Päähänpisto eli mitä ajattelet botoxilla piipahtamisesta?

Toimitus

 

"Ennen botox oli paheksuttava Hollywood-villitys, mutta nyt pistoshoitoja ottavat ihan tavalliset suomalaiset naiset. Voiko feministi haaveilla siloitetusta otsasta edes puoliksi tosissaan?"

Trendi 7/14

 

Pari viikkoa sitten törmäsin Helsingin keskustassa standiin, joka houkutteli ihmisiä take away -botoxille. Operaatio kestäisi kymmenen minuuttia, ja hinnat alkaisivat sadasta eurosta.

Hätkäytti. Tiedän, että ryppyjen siloittaminen ruiskeila ei ole enää muutamaan vuoteen kohotuttanut monien kulmia (ehhehe), mutta omat tunteeni ovat ristiriitaiset. Olen feministi ja haluaisin voida iloita siitä, että eletty elämä näkyy ihollani. No, ainakin hyväksyä asian arvokkaasti. Mutta tahdosta huolimatta minua ahdistaa, kun yhtäkkiä huomaan, että noups, minulla ei ole niin sanotut hyvät geenit vaan näytän tismalleen ikäiseltäni. Minun oli paljon yksinkertaisempaa tuomita  kaikenlaiset pistokset ehdottomasti 27- kuin 37-vuotiaana.

Toimittaja Heini Maksimainen kirjoitti heinäkuun Trendiin jutun siitä, kuinka asenteet botoxia ja muuta kosmetiikkaa kovempaa kauneudenhoitoa kohtaan ovat viime aikoina muuttuneet. Hoidoissa käymisestä kuiskaamalla puhuminen on vähentynyt, ja yksi jutun haastateltavista vertaa operaatiota kampaajalla käyntiin.

Hoidoissa myös käydään entistä enemmän. Pistoshoitoja ei Suomessa tilastoida, mutta niitä antavat klinikat arvioivat, että hoitojen määrä on kasvanut muutamasta kymmenestä satoihin viidessä vuodessa. Yhdysvalloissa botuliinia pistettiin vuonna 2000 vajaat 800 000 kertaa, kun viime vuonna piikkejä annettiin yli kuusi miljoonaa.

Voi olla, että yli nelikymppisen naisen luomunaamasta tulee pikkuhiljaa yhtä eksoottinen asia kuin täysin ajelematon alapää on tätä nykyä. (En kannata.)

Mitä te ajattelette asiasta? Luitteko jo jutun?

Juu, ei vai ehdoton ehkä pistos-, happo- ja laserhoidoille tai kemiallisille kuorinnoille?
 

Teksti: Kati, joka vielä 32-vuotiaana julisti äänekkäästi rakastavansa ilmeryppyjään. Ei julista enää.
Kuvitus: Toni Härkönen ja All Over Press

 

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Ajelen vieläkin. Eli ehdottomasti juu. Jos siihen on joskus tarvetta - vielä ei ole ;) Liian hyvä itsetunto vielä nelikymppisenäkin? ;)

tiia_

Luin jutun, ja pistihän se tietysti ajattelemaan. En halua tuomita ketään, mutta rehellisyyden nimissä musta tuntuu kyllä ihan hullulta, että 25-vuotias voi kokea tarvetta häivyttää juonteitaan.

Mä olen 36, mulla on ryppyjä vähän siellä sun täällä. On naururypyt silmäkulmissa, suunpielissä ja otsassa kiukkujuonne. Ei ole käynyt pienessä mielessäkään, että kävisin niitä silottelemassa, ei edes sellaisina päivinä, kun näytän niiden takia tosi väsyneeltä.

En osaa sen kummemmin perustella, miksi suhtaudun piikittämiseen kielteisesti. Ehkä siksi, että mua oikeasti ahdistaa se ajatus, että ne ovat myrkkyjä, ja vielä astetta pahempia kuin kaikenmaailman kuorinnat ja hypernanoliftingantiage-ryppyvoiteet, joita en myöskään käytä, koska ne ovat musta jotenkin epäilyttäviä. Ei mua kyllä ainakaan vielä ahdista noi rypyt tipan tippaa. Ehkä kymmenen vuoden päästä ajattelen toisin - se on toki ihan mahdollista, vaikka toivonkin, että erittäin epätodennäköistä. :)

Nata - White Trash Disease

Mä en oo oikei vieläkää hiffannu mitä tekemistä botoxilla ja feminismilla on. Mielestäni feminismilla nimenomaan tarkoitetaan tasa-arvoa ja oikeutta tehdä kuten itse haluaa, sukupuolesta riippumatta. Jos siis nainen haluaa sileämmän naaman, niin eikö ruiskeet ole oikeus, eikä velvollisuus? Ulkonäköpaineet ovat asia erikseen, niitä on tosin myös miehillä.

Itse en ottaisi näitä hoitoja siksi, koska omalla kohdallani on paljon muita asioita joista ulkonäköä voisi alkaa kohentaa. Esim lähteä taas pitkästä aikaa lenkille, käydä kampaajalla, meikata, lakata kynnet ja vaikka ajaa säärikarvat. Heh tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta keskittyä ryppyihin, kun voisi ensin vaikkapa hoitaa tyvikasvu pois päiväjärjestyksestä..

FFFifi
Fitness Führer

Just noin, mutta eiköhän tässä tarkoiteta sitä, että tietynlaiseen ulkonäköön pyrkiminen ja sen ylläpitäminen nähdään tietynlaisten ihanteiden pönkittämisenä. Ja esimerkiksi rypyttömyyteen ja jatkuvasti nuorelta näyttämiseen pyrkikiminen on monien feministien mielestä huono ihanne, ja mitä enemmän esim. botoxia otetaan, sitä normaalimmaksi muuttuu. Tätä normalisoitumista ja lopulta myös normittamista vastustetaan, ei sitä etteikö ihmisillä olisi oikeus piikittää kasvojaan halutessaan.

Sama muuten tapahtui Trendin juttua lukiessa. Tuli sellainen olo, että ai kaikki näitä ottaa ja ai tämä on ihan normaali juttu, miksipä en itsekin ottaisi.

Toimitus
Toimitus

Feministipointtini on juuri tuo, jonka FFFifi toi esille: toki on joka naisen oikeus tehdä just niin kuin itse haluaa, mutta mitä enemmän ihmiset naamojaan siloittelevat, sitä ns. luonnollisempaa siitä tulee. Ja sitten onkin erityinen statement olla korjauttamatta kasvojaan. Että siinä mielessä henkilökohtaiseksi mielletty on poliittista.

Eksyksissä elämässä

Tässä 24 vuoden iässä on vielä helppoa sanoa etten ikinä piikittäisi itseäni botoxilla, mutta ainakin toivon, että sitten joskus lihasteni lamaannuttaminen on se viimeinen oljenkorsi johon tartun.

edgybeauty
Edgy Beauty

Oon Natan kanssa asiasta täysin samaa mieltä tuosta feminismipuolesta.

Mä suhtaudun asiaan juurikin samanlailla kuin kampaajallakäyntiin-siis joillain ihmisillä. En mä itse voisi tietenkään vielä edes kokea tarvetta tuollaiseen, mutta jos parinkymmenenvuoden päästä koen, niin mikä jottei. Ei kenenkään muun naama vaikuta mun elämään, joten miksi ylipäätänsä hyväksyisin tai olisin hyväksymättä?

Vierailija (Ei varmistettu)

Suhtaudun pistoksiin aika neutraalisti. Uskon, että ammattilaisen tekemänä ja tutkituilla aineilla ne ovat melko turvallisia. En voi sanoa, ettei koskaan kokeilisi pistoksia, mutta en kyllä haluaisi lähteä sille tielle. Pistokset ovat mielestäni kalliitta siihen nähden, että niillä saavutettu tulos on kuitenkin melko lyhytaikainen. Kun niitä alkaa ottaa, pystyykö lopettamaan? Mietin myös, että kun joku ryppy pumpataan suoraksi täyteaineella, ja sitten täyteaine häviää, niin onko ryppy vielä pahemman näköinen kuin ennen täyteainetta? Vertaa vaikka siihen, kun raskaus venyttää vatsanahkaa, niin vatsanahka jää yleensä löysemmäksi kuin ennen raskautta. Mitä useammin tämä venyttäminen tapahtuu, sitä enemmän iho löystyy. Eli nopeuttaako ryppyjen silottaminen itseasiassa niiden syvenemistä? En siis tiedä, mietinpä vaan...

Itse olen 35+ ja -kiitos rasvoittuvan ihotyyppini- varsinaisia ryppyjä minulla ei vielä ole. Iho on kuitenkin alkanut hieman veltostua. Tähän ei luultavasti pistoksilla saisi apua, vaan ratkaisu voisi olla joku kevyt facelift, mutta ei vielä piiiitkään aikaan! Aion vielä luottaa vain terveellisiin elämäntapoihin ja hyvään kosmetiikkaan. Ja jos joskus jotain kohennusta otan, niin säästän sen verran rahaa, että se tapahtuu sitten kaupungin parhaalla plastiikkakirurgisella klinikalla, ei Tallinassa tai jossain botox-kutsuilla.

eviela
NOT A Wonderland

Jos joku oikeasti siitä onnelliseksi tulee ja se hänen jo oikeasti valmiiksi hyvää itsetuntoaan hivelee, niin ihan vapaasti vain! Eipä se keneltäkään ole pois ja on sitä kalliimpia ostoksia ihmiset tehneet onnensa eteen. Se miksi käytin nyt tuota sanaa "oikeasti" jopa kahdesti lauseen aikana johtui siitä, että toinen pointtini on se, että jos menet sinne huonon itsetunnon kerta ja toivot saavasi sillä paremman: turha toivo. Hyvä itsetunto lähtee ihan muualta kuin botoxista.

Itse vierastan kuitenkin ajatusta botoxeista sun muista vastaavista ja keksin paljon monta muutakin tapaa käyttää rahani. Itse uskon siihen, että jos sitä vain huolehtii omasta itsestään sekä ihostaan niin se riittää sinne hamaan hautaan saakka. Sillä ei toki saa samanlaisia tuloksia aikaan kuin botoxilla, mutta itse tiedostan ihmisruumiin vanhenevan, joten yritän elintavoillani vain olla nopeuttamatta sitä entisestään. Omasta mielestäni, kun mikään ei ole niin kaunista kuin luonnollisuus vaikka se tarkoittaisikin ryppynaamaista mummoa. Mitäs sitten? Ryppynaamoja meistä tulee kaikista kuitenkin joskus vaikka botoxilla läträisikin - tai vaihtoehtoisesti näitä ääripään tapauksia, jotka näyttävät erittäin luonnottomilta, mutta luulevat 70-vuotiaina olevansa hyvinkin nuorekkaan näköisiä. Eh.

Kommentoi