Olen vain tällainen perfektionisti

Muutama vuosi sitten oli muotia luokitella kaikki vähänkin ärsyttävät ihmiset narsisteiksi, nyt keittiöpsykologiassa kuuminta on julistaa itsensä perfektionistiksi.

Sehän on nykyään positiivinen luonteenpiirre, vähän kuten deitti-ilmoitusten avoimuus, huumorintaju ja urheilullisuus.

Perfektionismi on sama asia kuin olla henkisesti laiha. Perfis ei ole mikään kuriton plösö, joka lyllertää nopeasti läpi sieltä, missä aidassa on levein aukko.

Hän on itsensä piiskaaja, joka ei lössähdä sohvalle ennen kuin valkoisen lipaston päälle Pinterest-ideasta kopioidun valkoisen jouluasetelman jokainen lasipallo ja hopeanauha on millilleen oikealla paikalla.

Millilleen oikea paikka on perfiksen pään sisällä, eikä sitä voi nähdä kukaan muu.

***

Perfis ei toki loikoile sohvalla muutenkaan, paitsi ehkä ottaakseen Instaan lavastetun lauantairentoilukuvan, jossa makoilee Milo and Mitzy -huovan alla, juo Blossa-glögiä ja lukee jotain ihanaa hömppäkirjaa. Täydellistä chillailua, täydellistä.

Sitä ei tosin tapahdu liian usein, sillä pääasiassa perfikselle on ihan helppoa olla gluteenittomalla ja sokerittomalla cross training -ruokavaliolla

Perfektionisti on harvoin kiinnostunut maton hapsuja suuremmista yhteiskunnallisista asioista, koska niissä ei saa läpi omaa täydellistä visiotaan, eivätkä ne edes välittömästi koskettele omaa napaa tai oman navan sisustusta.

***

Me epätäydellisyyden hyväksyvässä kainalossa köllöttelevät olemme sokeita täydellisyydelle. Hinkatun jouluasetelman lopputulos ei avaudu, ja meidän on vaikea tajuta, miksi tähän kaikkeen ei-mihinkään piti käyttää niin paljon ylimääräistä aikaa, vaivaa ja hermojen kiristystä.

Sitä paitsi perfektionismi on piirre, josta ei ole hyötyä kenellekään, ei edes perfektionistille itselleen. Se ei ilahduta ympäristöään eikä täydellisyyden tavoittelu pikkuasioissa edistä mitään hyvää.

Se on vain sana, jolla meikataan positiiviseksi se, että on itsekeskeinen, pikkutarkka nillittäjä.

 

Aikaisemmat Virpi Salmen Lily-jutut ovat ilmestyneet Punakynä-blogissa. Tästä lähtien jutut ilmestyvät toimituksen blogissa kerran kuukaudessa. Lue Virpin aiempia juttuja:

Miksi en ylistä ruotsin kieltä

Roosalle nauhalle kateelliset

Äidit, ihan totta, töihin nyt viimeinkin

Kommentit (12)
  1. Oman kokemukseni mukaan perfektionismi on kaikkea muuta kuin ”positiivinen luonteenpiirre”. Perfektionistina ahdistun epätäydellisyydestä ja siitä, että en pysty kontrolloimaan kaikkea. Toisinaan kadehdin sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät kulkemaan siitä aidan leveimmästä aukosta tuntematta psyykkistä tuskaa ja pahaa oloa.

    Perfektionismi on mielestäni enemmän taakka kuin vahvuus. Itse ainakin haluaisin osata elää epätäydellisesti tässä epätäydellisessä maailmassa.

    -Perfektionisti

  2. Pidän Virpin tyylistä problematisoida ja kyseenalaistaa eri yhteiskunnallisia ilmiöitä, mutta tämän jutun lukeminen vaivaannutti. Olen mieltänyt Punakynän suvaitsevaiseksi foorumiksi – nyt se vaikuttaa, ainakin tämän tekstin kohdalla, leimaavalta ja epäinhimilliseltä. Antakaa perfektionistien olla sellaisia kuin ovat, niin kuin kaikkien muidenkin tulisi saada olla. Ja Virpi, pliis, palaa niihin kiinnostaviin yhteiskunnallisiin huomioihin ja unohda nämä ihmisten luokittelut 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *