Mitä opimme Lilyssä tällä viikolla: Kenelle ja miksi me kirjoitamme?

helmi_1.png

Sivulauseita-blogin Helmi Kekkonen kirjoittaa joka toinen viikko Toimituksen blogissa siitä, mistä Lilyssä juuri nyt puhutaan.
 

Minä aloitin oman blogini Lilyssä kolme vuotta sitten. Olin kirjoittanut työkseni jo tovin mutta halusin kirjoittaa enemmän. Halusin kirjoittaa kirjoista, ihmisistä ja tärkeistä hetkistä: täysin vapaasti, hassusti, vakavasti ja lyhyesti, vailla odotuksia, sääntöjä tai aikatauluja.

Nykyään blogini on aika kaukana siitä, mistä se alkoi. Kirjoitan entistä rohkeammin, vapautuneemmin ja iloisemmin. Kirjoitan enemmän itsestäni kuin olisin ikinä uskonut. Muutos ei ole ollut mitenkään tietoinen. Olen vain mennyt sitä kohti, mikä on tuntunut oikealta ja tavalla tai toisella tärkeältä. Korottanut omaa ääntäni, kysynyt, katsonut ja ihmetellyt.

Lilyn kaltainen alusta on mainio paikka kenelle tahansa kirjoittamisesta nauttivalle. Se on kenttä, jossa pääsee kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä, ja jossa jokaisella on mahdollisuus kirjoittaa suoraan toisille ihmisille. Se myös haastaa jokaisen kirjoittajan miettimään, miksi, miten ja kenelle kirjoittaa.

Samaa kysyy Lilyssä viime viikkoina kiertänyt haaste nimeltä Miksi bloggaan? Kuin vaivihkaa haaste on herättänyt laajempaa pohdintaa myös kirjoittajista itsestään: kuka minä olen, mitä haluan, mistä haaveilen – niin kirjoittajana kuin ihmisenäkin.

Valmis ei ole meistä kukaan, emmekä sellaisiksi koskaan tule. Haaste herätti kuitenkin pohtimaan, millaisella matkalla meistä kukin on. Sen matkan osa on kirjoittaminen, niin kuin on myös epävarmuus, tietämättömyys, kaipaus, ilo ja innostus. Kaikkia niitä tarvitaan, jotta elämisessä ja kirjoittamisessa olisi jokin järki ja voima. Sen osoittavat esimerkiksi nämä kolme naista, mamselli-blogin stella maria, Anna Karin ja Laura de Lille -blogin Laura Pollari.
 

Mistä sinä kirjoitat?
”Tämä blogi ei kerro siitä, että kirjoittaisin hyvin tai että kirjoittaisin huonosti, ei hyvistä sanavalinnoista eikä huolimattomasta sanajärjestyksestä. Eikä huonolaatuisista puhelinkuvista. Tämä kertoo siitä miten rakastan elämää ja siitä miten outoa tämä elämä on.” Mamselli: Miksi

Onko sinun helpompi kirjoittaa kuin keskustella kasvotusten?
”Jos voisin, kävisin kaikki tärkeät keskustelut kirjoittaen. Kirjoittaessani löydän oikeat sanat, tarinani eivät rönsyile, voin pyyhkiä pois asiat, joita en ehkä sittenkään halua päästää ilmoille. Kirjoittaessani blogiin minun ei tarvitse nähdä kyllästyneitä ilmeitä, joita minun mukamielenkiintoiset, sinne tänne epäloogisesti pomppivat tarinani saavat usein aikaan.” Anna Karin: Miksi kirjoitan?

Mitä jos et vaan tiedä?
”Tosiasiassa täydellinen, polvet notkauttava epävarmuus on kaunis asia. Se lisää kiitollisuutta ja koulii luonnetta. Ylitsevuotavan itsekritiikinkin se karsii: joskus lempeästi lausuttu en tiedä voi olla kaikista osuvin vastaus.” Laura de Lille: Mitä tehdä, kun ei tiedä mitä tehdä

kysymys_sininen_1_1.png

Osallistuitko sinä jo Miksi bloggaan? -haasteeseen? Linkkaa kommentteihin oma postauksesi aiheesta.

 

Kommentit (6)
  1. Mä innostuin bloggaamisesta osana projektiani ja ajattelen, että tämä kirjoittaminen myös tukee muutostani. Saan samalla hyvän olon tunteen, kun kirjoittelen kaikennäköistä joutavaa mutta minun näköistä tekstiä. Pääsääntöisesti kirjoitan muutoksestani mutta myös välillä muutakin tulee skriivattua:-) Mä ajattelen myös, jos vaikka yksi innostuu kauttani pudottamaan painoa tai innostuu liikunnasta niin tavoite on suoritettu!

                             Minna

  2. Miksi bloggaan?-haasteeseen, löytyy postaus myös Hurmaavan valkeaa-blogissa 🙂 Lyhyt, mutta kauniisti kuvitettu 😀

    http://www.lily.fi/blogit/hurmaavan-valkeaa/miksi-bloggaan

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *