Nöyryytä ja laihdu kahden lauseen voimalla

Toimitus

Kauhistun, kun kuuntelen Jutta Gustafsbergiä. Fitnessnaisen laihdutusohjelmissa ylipainoisia haukutaan päin kasvoja. Jutta sanoo projektissa auttavalle personal trainerille, että tämä ihminen tässä ansaitseekin rääkkiä.

Mitä pidempään Juttaa kuuntelee, sitä nopeammin tottuu ylipainoisia alentavan puheeseen: liikaa syövä on alemman luokan ihminen, jolle nousu kastijärjestelmässämme on mahdollinen salin kautta.

Jopa Ylekin muistuttaa, kuinka Suomessa hyvin toimeentulevat kuntoilevat, vaikkei heidän enää tarvitsisikaan. Noin muuten ”suomalaiset ovat yhä löysää ja lihavaa kansaa”.

Ja mikä motivoisi kansalaista paremmin kuin häpeä ja syyllisyys? Niillä tämä saadaan ymmärtämään oma parhaansa: kannattaa kuolla mahdollisimman terveenä.

Ihanteiltaan elämme nyt 1980-lukua, jolloin fyysisen voiman näyttäminen oli haluttavuuden merkki. Koska hoikkuuden ihanne tuskin katoaa yhtä nopeasti kuin treenaamattoman lihakset surkastuvat, on kai pakko alkaa laihtua, jos haluaa pärjätä.

Jouluruokailun jälkeen kehittelin maailman kammottavimpia self help -lauseita. Ne pitää sanoa hymyillen, vaikka niillä pohjimmiltaan tarkoitetaan pahaa.
 

Lause 1: Ole parempi, ole laihempi

Ajatus on jo valmiiksi monen, monen läheiseni mielessä joka päivä. Tämä on se pakkomotivaatio, joka ajaa löntystäjän hetkeksi piristävälle kuntokuurille. Toisaalta lause piinaa heitä, jotka käyvät kahden kuukauden välein kroonistuneen sairautensa takia kuntoutumassa syömishäiriöklinikoilla.

Lause 2: Life’s a dream, fat’s a nightmare

Kas näin unelmiin liitetään elimellisesti itseinho. Elämässä kaikki on mahdollista, kuten suurin latteus kuuluu, mutta mahdollisuudet aukeavat vasta, kun liika rasva on vatsan ympäriltä tiessään.

Liimasin lauseet post it -lapulla jääkaappini oveen. Uskon, että kun katson lappuja aina avatessani kaapin laihdutusohjelmien mainoskatkolla, otan käteeni peston sijaan raejuuston.

Näitä sloganeita kannattaa totella ja testata niiden elämää mullistava vaikutus. On kuitenkin kolme sivuvaikutusta*, jotka ovat kirjoitettu tähän alle pienellä präntillä, etteivät ne ikävästi häiritsisi unelmaasi.

 

*Laihtumisen sivuvaikutukset:

a) Kuuri saattaa nostaa itseinhon niin suureksi, että se johtaa loppuelämän mittaiseen tyytymättömyyteen.

b) Jos ihmisen todelliset ongelmat ovat jotain muita kuin lihavuus, ne eivät poistu laihuudella. Kuuri ei myöskään auta siihen, että laihduttajaa vituttaa, kun hänen laihuuttaan kehutaan kuin korostaen kuinka kaamealta laihduttaja näytti aiemmin, vaikkei siitä kukaan silloin kehdannutkaan mainita.

c) Kuurilla saavuttaa unelmia muttei onnellisuutta. Tilastollisesti Suomen onnellisimmat ihmiset ovat hiukan pulskia. He eivät vaan välitä.

 

Lue Tero Kartastenpään aikaisempia kirjoituksia:

VIHAAN MIEHIÄ - Seitsemän idiooteinta urostyyppiä

Lapseton kertoo: miksi hankit lapsia

Sivistynyt bileröökaaja

Feministien hylkäämä mies

Kun dyykkari kinkun löysi

 

Seuraahttps://twitter.com/kartastenpaa

Kommentit

Annemaris

Jutasta voi olla montaa mieltä. Fakta on se, että naisella on paljon mielipiteitä ja kokemusta fitness-alalta. Televisiossa lauotaan välillä kamalalta kuulostavia kommentteja viihteen vuoksi. Minä henkilökohtaisesti motivoidun hänen televisio-ohjelmistaan ja ne auttavat minua omissa tavoitteissani painonpudotuksessa. Silloin kun ylipainoa on yli 20 kiloa, kun oot oikeasti ylipainoinen ja se vaikuttaa sun terveyteen joka päivä, ne kamalalta kuulostavat kommentit voivat auttaa ja motivoida laihduttajaa. Toki se on tosi yksilöllistä. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät pysty kääntämään negatiivisia kommentteja motivaatioksi. Suuresti epäilen myös sitä, että  valmentaja nöyryyttäisi omia asiakkaitaan. 

En myöskään allekirjoita sitä, että Jutta tuomitsisi ylipainoisia alemman luokan kansalaisiksi ohjelmissaan. Mulle ohjelmasta välittyy kuva valmentajasta, joka on tarpeeksi tiukka, mutta myös todella ymmärtäväinen ja lämmin ihminen. Olen tavannut hänet myös henkilökohtaisesti ja tilanne oli erittäin miellyttävä. Eikä sinne ohjelmaan ole pakotettu kadulta ylipainoisia ihmisiä. Sinne on lähtenyt mukaan ne ihmiset, jotka eivät tunne oloaan hyväksi omassa kehossaan.

Tiiän, että tää kirjoitus käsitteli ihan jotain muuta kuin Jutta Gustafsbergiä, mutta oli pakko kommentoida. 

Jenniemilia
Elämän kevät

Pointti ei ole siinä, tuomitseeko JUTTA ylipainoisia alemman luokan kansalaisiksi. Jutta ei koskaan julkisuudessa kommentoidessaan voi olla "vain" Jutta, vaan hän on todella tärkeä ja suuri osa koko Suomen laihdutus- ja fitness-keskustelua. Sitä kautta hänen kommenttinsa ovat pohjimmiltaan osa laajaa kulttuurista arvojärjestelmää. Ja se arvosjärjestelmä on armoton. Siellä lihava on poissa silmistä. Mikä tässä sitten on ongelma? No se, että lihavuutta aletaan ymmärtää tällaisten puhetapojen takia paljon muunakin kuin lihavuutena. Lihavuudesta tulee myös ei vain fyysistä vaan myös henkistä löysyyttä (kuten Ylen uutisen otsikossakin muistettiin mainita), laiskuutta, ynnä muuta. Todellisuudessahan ei voida vetää yhtäläisyysmerkkejä esimerkiksi lihavuuden ja laiskuuden välille. Mutta sitä ihmiset juuri tekevät päässään kaiken aikaa, pitkälti kulttuurimme vahvistamien "motivoimien" arvolauselmien takia: voin menestyä vasta, kun laihdun. Mitä tarkoitetaan motivoitumisella? Onko motivoituminen sitä, että tuijottaa makkarointaan inhoten peilistä ja runttaa raivon voimalla aamuaerobisia tyhjällä vatsalla? Kyllä, tällainen mielentila voi tuntua hyvinkin vahvalta motivaatiolta, mutta kun se tapahtuu kielteisen, pahimmillaan itseinhon, kautta.  Ainoita "laihdutusjulkkiksia", joiden asennetta todella arvostan, on Kylli Kukk. Hän kiteytti kerran haastattelussa täydellisesti sen, mitä olen jo pitkään ajatellut: että hän onnistui laihduttamisessa vasta, kun hän hyväksyi kehonsa sellaisena kuin se on (ylipainoisena, pehmeänä, "löysänä"). Ei ole klisee, että pitää ensin arvostaa itseään, ennen kuin voi sisäistää pitkäkestoisesti terveet elämäntavat, jotka eivät tunnu pakkopullalta ("pakko syödä nyt tätä raejuustoa että en vaan muutu taas löysäksi plösöksi") vaan vapaaehtoiselta valinnalta, joka kumpuaa terveestä itserakkaudesta ja siitä, että tahtoo tehdä hyvinvointinsa eteen.

Ester P.

Tässä jutussa ollaan nyt täysin oikean lautasen äärellä! Allekirjoitan kaiken, erityisesti sen, että laihtumisesta kehuminen on oikeasti moite entisille kiloille ja entisestään korostaa tätä häpeän ja nöyryytyksen ilmapiiriä. 

Annemariksen kommenttiin viitaten en ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi pystyä kääntämään kamalia ja negatiivisia kommentteja motivaatioksi? Laihtumisen motivaatio nousee ihan jostain muualta, kuten ihmisen omasta halusta laihtua. 

Annemaris

Lähinnä tarkoitin sitä, että mielummin osaan kääntää kaikki ikävät kommentit motivaatioksi tai unohdan ne kokonaan kuin antaisin niiden vaikuttaa elämääni millään huonolla tavalla. Ja btw, en vieläkään muista yhtäkään kertaa Jutan tv-ohjelmista, missä valmentaja olisi haukkunut valmennettavaansa, niin kuin tässä jutussa annetaan ymmärtää.

Kommentoi