Osallistu lehden tekemiseen: Miksei me ikinä jutella?

Toimitus

Ongelma on klassinen: parisuhteen toinen osapuoli tykkää jutella paljon ja syvällisesti, toinen kammoaa keskustelua tunteista ja suhteen ongelmakohdista enemmän kuin hammaslääkäriä. Kuulostaako tutulta - vai onko tämä teidän suhteessanne turha klisee?

Oletko parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka tapa kommunikoida poikkeaa omastasi?

Minkälaisiin tilanteisiin se on johtanut ja miten olette niistä selvinneet? Muhivatko ongelmat puhumattomuuden alla vai oletteko löytäneet tavan ymmärtää toisianne?

Kirjoitan erilaisten kommunikaatiotapojen yhteensovittamisesta juttua Trendiin. Auta jutun tekemisessä: kerro minulle, millaisia tilanteita tai ristiriitoja erilaisista keskustelutyyleistä on parisuhteessasi syntynyt. Lähetä tarinasi minulle sähköpostilla osoitteeseen tiina.tuppurainen@a-lehdet.fi. Tai kerro kokemuksistasi täällä toimituksen blogissa! Nyt saa avautua.

Avustanne jo etukäteen kiittäen

Tiina, joka rakastaa puhumista - mutta huomaa olevansa lähes aina suhteessa itseään hiljaisempien tekijätyyppien kanssa.

Kommentit

Ummetjalammet (Ei varmistettu)

Mies ei kyllä puhu. Mieluiten ei puhuisi ollenkaan jos ei olisi ihan pakko. On itse myöntänyt että tämä juontaa suoraan juurensa lapsuuteen, väkivaltaiseen isään ja riitoja varovaan äitiin. Mies tekee siis ihan kaikkensa välttääkseen kaikki riidat ja niihin pontentiaalisesti johtavat keskustelut, mikä taas johtaa, no riitoihin. Itse olen perheestä jossa on kaikki asiat puitu juurta jaksain läpi, voisin ihan hyvin käydä tuntikausia kestäviä keskusteluita parisuhteemme tilasta, seksielämästämme, kotitöiden jakautumisesta tai vaikka kodin sisustamisesta. Miehelle automaattinen reaktio tällaisen keskustelun alkaessa on välttely. Lähtee viemään roskia, lukee uutisia netistä, soittaa äidilleen. Jos hänet pakottaa puhumaan, hän kyllä käy jonkinnäköistä keskustelua, hyvin harvasanaisesti, ja stressaantuu niin että myöhemmin muistaa tuskin puoliakaan käydystä keskustelusta.

Olen ratkaissut tilanteen jättämällä hänelle lappusia. Nopeimmillaan tämä toimii niin, että töihin lähtiessäni jätän keittiön pöydälle tai tietokoneen näppäimistölle lapun, jossa ilmoitan haluavani keskustella asiasta x. Näin mielellä on työpäivän mittainen valmistautumisaika jolloin hän ehtii valmiiksi valmistella oman puheenvuoronsa. Minä taas koitan tiivistää omani mahdollisimman hyvin to the point, niin että jotain edes jäisi raasulle mieleen. Jotkut keskustelut vaativat useamman päivän viesteillä pohjustamisen, mutta kyllä asiat yleensä saadaan puitua läpi. Vaatii vain minulta normaalia enemmän malttia. Kyllä tämä tästä.

Toimitus
Toimitus

Kiitos paljon kommenteistanne! Kiinnostavia esimerkkejä siitä, miten olette oppineet ymmärtämään kumppaninne erilaista tapaa ilmaista itseään. Minkälaisissa tilanteissa toisen puhumattomuus muuten tuntuu kaikkein vaikeimmalta?

CougarWoman
CougarWoman

Meillä ei myöskään juurikaan puhuta (tai pussata); Ykkösmies on vähän semmoinen jurottaja, mitä tulee tunteista puhumiseen. Osoittaa kyllä sitten rakkauttaan myöskin juuri käytännön teoin. Siitä jo postailinkin täällä.

Erityinen sudenkuoppa meillä on kanssa (ollut?) seksuaalisista tarpeista ja toiveista puhuminen, toivottavasti tämänpäiväisen postauksen työkalu helpottaa asiaa. 

Meillä molemmat puhuu ja ihan liikaa. Eräänlainen ongelma sekin. Siinä vaiheessa kun jostain tunteista on jauhettu päivät läpeensä ja asia ei etene mutta ei etene mikään mukaan niin tekee mieli jo sanoa, et annetaanko jo olla? Eli vaikeaa se on näinkin :)

Toimitus
Toimitus

Hyvä pointti, NinaMaria! Joskus on varmaan paikallaan antaa olla, jos asia ei ole vakava. Heh Cougarwoman, Sexcel vaikuttaa pätevältä työkalulta.

Kommentoi