Päivän kysymys: Äänestätkö seurakuntavaaleissa?

vaalit.jpg

 

Seurakuntavaalien ennakkäänestys alkoi maanantaina ja jatkuu perjantaihin, kuten Oisko tulta -blogin Hemuli jo kirjoittikin. Varsinainen äänestyspäivä on isänpäivänä 9.11.

Kun vaalit järjestettiin viimeksi neljä vuotta sitten, äänestysporsentti oli 17, eli se ei ollut kovin korkea. (Esimerkiksi kevään Eurovaalien änestysprosentti oli 40,9, joka sekin oli aika heiveröinen.)

Äänestää voi, jos on täyttänyt 16 vuotta ja on seurakunnan konfirmoitu jäsen.

 

Hemuli kehottaa ihmisiä äänestämään, koska:

”Kirkko ei ole massa, jolla on kannanotto. Kirkko on jäsentensä summa, jossa jokaisella on mahdollista vaikuttaa.”

 

Entä lilyläiset, mitä mieltä te olette:

 

Äänestätkö seurakuntavaaleissa? Miksi tai mikset?

 

Teksti: Julia, jonka mielestä Seurakuntavaalien vaalikone oli vaalikoneeksi harvinaisen selkeä ja hyvin tehty

Kuva: Seurakuntavaalit.fi

 

 

Kommentit (28)
  1. Erosin pari vuotta sitten kirkosta, koska en halua kuulua omaan seurakuntaani. Seurakuntaansa ei voi valita, joten minä valitsin näin. Liityn takaisin heti ensi vuoden puolella, kun valta vaihtuu. Harmillisesti vaalit sattuivat juuri tähän saumaan, mutta ei nyt voi mitään.

    Jos kuuluisin kirkkoon, äänestäisin ehdottomasti, ihan samoin kuin kaikissa muissakin vaaleissa aina.

  2. Sä käytit itse kommentissa ilmaisua, ettet kuulu puolueeseenkaan varmuuden vuoksi, siksi tartuin rinnastukseesi kuulua kirkkoon tai puolueeseen varmuuden vuoksi. En minäkän tiedä kummassakaan tapauksessa, mitä sillä tarkoitetaan. 😀

    Kiitos, kivasti sanottu, mitä sanot musta. Ja mullekin on tärkeää arvostaa toisten valintoja, ja arvostan sun kirkkoon kuulumattomuutta täysin, mulle se on aivan sama henkilökohtaisesti, mihin ihmiset kuuluu tai on kuulumatta. MUTTA, siitä seuraa mutta, koska kysymys on myös siitä, onko mitään arvovapaata aluetta, jolloin ei ole valinnut itse mitään/kukaan ei ole valinnut puolestasi/olet itse valinnut. Jos siitä tulee yleinen tapa, että vaikka suomalaiset eivät liitä lapsia mihinkään uskontoon, järjestöön, ja myöhemmällä iällä lapset eivät itsekään liity, niin onvatko he valinneet sen itse, vai tuleeko sekin perintönä ”varmuuden vuoksi” tai paremminkin ”koska niin ollut tapana”. Kritisoin siis ajattelutapaa, että uskonnosta riisuttu yhteiskunta olisi jotenkin vapaampi kuin yhteiskunta, jossa uskonto saa näkyä ja vaikuttaa. Meidän ajassamme kyllä kirkkoon kuuluminen on se tapa, mutta onko se huonompi tai parempi tapa, kuin tavaksi mahdollisesti muuttuva olla kuulumatta mihinkään? Väitän, että ei ole mitään arvoneutraalia, ja ihmiset tulevat vastaisuudessakin jakautumaan niihin, jotka seuraavat tapoja, ja jotka tarkkaan punnitsevat vaihtoehtoja itse. Tavan vuoki jonkin asian tekeminen ei myös ole mielestäni mitnekään huono asia, vaikka itse arvostan sinun kanssa samalla tavalla sitä, että on itse punninnut tarkkaan asioita. Tapakristitty tai tapa-ateisti on minusta aivan ok konsepti. Kaikki eivät ole pilkunviilaajia kuten minä esmierkiksi, enkä voi vaatia kaikkia samaan kuin minä. Aivan samoin tapoihin orientoituneet ihmiset eivät voi pakottaa toisia, esimerkiksi jälkikasvuaan omaksumaan samoja arvoja kuin itse.

    Eniten itse asiassa suhtaudun tunteella, kauhusta kavahtamisella ajatukseen, että eniten näkyvyyttä yhteiskunnassa saisi se, jolla siihen on varaa eli eniten rahaa. markkinatalous toimii niin. Siksi rinnastin esimerkiksi sen,e ttä moni ei kavahda Lilyssä maikkifirmojen isoja bannereita, mutta ev.lut. kirkon mainoksista ärsyynnytään, vaikka ne on samalla tavalla maksettu kuin meikkimainokset. Meikkifirmakin myy jonkinlaisia arvoja – näkökulmasta riippuen kauneusnormeja ja huono aitsetuntoa tai itseen panostamista ja hyvinvointia. Suomen ev.lut. kirkon tuote ei ole yhtä konkreettinen, mutta samalla tavalla sen pohjalla on arvoja.

    Kirkon ja valtion suhteeseen en tässä mene sen enempää, koska en ole muodostanut siitä kantaa, jossa teoria ja konkretia kohtaisi. Sen tiedän, että veronkannossa kirkolle kerätään yhteisöveroa, jolla kustannetaan yhteiskunnan tietyt tehtävät (esim. hautausmaat), jotka joka tapauksessa jonkin tahon on hoidettava, ja niiden kustannukset kerättäisiin joka tapauksessa yhteisöverona. Kysyn, että miksi kirkko ei voisi hoitaa joitain yhteiskunnan tehtäviä? Minua ei haittaisi, vaikka niitä hoitaisivat islamilaiset järjestöt, jos käytäntö on toimiva eikä rahoja käytetä sen enempää edistämään kyseenalaisiaarvoja/uskonnollista työtä. sama päte siis kirkon kohdalla. Jos tämä yhteisöveron kerääminen on kirkon ja valtion suhteen pääkytkös, niin onko se kannattavaa säilyttää näin käytännössä, vai pitäisikö mennä ideaaliin, jossa mikään järjestö ei hoitaisi näitä toimia? Olisiko lopulta kustannuksien ja käytännön kannalta vaativampaa siirtää nuo tehtävät kunnalle? En tiedä, en osaa sanoa, koska en tiedä asiasta tarpeeksi. Kysyn ennemminkin siis sitä, että onko uskonnollisten yhteisöjen suhteessa valtioon ongelmana periaate vai jonkin, mikä käytännössä tökkii. Varmaan menevät ristiin, mutta niin, mihin vedetään periaatteellisen johdonmukaisuuden ja toimivan käytännöllisyyden raja? Mulla ei todellakaan ole vastauksia, enemmän kysymyksiä. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *