Ota omaa lomaa

Toimitus

Ennen lomaa jännitän aina sitä, tykkäänkö läheisistäni ­vielä sen päätyttyä. Minulle perheen tai ystävien kanssa viihtyminen ei ole itsestään selvää, ja lomalla se käy hyvin selväksi.

Loma nimittäin suistaa kaltaiseni arjen rutiineihin, hektisiin aikatauluihin ja jatkuvaan sosiaalisuuteen tottuneen ihmisen tolaltaan. Lomalla on oltava pitkiä aikoja vain ­yksien ihmisten seurassa: niiden, joiden ­kanssa lomaansa viettää. En ole tottunut siihen. Äitinäkin ­minusta tuli täysin onnellinen vasta, kun palasin takaisin työelämään ja sain perhe-elämän vastapainoksi toteuttaa itseäni myös töissä. 

Siksi loma ja loputtomilta tuntuvat päivät samojen naamojen kanssa laiturinnokassa hermostuttavat minua. Miten ihmissuhteeni siitä selviävät?

Ongelman lähde on loman luonne. Loma on poikkeustila, johon kohdistuu usein harhaisia ­toiveita. Kaiken lisäksi omien toiveiden pitäisi olla yhteneviä lomaseura­laisten toiveiden kanssa. Ikään kuin ihmissuhteet eivät olisi muutenkin vaativia.

Minä esimerkiksi reissasin eksäni kanssa monena ­talvena Aasiassa. Haaveilin siitä, että saisin nukkua, syödä hyvin, maata riippumatossa ja lukea kirjoja. Eksäni halusi tutustua uusiin ihmisiin, bailata, valvoa ja seikkailla.

Suostuin eksäni toiveisiin: siinä missä hän inhosi kirjojani ja päiväuniani, minulla ei lähtökohtaisesti ollut mitään seikkailuja vastaan. Reissujemme jälkeen olin ­kuitenkin ­väsyneempi kuin ennen niitä. Onneksi erosimme. En olisi jaksanut enää ainuttakaan yhteistä lomaa.

Vaikeaa oli myös pari vuotta sitten, kun lähdin pitkä­aikaisen ystäväni kanssa lomalla mökille, ihan kuin ennen vanhaan – tosin aiemmin minulla ei ollut lasta. 

Aamuisin heräsin aikaisin yksivuotiaan poikani kanssa ja lähdimme ulos, ettemme olisi häirinneet sikeästi nukkuvaa ystävääni. Kun palasimme päiväunille, ystäväni ­nousi keittelemään aamukahviaan. Lopulta juttelin ystäväni kanssa lähinnä iltaisin ja silloinkin useimmiten riitelimme, koska loma ei vastannut kummankaan odotuksia. Hän jäi valvomaan ja minä painuin pehkuihin, jotta olisin taas jaksanut herätä kukon­laulun aikaan lapseni kanssa.

Tämän kaltaiset lomariidat olisi mahdollista ­välttää, jos asioista puhuttaisiin etukäteen ja kartoitettaisiin yhdessä yhteisloman uhat ja mahdollisuudet. Sitä ei tehdä, ­koska loma on utopia, josta pidetään kiinni. Lomalla ei olla ­kipeitä eikä riidellä ja aurinko paistaa aina.

Jos lomaan ei kohdista odotuksia, voi yllättyä iloisesti. ­Vaikka mieluiten makoilisin lomat läpeensä yksin kookospalmun alla, puolipakolliset työleirit eli kasvimaan kitkeminen, risusavotta ja vanhempieni nurmikon leikkuu ovat kuitenkin olleet niitä hetkiä, joina olen ratkonut mahdottomilta tuntuneita ongelmia. Näissä puuhissa on myös ollut aikaa miettiä ympärillä rehkiviä ystäviä ja vanhempia sekä omia tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Erityisesti lomalla on aikaa miettiä sitä, olenko todellakin se ihminen, joka haluan olla. Sillä sen lisäksi, että ­lomalla selviää se, viihdynkö läheisteni kanssa, loma auttaa myös ymmärtämään, miten hyvin viihdyn itseni kanssa.
 

Tämä Maria Veitolan kolumni on julkaistu heinäkuun 2015 Trendissä.
 

Lue Maria Veitolan aiempia kolumneja:

Raha ratkaisee
Hiljaiset illat
Kriisistä kriisiin
Kurin alle piiloon
Toista ei voi omistaa
Avun kääntöpuoli

 

Kommentoi