Miten ystävästä erotaan?

Header_Laura.jpg

Kun olin yläasteella, mummani pohti isosiskoni parisuhde-elämää. Hän oli jo tovin epäillyt romanssin hiipuneen ja kysyi siksi minulta: ”Menikö niillä bänks?” Sanavalinta paljasti, että kahdeksankymppinen mummani, joka osti minulle ja sisarilleni Tuija Lehtisen romaaneja joululahjaksi, luki kirjat aina ennen kuin pani ne pakettiin.

Minun oli helppo vastata mummalle myönteisesti, sillä eroon päättyneen yksiavioisen parisuhteen tunnistaa jokainen: kun ei seurustella, pussaillaan muitakin kuin puolisoa, ja suhteen osapuolet ovat yleensä puhuneet asiasta ennen kuin vaihtavat eritteitä uusien tyyppien kanssa.

Muiden ihmissuhteiden loput ovatkin sitten hyhmäisempiä.
 

Kouluvuosina minut feidattiin pari kertaa kaveriporukasta. Se kävi aina pikkuhiljaa: jätettiin kutsumatta yhteisiin rientoihin, vastaamatta puhelimeen ja jos viesteihin vastattiinkin, hyvin niukkasanaisesti. Kun yritin kysyä asiasta, sain epämääräisiä vastauksia siitä, että kaikkihan on ihan hyvin, joten lakkasin kysymästä. Erkaannuimme, ja lopullisia syitä eroon en tiedä vieläkään – ja kävi ilmi, etteivät tienneet feidaajatkaan. Yksi lähetti minulle vuosia myöhemmin kirjeen, jossa kertoi, että ”jotenkin siinä vain kävi niin, ei sitä kukaan päättänyt”.

Sen murehtiminen, mitä tein väärin – miten eron oli pakko olla minun vikaani – jätti jäljen. Olen aikuisiällä alitajuntaisesi harjoittanut ystävyyssuhteissa hajauttamispolitiikkaa: haalinut ystäviä mahdollisimman eri elämänalueilta ja siten varautunut siihen, että jos yksi jättää, muut ottavat kopin.
 

Väitän, että käytökseni johtuu siitä, että yksipuoliselle ystäväeroille ei ole protokollaa. Jos ystävyys päättyy riitaan, homma on molemmille selvä. Jos ystävät kasvavat erilleen esimerkiksi toisen muuttaessa eri kaupunkiin, silloinkin asia on pihvi.

Mutta jos ihminen vain ajautuu siihen fiilikseen, ettei enää halua olla ystävänsä kanssa, hän ei ole siitä tilivelvollinen samalla tavalla kuin kumppanille ollaan. Jättäjäystävän ei odoteta tiedottavan, että nyt meni bänks. Kokemuksesta tiedän, että jätettynä syiden penääminen tuntuu helposti ruikuttamiselta – vastareaktio on pitää kiinni itsetunnon rippeistä ja ajatella uhmakkaasti, että ”ok, älä sitten kerro”.

Ystävälempattuna korostan: olet ystävälle velkaa sen, että kerrot, että tämä oli tässä. Loukkaavinta yhdessä koettuja hyviä hetkiä kohtaan on hiljaisuus ja asian kieltäminen.

 

Lue muita toimituksen blogissa julkaistuja kolumneja:
 

Tätä kukaan ei kerro synnyttämisestä

Lapsetonkin vanhenee

Eksä, mikset nostalgisoi kanssani?

 

Kommentit (8)
  1. Paras ystäväni ystävystyi uuden ilkeämielisen kiusaajan kanssa ollessani nuori. Yhtäkkiä en ollut mitään, kenellekään. Sekä paras ystäväni että koulun muun tytöt alkoivat kiusaamaan minua. Tämä jätti pitkät jäljet aikuiselämääni, en luota ”naisystäviin”. Olen hyvä ystävä monen miehen kanssa. Koen yhä edelleen että monet naiset ovat vaikeita ja juoruilevat liikaa enkä halua olla sellaisessa mukana.

  2. MIKSI tulevalle ex-ystävälle pitäisi asia erikseen sanoa? Eihän ystävyyden alkamistakaan sovita erikseen, vrt. parisuhde?
    Miksi loukata vielä lisää ihmistä, jonka seura syystä tai toisesta ei enää tunnu virkistävää, iloiselta, hyvältä, siltä miltä se joskus tuntui? Koska jo se on molemminpuolinen suru. Yksipuoliseksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun toinen asettuu toisen yläpuolelle ja sanoo, että sä et enää kelpaa.
    Jos ystävyyttä ei lopeteta/siitä ei erota, on sattumalta törmääminenkin helpompaa. Jos ystävyys taas on lopetettu, en itse ainakaan tietäisi, miten reagoida vaikka kaupungilla törmätessä.
    Mun mielestä ”ystävyyseroihin” vaaditaan riita ja välit katkeavat, mutta ihan yhtä hyvin välit voivat vain väljähtyä ja tiet mennä eri suuntiin. Ei kaikkia ihmisiä ole tarkoitettu meidän elämiin ikuisiksi ajoiksi; joku täyttää tehtävänsä poikkeamalla mukana hetken ja jatkamalla sitten omia polkujaan ilman sen kummempaa draamaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *