Osallistu lehden tekemiseen: Oletko saanut aikuisiällä vanhemmiltasi rahaa?

säästöpossu.jpg

Tietokoneesi levisi, seuraavaan tilipäivään on kaksi viikkoa ja säästötili hupeni kesän lomalentoja buukatessa. Tai ehkäpä opintotuen takaisinmaksukehotus saapui postissa juuri, kun ensimmäinen oman alan määräaikainen työsuhteesi päättyi, seuraavasta ei ole vielä tietoa ja tili vetelee nollia. Tai ehkä oma lapsesi tarvitsee uuden talvihaalarin juuri, kun omat tulot ovat vanhempainvapaalla normaalia pienemmät ja puoliso lomautettiin. Kun äitisi tai isäsi sitten soittaa ja kysyy kuulumisia, kynnys avautua omasta rahatilanteesta on matala – samoin kun kynnys vastata tarjottuun apuun myöntävästi.

Teemme Trendiin juttua aikuisista, jotka saavat vanhemmiltaan rahallista avustusta: oli se sitten säännöllistä tai pientä avittamista silloin tällöin.

Siksi kysymme: Oletko saanut vanhemmiltasi aikuisiällä rahaa tai muuta taloudellista apua (esimerkiksi asunut heidän omistamassaan asunnossa ilman, että olet maksanut vuokraa)? Jos olet saanut rahaa, mitä tarkoitusta varten? Oletko saanut rahat pyytämättä vai oletko pyytänyt niitä itse? Ovatko vanhempasi antaneet sinulle rahaa säännöllisesti vai vain yksittäisiä kertoja? Oletko maksanut rahat myöhemmin takaisin? Miltä rahan saaminen on tuntunut: oletko ottanut ne mukisematta vastaan vai onko se nolottanut?

Auta meitä jutunteossa ja kerro kokemuksistasi. Kommenttisi ja nimimerkkisi saattaa päätyä juttuun.

Jos haluat mieluummin vastata sähköpostitse, voit lähettää viestin osoitteeseen laura.kangasluoma (at) a-lehdet.fi.

Avustanne jo etukäteen kiittäen

Laura, joka sai viimeksi vanhemmiltaan rahaa syntymäpäivälahjaksi.

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus

 

teetrendia.jpg

  

Kommentit (38)
  1. Olen saanut rahallista avustusta vanhemmilta, toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän riippuen omasta taloudellisesta tilanteesta. Isäni on myös ostanut minulle auton. Vanhempani ovat aina sanoneet, että totta kai he tukevat opiskeluaikana tai muussa vaikeassa tilanteessa rahallisesti (ja muutenkin). Silti minua hävettää pyytää rahaa vanhemmilta, enkä mielelläni ottaisi sitä vastaan vaikka he tarjoavatkin toisinaan. En halua käyttää vanhempiani hyväksi, vaikka saatan kuulostaakin siltä. Jos minulla on varaa maksaa niin maksan itse, mutta todella vaikeassa tilanteessa pyydän vanhemmiltani vaikka hävettäisi. En ole kuitenkaan mikään tuhlari tai laita rahoja turhuuksiin, en halua pettää vanhempieni luottamusta. Tilanteesta riippuen olen myös äidilleni maksanut takaisin jos niin on sovittu. Isäni ei rahaa minulta ota, vaikka olen tarjonnutkin.
    En koe olevani hemmoteltu kakara vaan onnellisessa asemassa, kun minulla on vanhemmat, jotka auttavat ja välittävät, koska tiedän että kaikilla ei ole. Autan itsekin vanhempiani ja sisaruksiani, vaikka en rahallisesti pystyisikään niin muuten. En koe, että rahallisesti auttaminen olisi väärin, perheissä on vain erilaiset tavat ja meidän perheessä autetaan toisia, jos ei rahallisesti niin muulla tavalla.

  2. Nuorempana kun lähdin asumaan ulkomaille niin jouduin soittelemaan äidille että lainaatko rahaa, pitäisi käydä vähän kaupassa. Mutta sen jälkeen kun palasin takasin suomeen olen kyllä pärjännyt omillani, nyt olen avustanut välillä vanhempianikin rahallisesti. Asuntolainankin jouduin itse hankkimaan ilman takaajia, koska vanhempani eivät suostuneet sitä takaamaan, onneksi sain! Toisaalta olen ihan tyytyäinen että olen oppinut pärjäämään ihan itse, vaikka kova koulu se välillä on ollut. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *