Niina Backman jännittämisestään: ”Rakensin itselleni kovan kuoren”

Toimitus


Sinun ei tarvitse mennä lavalle, ääni Niina Backmanin päässä väitti. Voit kävellä ovesta ulos.

Backman seisoi esiintymislavan takana ja tärisi. Hän tavasi juontajakorttiaan uudestaan ja uudestaan ja tunsi, kuinka sydän laukkasi. Backman oli varma, että tänään pahin tapahtuisi ja sanat katoaisivat.

Kukaan ei pakota sinua esiintymään, ääni lupasi taas, mutta juuri silloin Backman sai käskyn kävellä lavalle. Niin hän marssi kameran eteen, hymyili ja toivotti 700 000 tv-katsojalle hyvää iltaa.

Viihdeohjelma Huuman juontajan pesti oli parikymppisen Backmanin unelmatyö. Samalla se oli työ, joka sai hänet ahdistumaan ja itkemään.
 

Näytä pelkosi

Nyt Niina Backman on 33-vuotias Radio Novan iltapäiväjuontaja – eli jännittäjä saa leipänsä suorista lähetyksistä. Tämän on tehnyt mahdolliseksi ennen kaikkea yksi oivallus.

”Jännityksestä pääsee parhaiten eroon myöntämällä sen. Niin kauan kuin häpeää tuntemustaan ja yrittää peittää sen, se kasvaa”, Backman sanoo.

Ensin alkaa pelätä vaikkapa sitä, väriseekö ääni. Kun äänestä tulee tietoiseksi, huomaa, että se todellakin värisee. Sitten alkaa pelätä, huomaavatko muut. Paniikki on valmis.

”Mutta kun sanoo ääneen, että jännittää, tunne laukeaa, ja samalla tulee itse inhimilliseksi muiden silmissä. Kaikkia ihmisiä jännittää, se on samastuttava piirre. Neuvo toimii jopa hienossa gaalassa. Juontoon voi upottaa sanat ’teitä jännittää varmasti yhtä paljon kuin minuakin, koska tästä illasta on tulossa niin mieletön’”, Backman kertoo.

Nuorempana Backman yritti tukahduttaa jännityksen kaikin keinoin. Hän ei päästänyt pelkoa ulos, ja se kiersi ruumiinosasta toiseen. Välillä se sai jalat tärisemään, toisinaan mikrofoni muuttui käsissä kilojen painoiseksi.

Backman kuvitteli, että jos muut huomaisivat hänen hermoilunsa, he pitäisivät häntä heikkona.

”Rakensin kovan kuoren, joka viestitti ulospäin, että homma on hallussa. Itsensä kovettaminen on kuitenkin luotaantyöntävä selviytymiskeino, sillä hymytöntä ihmistä on vaikea lähestyä.”

Toisinaan juontaja vaikutti jopa tylyltä. Backman muistaa yhä, kuinka Idolsin suoraan lähetykseen oli kutsuttu esiintymään hänen ihailemansa laulaja Samuli Edelmann. Backman seisoi lavan takana, kun Edelmann käveli kohti.

”Tuijotin juontajakorttia ja ajattelin, että ’jumalauta, mitä mä nyt teen’. Samuli yritti ottaa katsekontaktia ja tervehtiä. Ainoa, mitä minä sain suustani, oli ’mitä sä katsot?’ Onneksi Samuli otti kommenttini huumorilla ja moikkasi vain. Itse en osannut muuta kuin kävellä pois.”

Kotona Backman itki usein epätoivosta. Olisipa joku tullut ja vienyt jännittämisen pois.
 


Unohda täydellisyys

Muutos ei ollut nopea. Kolmekymppisenä Backman huomasi, että jännitys oli vähitellen laantunut. Yhdeksi syyksi hän veikkaa terapiassa saamiaan oivalluksia. Täydellisyyden tavoittelija oppi hyväksymään itsensä ihmisenä, joka saa seota sanoissaan.

”Nuorempana en ollut koskaan itseeni tyytyväinen. Kun ruoskii itseään liikaa, tekemisistä häviää rentous. Jos mokaa, joku voi ehkä nauraa, mutta mitä väliä sillä on?”

Myös kokemus auttaa. Mitä useamman suoran radiolähetyksen vetää, sitä vähemmän studiovieraiden haastatteleminen jännittää. Lisäksi Backman on oppinut, kuinka itsensä saa hyvään esiintymisvireeseen. Hän tekee arkisin puolen tunnin salitreenin ja viikonloppuisin juoksee.

”Urheilu antaa energiaa ja poistaa kehosta turhaa paineisuutta. Esiintymispäivinä kertaan tekstiä juostessani.”

Varmuutta tuovat myös ruoka ja lepo.

”Mikään ei ole kauheampaa kuin esiintyä unipöhnässä tai silloin, kun verensokerit laskevat.”

Isoilla keikoilla Backman varaa itselleen ennen lavalle menoa kymmenen minuutin mittaisen yksinäisen hetken. Silloin hän käy läpi ensimmäisiä sanojaan ja rauhoittaa kiihtymään pyrkivän hengityksen.

Jännitys ei nimittäin ole kadonnut. Mutta enää se ei tärisytä ja herätä ääntä, joka käskee pakenemaan. Nykyisin Backman tuntee kropassa kutkutusta, josta on kiitollinen.

”Jännitys auttaa keskittymään ja saa tuntemaan, että olen elossa. Toivon, että jännittäminen ei lopu koskaan kokonaan, sillä se on merkki intohimosta.”
 

Teksti: Heini Maksimainen
Kuvat: Annikki Valomieli

 

Lue muiden viisaiden naisten hyvinvointioivalluksia:
 
Kirsi Salo: ”On ajanhukkaa yrittää elää jonkun muun elämää”
Niina Lahtinen: ”Valitse lajisi hyvä mieli eikä kalorinkulutus edellä”
Näin Baba Lybeck teki liikunnasta rutiinin: ”Vaikka on kiire, liikun edes vartin”

 

Kommentit

ellaelina (Ei varmistettu)

Ihanan aito ja rehellinen haastattelu!

Kommentoi