Miltä tuntuu… olla tumma suomalainen

Toimitus

”Me emme koko ajan mieti juuriamme ja etnisyyttämme, mutta aika usein tuntuu, että muut miettivät. Tutussa ruokakaupassa palvellaan vuodesta toiseen englanniksi, puolituttu kysyy ovatko alapääkarvani afroa, kadulla huudetaan, että mene sinä neekerihuora sinne mistä olet tullutkin. (Vantaalle? Jemeniin?) Kuukausittain, jos ei viikoittain. Yleensä me emme ajattele sitä ollenkaan, mutta aika usein meitä siitä muistutetaan.” 

- Koko H. Ruskeat tytöt

Kuinka usein sinä tulet miettineeksi ihonväriäsi tai juuriasi kulkiessasi kadulla tai asioidessasi terveyskeskuksessa? Koko H.:n Ruskeat tytöt -blogi kertoo tummassa nahassa elämisestä Suomessa, ”ruskeista suomalaistytöistä eli kaikesta”, ainakin arjesta ja yhteiskunnasta. Lue loistavasti startannutta uutuusblogia täältä.

Psst! Miltä tuntuu -juttusarjaan liittyy myös: Miltä tuntuu... keskenmeno

Kommentit

kaukasialainen (Ei varmistettu)

Erittäin hyvä aihe teillä käsittelyssä. Tämä aihe kosketti minua muutamia vuosia sitten kun asuin itse ulkomailla. Olin silloin jo lähempänä 25 ikävuotta ja vasta silloin ensimmäistä kertaa varsinaisesti koko elämäni aikana ajattelin omaa etnistä alkuperääni. Kun olet vaalea suomalainen Suomessa, oma ihonvärisi ja etninen alkuperäsi ei ole asia jota sinun tarvitsisi miettiä. Vasta ulkomailla asuessani oma etninen alkuperäni varsinaisesti kävi mielessäni. Ahaa, olen kaukasialainen, valkoihoinen, ja erilainen kuin enemmistö ympärilläni olevista. Tajusin, että vaikka olisin kuinka fluentti kielessä ja asuisin ulkomailla kymmeniä vuosia, en menisi silti koskaan paikallisesta. Oma rotuni tuli vasta silloin todeksi minulle ja ymmärsin sen tuomat realiteetit. Tämä kokemus on myös auttanut minua ymmärtämään suomessa asuvia maahanmuuttajia paljon paremmin.

Kommentoi