Osallistu Trendin jutun tekoon: Pitääkö perustaa perhe?

Lähipiirini on täynnä aikuisia naisia, jotka eivät ole naimisissa tai joilla ei ole perhettä, ja se on minusta ihan tavallista. Olen pohtinut viime aikoina sitä, miksi jotkut läheiseni odottavat minun menevän naimisiin ja saavan lapsia. Eikö koko perinteinen perhekäsitys ole jo vähän vanhentunut?

Aloin miettiä, mistä omat tulevaisuuden haaveeni kumpuavat.

Nuorempana pidin siskoani ja hänen miestään täydellisen aikuisuuden ja ihmissuhteen normina. He olivat seurustelleet teini-iästä asti, menneet vajaa kolmekymppisinä naimisiin ja saaneet kaksi suloista lasta. Kun he erosivat, ajatukseni täydellisestä suhdeidyllistä romahti. Nyt nelikymppinen sinkkusiskoni, aikuisten lasten äiti, on minulle uudenlaisen onnellisen aikuisuuden esimerkki.

Yhtäältä rakastan Sinkkuelämän tai Lipstick Junglen esimerkkiä siitä, ettei perhe-elämän tarvitse olla maailman tavoitelluin juttu. Yhä harvempi ystäväni haluaa naimisiin tai lapsia, enkä itsekään enää oikein tiedä, mitä asiasta ajattelen.

Toisaalta vanhempani ovat olleet naimisissa 43 vuotta. Olen jo vuosia ollut heille katkera siitä, että he ovat näyttäneet minulle sellaista esikuvaa, jota en enää itse pysty saavuttamaan – ellen elä 120-vuotiaaksi (ja mahdollinen kumppanini samoin).

Vuosia sitten olin kateellinen 25-vuotiaalle kollegalleni siitä, että hän oli saanut suunnittelematta lapsia jo alle kaksikymppisenä. Hän sai olla lastensa kanssa joka toinen viikko ja ”vapaalla” joka toinen, eikä hänen tarvinnut enää kokea painetta lasten hankkimisesta. 

Jokainen meistä, joka on joskus käynyt New Yorkissa tai Berliinissä, on nähnyt siellä aikuisia ihmisiä, jotka ovat onnellisia ilman Disney-normien mukaista perhe- tai parisuhdeidylliä. Kuka väittää, että kaikkien pitää rakastua, mennä naimisiin ja tehdä lapsia?

Nyt teen Trendiin juttua sinkkuudesta, siviilisäädystä ja siitä, millaiseksi ”perinteinen aikuisuus” tai perhenormi on muodostunut. Minua kiinnostaa, mihin ajatuksemme ”täydellisestä aikuisuudesta”, parisuhteesta tai perheestä perustuvat. Tuleeko esimerkki vanhemmiltamme, sukulaisiltamme, ystäviltämme, elokuvista tai kirjallisuudesta? Entä mikä tänään on normi – ovatko nuorten aikuisten naisten omat odotukset muuttuneet?

Mitä mieltä sinä olet? Osallistu keskusteluun tämän jutun kommenttiboksissa tai omassa blogissasi tägillä #soolona2014. Kommentteja saatetaan käyttää lehdessä.

Tiia Rantanen, joka salaa toivoo että hänelle kävisi elämässä kuten Katherine Heiglille elokuvassa Paksuna (mutta pääasiassa siksi, että on ihastunut Seth Rogeniin)

pikku_tt.jpg

Kommentit (27)
  1. Me olemme mieheni kanssa seurustelleen kohta seitsemän vuotta ja ensi vuonna sanomme toisillemme tahdon.
    Heti kihlajaishumun jälkeen alkoivat tiedustelut siitä koska aikoisimme pistää pullan uuniin, tehdä uuden veronmaksajan, pamahtaa paksuksi, plussata ja oma henkilökohtainen inhokkini ”antaa vauvalle luvan tulla”.
    Kun vastasimme järjestelmällisesti että tuskin koskaan, olivat kysyjät aluksi naureskellen sitä mieltä että niinhän te nyt luulette, mutta odottakaas kun…
    Jotkut ovat vastahakoisesti hyväksyneet päätöksemme olla lisääntymättä ja toiset ovat edelleen sitä mieltä että me muutamme vielä mielemme. Mikä on tietenkin mahdollista.

    Monesti olemme mieheni kanssa miettineet sitä että mikä siinä on niin hirveää ja kamalaa jos kaksi aikuista ihmistä haluaa elää kahdestaan, ilman lapsia?
    Miten se on niiltä jo vanhemmiksi ehtineiltä ihmisiltä pois, jos me emme liity heidän salaseuraansa nimeltään ”vanhemmat”.
    Joskus nimittäin tuntuu, että jo vanhemmiksi ehtineet tuttavamme ottavat lapsettoman linjauksemme henkilökohtauksena loukkauksena, että tuomitsisimme tai pilkkaisimme heidän valintojaan, koska emme itse aio tehdä samoja valintoja.

    Muutama asia on tullut harvinaisen selväksi tässä vuosien saatossa.
    Perhe ei ole perhe ilman lapsia.
    Et voi olla oikeasti aikuinen, jos et ole vanhempi.
    Lisääntyminen on jokaisen oma, henkilökohtainen asia,
    mutta lisääntymättä jättäminen on kaikkien yhteinen voivoittelun aihe.

  2. Oma osuuteni keskusteluun löytyy kirjoituksesta, jonka tein blogiini. Ja olen taas tapojeni mukaan myöhässä kommenttieni kanssa 🙂

    http://www.lily.fi/blogit/familjen-i-frontmannahuset/perheeton

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *