Mistä puhuimme Lilyssä tällä viikolla: Yksinhuoltajat, nuo supernaiset

Toimitus

Sivulauseita-blogin Helmi Kekkonen kirjoittaa joka toinen viikko Toimituksen blogissa siitä, mistä Lilyssä juuri nyt puhutaan.


Ollessani raskaana minä tunsin usein olevani yksinäisempi kuin koskaan sitä ennen. Olin jonkun toisen, vielä tuntemattoman kaikki: happi, ravinto ja koti, ja minua hämmensi valtavasti omimman tilani, kehoni, menettäminen, rajojen hälveneminen. En myöskään osannut puhua tunteistani. En tiennyt miten pukea sanoiksi sen, että tunsin olevani täydellisen yksin, vaikka meitä oli joka ikinen sekunti kaksi.

Eikä se yksinäisyyden tunne ole sittemmin koskaan kokonaan väistynyt, koska samalla kun äitiys on mitä universaalein, valoisin ja luonnollisin asia, on se myös hyvin yksityistä, vaikeaa ja herkkää, ja ainakin minulle sellaista, mitä minun on pohjimmiltaan hyvin vaikea jakaa. Arkisista asioista voin toki puhua, ja vähän muistakin, mutta minulle äitiys on jotain sellaista, mille loppujen lopuksi en oikein löydä oikeita sanoja. Joka tunnin sisällä saattaa uuvuttaa, pakahduttaa, raivostuttaa ja hävettää. Kun en tiedä enkä osaa mutta rakastan ja yritän, ja joskus onnistun. Siitä on niin vaikea kertoa.

Paitsi yhdelle ihmiselle: lapseni isälle. Olen sen vuoksi hyvin, hyvin onnellinen. Että minulla on joku, kenen kanssa se kaikki jakaa, hyvät ja pahat, rumat ja kauniit, surun ja ilon hetket.

Olen aina tiennyt sen, ja nyt tiedän sen vielä selkeämmin. Niin viiltävästi täällä Lilyssä on aiheesta viikon aikana kirjoitettu. Rohkeasti, kipeästi, kaunistelematta. Yksinäisyydestä, josta minä en tiedä yhtään mitään. Illoista, jolloin hiljaisuus on viimeinen asia, mitä kaipaa. Huolesta, joka pakottaa soittamaan kenelle tahansa keskellä yötä. Kädestä, joka aina silittää, jota ei koskaan silitetä.

Naiseudesta, jota äitiys ei tee täydeksi koska ei sen pidäkään.

Te supernaiset, Sanna Inkeri, Koko H, xxxx ja Tove Janssonin tytär. Te löysitte sanat, uskalsitte kirjoittaa ne julki. Kiitos.

 

”Minä en osallistu, minä järjestän. Jos en laita ruokaa, meillä on nälkä. Jos en vie roskia, kotona haisee. Jos en lue iltasatua, varaa neuvola-aikaa, osta talvihaalareita, ilmoita päiväkotiin hoitoaikoja ja erityisruokavalioita, suunnittele kaikkia menojani kalenterin kanssa, pese lasten pyykkejä, leikkaa neljääkymmentä pientä kynttä kerran viikossa... niin, en oikeastaan tiedä mitä sitten tapahtuisi. Joskus tekisi mieli kokeilla, sanoa vaan että en mä tiedä en oo ajatellut.” Inkerin vikaa: Yksin huoltaja

Se, mitä minä haluan, on ihmisen, joka kysyy miten päivä meni. Joka ehdottaa, että hän voi laittaa ruoan sillä aikaa kun minä käyn lataamassa pyykit. Jolle voin kertoa uusista työjutuista heti, eikä vasta sitten kun niistä saa kertoa. Jolle voin kertoa, mitä kirjaa luen nyt, mihin hän voi vastata vaikka että ookoo. Ei tarvitse edes kuunnella. Riittää vain, että on tässä, missä me olemme.” Ruskeat tytöt: Yh

Huomaan, että yksinhuoltajuus on vähän kiusallista. Heitän siitä vitsiä ja sanon sen hassulla painotuksella, aivan kuin se ei olisi totta. Siitä puhuminen on outoa, varsinkin jos lapsi sattuu potkiskelemaan juuri sillä hetkellä isänsä sylissä.” Äitiydestä: Huoli

”Mutta kun on yksin, ei ole ketään kenelle niitä jakaa. Ei kokonaisuudessaan, ei kaikkea. Ei ole ketään kenelle voi ojentaa huutavan lapsen ja sanoa etten kestä juuri nyt enempää, mun on päästävä hetkeksi pois. Ei ketään sellaista joka ihan varmasti ymmärtää, joka tietää että sä teet kaikkesi ja ylikin.” Matkamuistoja: Mikä siinä yksinhuoltajuudessa on niin raskasta

 

Kommentit

Sanna Inkeri
Inkerin vikaa

Kiitos sinulle Helmi, ja kiitos teille kolmelle muulle yksinyrittäjälle rohkeista, kauniista kirjoituksista.

En koe olevani supernainen, olen vain tarpeeksi hyvä. Ihan niin kuin aika moni muukin äiti.

annakarin
Anna Karin

Tämä sai itkemään. Kiitos, te ihanat tyypit, jotka avasitte taas vähän lisää silmiäni. Kiitos. 

Yyhoo (Ei varmistettu)

Kiitos ylistyksestä yyhoille, kaipaamme toki joskus arvostusta ja kehuja. Ja välillä arjesta selviytyminen saa minut itsenikin hämmästymään, että todella pystyin siihen. Se tulee joka kerta vähän yllätyksenä. Mutta haluaisin tasa-arvon vuoksi vielä muistuttaa, että yyhoo voi yhtä hyvin olla isä. Vaikka uskoisinkin, että yyhoo-isän sankaruus on erilaista, ehkä pitkiä työpäiviä ja lastenhoitajan palkkaamista enemmän, mutta kuitenkin yksinhuoltajuutta ja samojen kehujen arvoista sekin.

Helmi K
sivulauseita

Ehdottomasti ansaitsevat, kaiken saman ylistyksen.

Tällä palstalla vaan kirjoitan siitä mistä Lilyn blogeissa on kirjoitettu, ja täällä ei ole yhtään yksinhuoltajaisän blogia, mikä on enemmän kuin valitettavaa. Mutta siis, yksinhuoltajat, juo supertyypit.

Helmi K
sivulauseita

NUO superyypit :)

Kommentoi