Ne oikeat salatut elämät – mistä sukusi ei puhu?

Toimitus


Tammikuun Trendissä on juttu vaietuista sukusalaisuuksista. Avoimuuteen tottuneiden kolme- ja nelikymppisten voi olla vaikea käsittää, miksi vaikeneminen on kultaa suurten ikäluokkien mielestä. Terapiasukupolvi kun on tottunut panemaan omat asiansa halki, poikki ja pinoon ystävien ja/tai ammattilaisten avustuksella.

Jutussa omista kokemuksistaan kertoo muiden muassa 38-vuotias Riina, jonka isoäiti oli aikanaan kokenut pakkoavioliiton ja pakkomuuton Ruotsiin tultuaan raskaaksi. Tapahtumasarjan seuraukset Riina joutui kokemaan omassa lapsuudessaan. Juttua varten kysyimme myös, mistä asioista Trendin lukijoiden suvuissa vaietaan.

Näin lukijamme kertovat:

"Isoisälläni paljastui kuolemansa jälkeen avioton poika, joka ilmestyi isoisäni hautajaisiin."

"Tätini kuoli aika yllättäen keski-ikäisenä; tapaukseen ei liity varsinaista salaisuutta, mutta ei siitä puhutakaan. Tietääkseni tädilläni oli ainakin alkoholi- ja mahdollisesti myös mielenterveysongelmia. Kuolemaan johtaneella sairaskohtauksella oli tietääkseni yhteys päihteidenkäyttöön."

"Setäni on etääntynyt suvusta, eikä kukaan tunnu tietävän syytä. Hänen kummityttönään haluasin olla läheisemmissä väleissä, kuten olimmekin, kun olin pieni. Nyt kun olen aikuinen, kummin velvollisuudet on hoidettu, mutta etäisyys kaikkiin perheessä näyttää kasvaneen. Olen huolissani, että yhteys katoaa kokonaan."


Jutussa psykologi Ilona Lammi puhuu viisaita ja muistuttaa, että joka ikisessä suvussa on sekä erilaisuutta että salaisuuksia. "Mutta kun erilaisuudesta ei uskalleta puhua, syntyy mielikuva muiden normaaliudesta", Lammi sanoo.

 

Mistä aiheesta haluaisit itse puhua sukulaistesi kanssa avoimemmin?

 

Kuva: All over press

 

Kommentit

Ninnikin

Meidän suvussa asiat on lähinnä toisinpäin: kaikki asiat ja ennen kaikkea kaikkien asiat juoruillaan äkkiä eteenpäin heti, kun jotain mehevää kuulee. Lähinnä on ollut sellainen olo, että en uskalla kertoa mitään esimerkiksi tädilleni tai äidilleni, koska jo muutaman päivän kuluttua saan jonkun voivotteluviestin serkultani, että onpa kurjaa kun sinulle kävi näin. Sekään ei auta, että sanoo asian olevan salaisuus. Salailu on ihan ok silloin, kun se tehdään jonkun puolesta. Eiköhän siihen salailuun aika usein ole jokin syy - suojellaan tietyn henkilön salaisuutta.

Toimitus
Toimitus

Hyvä näkökulma! Toimituksessa ollaan pohdiskeltu aiheeseen löyhästi liittyen myös eri sukupolvien tapaa käyttää sosiaalista mediaa. Suurille ikäluokille ei aina tunnu olevan selvää esimerkiksi se, että Facebook-seinälle kirjoitetut viestit näkee tosiaan aivan kaikki kansa.

Ninnikin

Totta. Äitini liittyi Facebookiin pari vuotta sitten ja kävi kummitätini seinälle kirjoittelemassa pitkät pätkät tämän vaikeasta elämästä ja alkoholisti-isästä. Onneksi olin kärppänä paikalla ja soitin heti äidille, että otapa pois ja vähän äkkiä! :D Ei tuo ollut tajunnut.

PSK
Insert Cool Phrase

Meidän suvun salaisuus on kyllä serkkuni jääminen junan alle, kun hän oli lapsi. Serkkuni oli sedällään hoidossa, ja jostain syystä pääsi käymään noin ikävästi. Syytösten ja itsesyytösten määrä on äärimmäisen vaikeaa edes kuvitella! Tästä ei puhuta, mutta tietty ilmapiiri laskeutuu aina kun tämä serkkuni (kyllä, hän selvisi siitä, puolitoista jalkaa köyhempänä) astuu tilaan esim. sukujuhlissa.

Kommentoi