Nainen, joka aloitti #lääppijä-liikkeen: ”Jouduin Twitterissä pannaan”

Toimitus

Tammikuusta lähtien tuhannet suomalaiset ovat kertoneet sosiaalisessa mediassa tarinoita kokemastaan seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä ja merkinneet tarinansa hashtagilla #lääppijä. Hashtagin keksijä, Satu Lapinlampi, 44, on seurannut tarinoiden leviämistä innolla.
 

Mistä idea #lääppijään lähti?

”Alkuvuodesta minua hämmensi valtavasti se tapa, jolla seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä julkisuudessa puhuttiin – ihan kuin se olisi ollut jotain ennenkuulumatonta, turvapaikanhakijoiden mukanaan tuomaa. Puhetapa tuntui käsittämättömältä, sillä jokainen nainen tässä maassa tietää, ettei asia ole niin. Ahdistelu, häiriköinti, kourinta ja huutelu ovat asioita, joita kohtaamme liki päivittäin. Olin lukevinani myös poliisin kommenteista, että hekin suhtautuivat asiaan jonain uutena.

Juttelin Twitterissä asiasta kaverini kanssa, ja aloimme miettiä, että jos edes poliisi ei ota naisten ahdistelukokemuksia todesta, jonkun pitää ottaa: ihmisten pitää voida kertoa tarinansa ja tulla kuulluiksi. Mietimme yhdessä, pitäisikö luoda hashtag, joka madaltaisi kynnystä kertoa asiasta. Ensin mietimme #seksuaalinenhäirintää tai #seksuaalirikosta, mutta ne olisivat olleet Twitteriin liian pitkiä eivätkä olisi tuoneet esiin sitä, miten arkista ahdistelu monille naisille on. Kaverini ehdotti #lääppijää.

Ehdin kirjoittaa twiitin, jossa kysyin Twitter-seuraajieni mielipidettä asiasta, ja hetkessä hashtag lähti lentoon. Pihtarihuorat-kollektiivi tarttui siihen, ja siinä vaiheessa kun toimittaja Tiina-Rakel Liekki kirjoitti oman kokemuksensa ja perussuomalaisten kunnanvaltuutettu kommentoi asiaa kuin limanuljaska, ilmiö oli valmis.

Alussa tykkäsin ja kommentoin ihmisten tarinoita: ajattelin, että koska koko jutun idea oli, että ihmiset tulevat kuulluiksi, minun pitää huomioida jokainen tarina. Pian Twitter kuitenkin pani minut pannaan, koska ahkera kommentointi vaikutti spämmäämiseltä. Mutta seurasin ja luin tarinoita monta päivää.”
 

Millaista #lääppijän leviämistä oli seurata?

”Olen ihan tavallinen ihminen, en mikään yhteiskunnallinen vaikuttaja, mutta näköjään tavallinenkin ihminen voi vaikuttaa. Se tuntui hienolta huomata, sillä olen luonteeltani sellainen, että mietin aina keinoja. Tarinoiden kertyessä oli mahtavaa, miten ihmiset – sekä naiset että miehet – kertoivat kokemastaan asiallisesti ja sormia osoittelematta: niistä päästiin juupas–eipäs-väittelyä pidemmälle ja kaikki huomasivat, miten yleisestä ilmiöstä on kyse. Järkyttävintä oli se, miten usein ahdistelu oli kohdistunut lapseen tai esiteini-ikäiseen. Se herätti minussa turhautunutta raivoa.”
 

Mitä pitäisi tehdä, jotta seksuaalisesta ahdistelusta päästäisiin?

”Elämme kulttuurissa, jossa sanotaan, että rakkaudesta se hevonenkin pohtii. Kaiken pitäisi lähteä siitä, että opetamme jo pienille lapsille, että koskeminen on kivaa silloin kun molemmat tykkäävät siitä, ja että meillä jokaisella on oikeus koskemattomuuteen.

Lainsäädäntömme iso puute on se, että laissa seksuaalinen ahdistelu on fyysistä, ei sanallista. Myös verbaaliseen ahdisteluun pitäisi voida lailla puuttua.

Lisäksi poliisit pitää kouluttaa puuttumaan vihapuheeseen, jotta seksuaalisen ahdistelun lopettamisen puolesta puhuvia ei voida kiusaamalla hiljentää. Varmaa on, että kun vihapuheesta annetaan ensimmäistä kertaa rikosoikeudellisia seuraamuksia, tietyt trollit tekevät tuomion saaneista marttyyreitä, mutta siitä ei pidä välittää. Pitää ymmärtää, ettei sananvapaus tarkoita vapautta sanoa mitä vain.

Tärkeää on myös puuttua seksuaaliseen ahdisteluun aina kun sitä näkee. Hirveän moni kirjoitti #lääppijä-keskustelun aikaan siitä, ettei kukaan auttanut tai puuttunut, kun heitä ahdisteltiin. Sehän on sama kuin kääntäisi selkänsä kiusaamiselle – tai itse asiassa rikokselle.

Poliisin ja parinkymmenen muun toimijan aloittama #respect-kampanja on ihan mahtava juttu. Muutaman ihmisen olen huomannut kritisoivan sitä siitä, että päivänselvistä asioista pitää järjestää kampanjoita. Toisaalta ymmärrän heidän turhautumisensa, koska minullekaan ei tulisi mieleen ahdistella toista ihmistä. Kannattaa kuitenkin olla pitkämielinen ja ajatella, että se, mikä on toisille päivänselvää, ei näytä olevan sitä kaikille. Kun ahdistelun laittomuudesta ja sopimattomuudesta puhutaan riittävän pitkään ja runsaasti, uskoo toivon mukaan kovapäisinkin ihminen, ettei toista saa lääppiä ja koskea luvatta, ja kulttuurimme siistiytyy.”
 

Oululainen Satu Lapinlampi työskentelee ICT-alan yrityksessä, on Naisten Pankin vapaaehtoinen ja on mukana Oulun vastaanottokeskusten tuki ry:n naisten käsityöryhmässä. Hän on mukana myös Helsingin poliisilaitoksen ja parinkymmenen muun toimijan aloittamassa #respect-kampanjassa, joka puolustaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Osallistu sinäkin näin: Kirjoita käteesi #RESPECT, ota selfie ja postaa se someen.


Teksti: Laura Kangasluoma
Kuva: Satu Lapinlampi

 

Kommentoi