Osallistu jutuntekoon: Mistä piirteestä itsessäsi et pidä?

Toimitus

Parempi kehittää luonnettaan nyt kuin mummona?

 

Meissä kaikissa on piirteitä, joista emme itsekään itsessämme pidä. Yksi on krooninen myöhästelijä, vaikka tietää tarkalleen, kuinka ärsyttävää se on. Toinen ei pysty hillitsemään besserwisseröintiään. Kolmannella on paha tapa jäädä vatvomaan menneitä mokiaan ja kuormittua niistä turhaan.

Olemme tekemässä Trendiin juttua tällaisista luonteenpiirteistä tai ominaisuuksista, joista ihmiset eivät itsessään pidä.

Mikä piirre sinussa ärsyttää itseäsi ja miksi? Oletko hyväksynyt tämän piirteen vai yritätkö taistella sitä vastaan – ja miten? Kuinka olet siinä onnistunut? Uskotko, että ihminen pystyy vaikuttamaan omiin luonteenpiirteisiinsä tai siihen, miten ne hänen käytöksessään näkyvät?

Osallistu jutuntekoon ja lähetä oma tarinasi Tee Trendiä -sivulla. Voit esiintyä jutussa vain etunimelläsi ja iälläsi.

 

Toimituspäällikkö Maija aloittaa omalla ärsyttävällä piirteellään:

"Olen luonteeltani mahdoton ennakkoon murehtija – ja välillä tämä piirre saa minut itsenikin raivoihini. Suunnitelmia tehdessäni mietin etukäteen kaikki asiat, jotka mahdollisesti voivat mennä pieleen. Entä jos juna onkin myöhässä, ja sitten en ehdikään siihen tärkeään palaveriin, ja sitten pomo suuttuu ja ja ja....? Tästä seuraa se, että olen aina todella hyvin varautunut vastoinkäymisiin – mutta rentoa hetkessä elämistä piirre ei todellakaan mahdollista. Käytän myös ihan turhaa energiaa pohtiessani kauhuskenaarioita, jotka koskaan eivät toteudu. Uskon kuitenkin siihen, että jo ongelman tiedostaminen auttaa pitkälle. Toisinaan osaan jo tarttua märehtimisiini ennen kuin ne menevät överiksi ja pitää itselleni päänsisäisiä puhutteluja: 'Nyt nainen relaat'."

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus.

Kommentit

jermia
Itärajapakolainen

Olen armoton stressaaja ja pessimisti. Kaikki mitä teen, menee kuvitelmissani pieleen. Stressaan mitättömiäkin juttuja, kuten läheisteni tapaamista tai tavallista työpäivää. Stressiä vastaan olen taistellut erilaisilla mielikuvaharjoitteilla ja lääkityksellä, koittamalla ottaa rennosti. Pessimismiä koitan taltuttaa positiivisemmalla asenteella, mutta toisaalta: pessimisti ei pety. :)

Toimitus
Toimitus

Kiinnostavaa! Auttavatko mielikuvaharjoitteet?

Hanna W.
Pöytälaatikko

Märehdin toisinaan pieniäkin vastoinkäymisiä ja tekemiäni virheitä aivan liian kauan. Olen yleensä todella epäluonteva minulle vieraissa tai yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa ja aivan turhan optimistinen ajankäyttöni kanssa. Kun suutun oikein kovasti, käyttäydyn kuin varhaisteini. Onneksi muuten olenkin sitten aika täydellinen. ;)

Uskon, että epämieluisia luonteenpiirteitä vastaan on täysin mahdollista taistella, mutta kokonaan niitä on varmasti äärimmäisen vaikeaa tukahduttaa. Hieman varautuneesta ja omissa oloissaan viihtyvästä tyypistä tuskin koskaan tulee sosiaalisten tilanteiden maailmanmestaria, mutta puoliväliin on varmasti täysin mahdollista päästä. Jo se, että omat tyhmyydet tunnistaa, kantaa varmasti pitkälle. Samoin kuin se, että keskittyy oman itsensä ja käyttäytymisensä sijaan entistä enemmän muihin ihmisiin ja siihen mitä kaikkea ihanaa ympärillä todella tapahtuu.

Toimitus
Toimitus

Pitkälle kelattu, Hanna W. Tätä pitää jutussakin pohtia: mitä voi tai edes pitää yrittää muuttaa - ja kenen vuoksi.

Annanen (Ei varmistettu)

Vihaan itsessäni hermoheikkouttani. Aina kun pää on hiukan kipeä, alan pelkäämään aivokasvainta. Lisäksi olen turhaan- ja etukäteenhuolehtija. Mikäli joku läheisistäni ei vastaa puhelimeen, alkavat kuvat onnettomuuksista virrata tärykalvollani. Ulkomaanmatkat saattavat koitua painajaisekseni, kun stressaan mitä kotipuolessa tapahtuu. Pelkään, millainen äiti minusta tulee (jos en lapsettomuudesta tule kärsimään), kun olen niin ylihuolehtija!

SARI H.
KOLIBRI

Olen sellainen suorittaja. Koko ajan eri projekteja päällä.

Kuitenkaan en osaa arvostaa tekemisiäni, kun olen saanut ne päätökseen.

Sitten aloitan taas uuden projektin ja sama toistuu.

Itsetuntoni pitäisi olla parempi.

Siry (Ei varmistettu)

Ah, jotenkin ihanan lohdullista lukea näitä, itsellä vähän samantyylisiä "vikoja", stressaan, murehdin ja jännitän ihan turhiakin asioita. Lisäksi saan peloteltua itseäni vähän liiankin helposti, helposti kuvittelen että nyt mulla on joku vakava sairaus. Itse eniten en tykkää siitä et en vaan näköjään osaa käyttäytyä ihmisten seurassa. Esim. koulussa ryhmätöiden tekeminen on tuskaa mulle ja taitaa olla myös muille kun en tajua mitään, kyselen muilta tyhmiä ja hermostuneena päästelen vaan ikäviä kommentteja, hoh hoi... Siinä piirteitä mistä en itsessäni pidä :). Ja noi on siis semmosia mitkä häiritsee, koska just esim. koulussa jään niin helposti ulkopuolelle, muut juttelee jostain ja mä oon ihan pihalla ja hyvä jos ees uskallan jutella kellekään.... Oon tsempannut itseäni tässä enkä oo enää niin hermoheikko mutta välillä tuntuu että ei siitä oo mitään hyötyä, koska oon kuitenkin ulkopuolella tai jos sanon niin muut käsittää mun sanomisen väärin enkä saa mitään keskustelua aikaiseksi.

pieta
Ruista Ranteessa

Minulla on tapana ottaa vastuulleni kaikenlaisia asioita, joita kukaan muu ei jostain syystä ota. Tämä näkyi varsinkin kouluaikoina niin, etten osannut sanoa ei jännille projekteille ja pian huomasin vetäväni jos jonkinmoisia proggiksia. Sittemmin olen opetellut aina välillä sanomaan ei. Mutta ihan viimeaikoina olen herännyt tajuamaan, että myös parisuhteessani otan vastuulleni kaikenlaiset arkiset asiat, koska avomieheni on aika passiivinen luonne. Nyt kuitenkin päätimme pistää roolit vaihtoon ja katsoa mitä tapahtuu. Kirjoittelen siitä myös lisää blogissani. 

catarina (Ei varmistettu)

Inhoan sitä, että päädyn puhumaan aina itsestäni. Varsinkin silloin jos joku kertoo, mitä hänelle on tapahtunut, niin yleinen vastaus itseltäni on että "joo, mulle kävi tolleen just viime viikolla...", vaikka voisin olla empaattisempi ja olla kääntämättä keskustelua aina itseeni. Sitä saattaisi jopa oppia jotain elämästä, jos sattuisi kuuntelemaan muita ihmisiä enemmän kuin yhden lauseen verran. Välillä pystyn skarppaamaan ja keskustelemaan "kuin aikuiset ihmiset", mutta välillä huomaan, että keskustelu pyörii taas omien juttujen ympärillä ja poskiani alkaa kuumottaa. Tällaista luonteenpiirrettä en koskaan tule hyväksymään itsessäni, mutta onneksi parempaan päin ollaan menossa.

beekoo (Ei varmistettu)

Isoääninen Besserwisser kehissä! Tiedän kaikesta kaiken, ja jos en ole satavarma niin MuTua peliin tosi vahvasti. Luin artikkelin besserwisseristä ja lamaannuin kun tajusin artikkelin kertovan itsestäni. Artikkelin jälkeen aloin seurata käytöstäni suurennuslasin kanssa. Olen koittanut opetella pitämään suuni kiinni, ja ajatella kaksi kertaa mitä sanon. Välillä onnistun paremmin ja välillä huonommin. Enää en jakele toisille neuvoja automaattisesti, jos joku kysyy niin sitten ajatuksen kanssa. Väsyneenä ja stressin alla huomaan palaavani besserwisseriksi tosi helposti; iso ääni ja käskevä sävy pysäyttävät toiset tehokkaasti, joka iltaisen soittokierrokset kavereille ovat siksi taaksejäänyttä elämää. Sosiaalinen elämäni onkin kutistunut kutistumistaan, kun aloin tarkkailla käytöstäni, enkä pidä asiaa huonona. Ehkä onkin ensin opittava elämään sellaisen minän kanssa, jonka hyväksyn itsekin. Ehkä höyryjyrä voi muuttua joksikin, joka ei latista itseään eikä muita.

Kommentoi