Osallistu jutuntekoon: Mistä piirteestä itsessäsi et pidä?

kiukku_1.jpg

Parempi kehittää luonnettaan nyt kuin mummona?

 

Meissä kaikissa on piirteitä, joista emme itsekään itsessämme pidä. Yksi on krooninen myöhästelijä, vaikka tietää tarkalleen, kuinka ärsyttävää se on. Toinen ei pysty hillitsemään besserwisseröintiään. Kolmannella on paha tapa jäädä vatvomaan menneitä mokiaan ja kuormittua niistä turhaan.

Olemme tekemässä Trendiin juttua tällaisista luonteenpiirteistä tai ominaisuuksista, joista ihmiset eivät itsessään pidä.

Mikä piirre sinussa ärsyttää itseäsi ja miksi? Oletko hyväksynyt tämän piirteen vai yritätkö taistella sitä vastaan – ja miten? Kuinka olet siinä onnistunut? Uskotko, että ihminen pystyy vaikuttamaan omiin luonteenpiirteisiinsä tai siihen, miten ne hänen käytöksessään näkyvät?

Osallistu jutuntekoon ja lähetä oma tarinasi Tee Trendiä -sivulla. Voit esiintyä jutussa vain etunimelläsi ja iälläsi.

 

Toimituspäällikkö Maija aloittaa omalla ärsyttävällä piirteellään:

”Olen luonteeltani mahdoton ennakkoon murehtija – ja välillä tämä piirre saa minut itsenikin raivoihini. Suunnitelmia tehdessäni mietin etukäteen kaikki asiat, jotka mahdollisesti voivat mennä pieleen. Entä jos juna onkin myöhässä, ja sitten en ehdikään siihen tärkeään palaveriin, ja sitten pomo suuttuu ja ja ja….? Tästä seuraa se, että olen aina todella hyvin varautunut vastoinkäymisiin – mutta rentoa hetkessä elämistä piirre ei todellakaan mahdollista. Käytän myös ihan turhaa energiaa pohtiessani kauhuskenaarioita, jotka koskaan eivät toteudu. Uskon kuitenkin siihen, että jo ongelman tiedostaminen auttaa pitkälle. Toisinaan osaan jo tarttua märehtimisiini ennen kuin ne menevät överiksi ja pitää itselleni päänsisäisiä puhutteluja: ’Nyt nainen relaat’.”

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus.

Kommentit (10)
  1. Isoääninen Besserwisser kehissä! Tiedän kaikesta kaiken, ja jos en ole satavarma niin MuTua peliin tosi vahvasti. Luin artikkelin besserwisseristä ja lamaannuin kun tajusin artikkelin kertovan itsestäni. Artikkelin jälkeen aloin seurata käytöstäni suurennuslasin kanssa. Olen koittanut opetella pitämään suuni kiinni, ja ajatella kaksi kertaa mitä sanon. Välillä onnistun paremmin ja välillä huonommin. Enää en jakele toisille neuvoja automaattisesti, jos joku kysyy niin sitten ajatuksen kanssa. Väsyneenä ja stressin alla huomaan palaavani besserwisseriksi tosi helposti; iso ääni ja käskevä sävy pysäyttävät toiset tehokkaasti, joka iltaisen soittokierrokset kavereille ovat siksi taaksejäänyttä elämää. Sosiaalinen elämäni onkin kutistunut kutistumistaan, kun aloin tarkkailla käytöstäni, enkä pidä asiaa huonona. Ehkä onkin ensin opittava elämään sellaisen minän kanssa, jonka hyväksyn itsekin. Ehkä höyryjyrä voi muuttua joksikin, joka ei latista itseään eikä muita.

  2. Inhoan sitä, että päädyn puhumaan aina itsestäni. Varsinkin silloin jos joku kertoo, mitä hänelle on tapahtunut, niin yleinen vastaus itseltäni on että ”joo, mulle kävi tolleen just viime viikolla…”, vaikka voisin olla empaattisempi ja olla kääntämättä keskustelua aina itseeni. Sitä saattaisi jopa oppia jotain elämästä, jos sattuisi kuuntelemaan muita ihmisiä enemmän kuin yhden lauseen verran. Välillä pystyn skarppaamaan ja keskustelemaan ”kuin aikuiset ihmiset”, mutta välillä huomaan, että keskustelu pyörii taas omien juttujen ympärillä ja poskiani alkaa kuumottaa. Tällaista luonteenpiirrettä en koskaan tule hyväksymään itsessäni, mutta onneksi parempaan päin ollaan menossa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *