Päivän kysymys: Asuisitko mieluummin maalla vai kaupungissa?

Toimitus

 

Emmi Nuorgam asui kaksi vuotta Pirkkalassa, 14 kilometrin päässä Tampereelta. Sitten hän päätti muuttaa perheineen takaisin Tampereelle ja on joka päivä onnellinen päätöksestään.

”Nyt meidän elämään kuuluu taas jätskiä Tammelantorilla ja munkkeja Laukontorilla. Ihmisiä, erityisesti nuoria ihmisiä ja kassajonoja, joissa ostoshihnalla on pienpanimo-oluita ja avokadoja.”

Toisaalta, myös maalla asumisessa on paljon ihania puolia, kuten tiia_ kertoi taannoin kirjoituksessaan Totta vai tarua: maalla asumisesta

 

Entä sinä?

Haluaisitko asua maalla vai kaupungissa?

 

Teksti: Julia, joka ymmärtää kyllä, ettei Pirkkala mitään ihan maaseutua ole, mutta on sitä mieltä, että 14 kilsaa keskustasta voi olla henkisesti pitkä matka

Kuvat: A-lehtien kuva-arkisto

 

 

Kommentit

Oranssinen

Mie olen valinnut asumisen "maalla kaupungissa" ainakin tämän hetkiseksi kodikseni.
Keskustan pakokaasuihin ja kauppahelvetteihin aina niin ilahduttavine jonoineen ja tönimisineen matkaa reilut 8 kilometriä, omalta takapihalta pääsee kuitenkin aidanraosta umpimetsään ja puro solisee toisen aidan takaa matkallaan vajaan kilsan päässä olevaan isompaan jokeen. 

Rakastan entistä kotikaupunkiani Tamperetta, mutta olen muuttunut niin "itseriittoiseksi" ihmiseksi, että jatkuvasti ympärillä pyörivät ihmislaumat ja autojen meteli nostaa ärsytyskäyrää ylöspäin jyrkällä kulmalla aika äkkiä ;) 

Mutta miltä tuntuu parin vuoden päästä? 

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut kummatkin: kaupunkikodin sekä talon maalla, mieheni lapsuudenkodin jota koetamme pitää pystyssä ja viettää siellä aikaa niin paljon kuin mahdollista. Maalla parasta on rauha ja kesäisin mahdollisuus kuoputtaa maata ja kasvattaa oma ruokansa. Kaupungissa taas sosiaaliset verkostot ja se, että kotiovelta on lyhyt matka mihin vaan. 

Mutta kuutamoyö, se vaan ei ole missään niin kaunis kuin keskellä ei mitään. 

Marsublog

Kaupungissa nyt vielä kun se on mahdollista, joskus tulevaisuudessa ehkä taloudellisesta pakosta lähiössä (jossa on sielläkin onneksi hyvät liikenneyhteydet). Asun paikassa jossa "kaikki tapahtuu" parin sadan metrin säteellä, ja arvostan sijaintia kyllä tosi paljon (palvelut, ravintolat, lenkkimaastot, kirjasto, kaupat, ostari, jopa paras kesäklubi kulman takana). Elämä on niin helppoa ja hauskaa!

Kaupungeissa ulkomaillakin asuneena pidän jotenkin henkisesti itseäni kaupunkilaisena, jonka tulisi saada asua ihan keskustassa. Loppujen lopuksi kuitenkin rakastan elämääni maaseudulla. En ole koskaan ollut näin tyytyväinen asuinpaikkaani. Ikkunasta näkee järvelle, koivikot humisevat, linnut laulavat kovaa ja korkealta niin, että sen kuulee olohuoneeseen. Tosin tämäkin maalaisasumus on aivan kirkonkylän keskustassa, joten bussiin on helppo hypätä ja päivittäistavarakauppaan on vain 10 minuutin kävelymatka.

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

Ehdottomasti maalla! Mieluiten niin, että mulla ois valtavasti rahaa ja voisin maksaa jollekulle lumitöiden ja ruokaostoksien tekemisestä. 

Englannin maaseutu olis mun ihan ekaks mieluisinta asuinaluetta, I mean, kattokaa nyt Surreyta: <3

tiia_

Vaikka mä asunkin maalla ja viihdyn täällä, niin kyllä mäkin olen sisimmiltäni kaupunkilainen. Pidän mahdollisena, että jonain päivänä tuuli kääntyy ja muutamme kaupunkiin, mutta tässä elämäntilanteessa maalla asuminen tuntuu oikeammalta. :)

ElinaPK
Sataman valot

Kasvoin Keski-Suomessa pienen kunnan syrjäkylällä ja haaveilin silloin Helsingistä. Lukion jälkeen sain opiskelupaikan Helsingistä ja asuin noin kuusi vuotta kantakaupungissa. Niiden vuosien aikana tajusin, että vuodenajat eivät tunnu ja tuoksu yhtään niin vahvasti kuin kotikylässä. Syksyisin viihdyin Helsingissä oikein hyvin, mutta heti kevätauringon paistaessa kirkkaammin rupesin kaipaamaan Keski-Suomeen. Sitten rakkaus heitti Kouvolaan ja vaikka Kouvola ei kaupunkina ole vielä meidän kotimme, koska olemme menneet sinne vain työn perässä ja kaipaamme idyllisempiin maisemiin (aika yllättävää, jos kuitenkin asuu Kouvolassa :D), mutta nyt olen oppinut, että pikkukaupunki on minun juttuni: luonto on lähellä, vuodenajat tuntuvat oikeilta, mutta myös palvelut, ihmiset ja katuvalot ovat lähellä ja koko paketin mittakaava on juuri sopivasti ihmisen kokoinen. :)

Julia Thurén
Toimitus

Itse olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni maalla, 25 kilometriä ja 45 minuutin bussimatkan päässä Turun keskustasta. Silloin siinä ei ollut mitään outoa, että viimeinen bussi kotiin lähti kello 22 ja busseja meni kerran tunnissa.

Nyt taas, kun asun Helsingin kantakaupungissa ja julkiset kulkee minuutin välein ohi, en voi enää edes ymmärtää, miten olen pärjännyt aikoinaan maalla. Mutta jollain tapaa se on lohdullinen ajatus, että kaikkeen todellakin tottuu! Jos nyt taas muuttaisin maalle, niin tuskin sitä megapitkään pohtisi, että hittolainen, missä mun metro viipyy.

SPUTNIK CITY

Olen kotoisin maalta, ja kaksi vuotta sitten, kuuden Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen päädyin töiden saamisen myötä puolivahingossa paluumuuttajaksi. Asun sivukylällä, josta on 25 kilometriä matkaa lähimpään kauppaan ja naapuriin nähdäkseen pitää käyttää kiikareita, ja töissä käyn toisella sivukylällä. Toimiston ikkunasta näkyy metsää, kotona katselen peltomaisemaa. Kirkonkylältä löytyvät peruspalvelut, mutta lähimpään kaupunkiin (tässä tapauksessa Tampere/Seinäjoki) on reilun tunnin ajomatka.

Joskus kaipaan takaisin kaupunkiin, erityisesti opiskeluaikojen sosiaalista elämää (ja Helsingin thaikkuravintoloita ja kahviloita), mutta maaseutu on minun paikkani. Musta on ihanaa, että pankin tädit ja kaupan kassat ovat tuttuja lapsuudesta saakka ja muistavat syntymäajat ja kanta-asiakasnumerot ulkoa, ja että asioinnin lomassa voi vaihtaa kuulumiset. Ihmiset tuntevat toisensa ja ovat kiinnostuneita toistensa tekemisistä. Pitkät välimatkatkin ovat lähinnä asennoitumiskysymys.

Ehkä jossain vaiheessa asun vielä kaupungissa, mutta just nyt tuntuu siltä, etten vaihtaisi maalaiselämääni mihinkään. On tilaa ympärillä, on mielenkiintoinen työ ja vapaa-aika täynnä harrastuksia. Ei ehkä ihan niin paljon kavereita lähellä kuin toivoisi, mutta toisaalta: silloin kun nähdään, sitä osaa ihan eri tavalla arvostaa. Eikä sinne lähimpään thaimaalaiseenkaan lopulta ole niin pitkä matka.

Katie
Aika kypsä äidiksi

Minä kasvoin maalla ja muistan odottaneeni jo lapsesta saakka, koska pääsee pois. Ensin pääsin pois Helsinkiin, sitten Lontooseen. Lontoo on koti. <3 Helsingissäkin voisin asua, mutta pienemmissä paikoissa en. Mutta kas kummaa, kesämökkiä metsän keskeltä ollaan silti nyt Suomesta etsimässä...

Jane C.

Jotain siltä väliltä. Haluan keskustan suhteellisen mukavuudet lähelle, mutta haluan rauhaa ja hiljaisuutta, hyviä lenkkeilymaastoja ilman että näen kertaakaan muita ihmisiä. En ymmärrä miten joku haluaa elää Helsingissä (ei pahalla :D), itse olen niin tottunut siihen että keskustassa voi ajaa näkemättä ketään. Paitsi rusakoita.

Jane C.

Hienoa suomen kieltä, iPad! 5/5

Elina U.
Lentoaskeleita

Me muutimme juuri neljän-viiden vuoden Tampereen ydinkeskustassa asumisen jälkeen "maalle" (eli juurikin 14 kilometrin päähän), enkä olisi uskonutkaan että tästähän voi saada ihan identiteettikriisin aikaiseksi. :D Olen nyt ratkaissut kaupunginkaipuuni ja kriiseilyni niin, että vaikka tällä hetkellä istuttelenkin yrttejä, haravoin omaa pihaa, maalailen seiniä lähiöidyllissä ja lähden takapihalta metsälenkille, niin olen ikuisesti silleen sisimmältäni kaupunkilaistyttö enkä muuksi muutu (vaikka mulla nyt onkin myös tuulipuku). ;) Ja onneksi kaverini muutti meidän vanhaan asuntoomme, joten luotan ettei hän heitä minua pois jos ikävä iskee! :D 

iikeli
HKI Life

Kaupungissa todellakin! En ole ikinä asunut kunnolla maalla, mutta omakotitalossa kyllä. Ymmärrän todellakin maalla asumisen hienouden, se rauha on aivan omaa luokkaansa. Silti rakastan sitä, että kaikki on kaupungissa lähellä, eikä polkupyörällä liikkuminen tuo mitään vaikeuksia.

City life, I love you.

Todellaupea Layra
Mad & Fab

Kaupungissa ainakin näin toistaiseksi. Maalaisidylliä ja pikkukaupungin menoa tuli nähtyä 2,5 vuoden ajan välissä ja se sai mut enemmän arvostamaan Tamperetta. Kuulostaa hassulta, mutta noiden parin vuoden poissaolon jälkeen jaksan vieläkin ihastella asioita, joita en ihastellut ja ymmärtänyt arvostaa koskaan ennen sitä muuttoa. Ja tästä takaisinpaluusta on aikaa jo n. 4-vuotta. 

Ps. Ammattiläskin lisätarkennus arvostamiin asioihin, viittaan tällä 70prosenttisesti ravintoloihin ja muuhun ruokatarjontaan. 

MM82 (Ei varmistettu)

Työpaikkani on Pirkkalassa mutta itse asun Tampereella koska mieluummin asun kaupungissa vaikka työmatkaan julkisilla meneekin aikaa. Tästä voinee siis vetää johtopäätöksen että mieluummin asun kaupungissa. Tosin keväisin yleensä mietin, että olisi kiva asua maalla...

Vauvakuumemittari

Maalla! Ehdottomasti. Melkein viis vuotta on nyt kulunut kaupungissa opiskelujen takia, enkä malttais odottaa että saan taas muuttaa keskelle ei mitään. Maatalon tytöstä ei noin vaan oteta irti rakkautta maaseutuun. Silloin teininä, kun kaikki muut kriiseili siitä että haluu johonkin kaupunkiin, mä olin ihan tyytyväinen siihen missä olin. Ja tiesin jo kaupunkiin muuttaessani että en oo tänne jäämässä.

Viiden vuoden kokemuksella oikeestaan vaan yks asia on kaupungissa paremmin kun maalla: kirjastoon on alle kymmenen minuutin matka.

empuska

Mä olen vähän siltä väliltä: en ihan korvessa voi asua, mutta pienempien kuntien keskustojen läheisyys on ihan yhtä hyvä kuin kaupungitkin. Toisaaltaan luulin, että Helsinki-vastaisuus oli puhdasta asennevammaisuutta, mitä kaikilla kehä kolmosen ulkopuolella olevilla aina on, mutta Amsterdam toi hyvin esille, miksi minä vihaan miljoonakaupunkeja: se määrä ihmisiä ja turisteja ja kaikkialla aina täyttä ja voi nyt...

Siksi kai minä olen pitänyt aika hyvin kaikista suomalaisista kaupungeista ja kunnista, joissa elänyt, tarpeeksi isoja, että on kunnon kirjasto (jopa joissain pienissä kunnissa tällaisia!), muttei niin isoja, että menee hermot siinä kaupungin ympäri ravaamiseen.

kuka tai mikä on irri

Mä oon onnistunut löytämään mulle sopivan kombon, koti on sopivan kokoisessa kaupungissa jossa on ihan kaikki tarpeellinen melko pienelle alueelle keskittyneenä, 20min junamatkan päässä on Lontoon ydinkeskusta ja suurkaupunkielämä. Joen varrelle pääsee viidessä minuutissa ja melkein tuhannen hehtaarin puistoon peurojen seuraan pääsee kymmenessä. Toimii ainakin tässä elämänvaiheessa paremmin kuin hyvin.

CougarWoman
CougarWoman

Maalla, ja asunkin. Ihanaa kun on oma puutarha, "mökkisauna", kasvimaa ja omien kanojen munia; olohuoneen ikkunasta näkyy peltoja ja heppoja. Se asumisen tila siinä viehättää - ja se rauha. Kun kesäiltaisin voi istua pihalla ja kuunnella mustarastasta. 

Mutta mainittakoon että lähimpään "kaupunkiin" (väkiluku about 15000) on vartin kävelymatka. Eli tarvittaessa pääsee ulos syömään vaikka ihan pyörälläkin. 

Riinanen
Onnenavaimia

Puolensa molemmissa, pohdin asiaa oman postauksen verran, sillä olen asiasta jo pidempään harkinnut kirjoittavani. :) Lopputulema on, että en mä vaan tiedä olisko kivampi asuu maalla vai kaupungissa. :D http://www.lily.fi/blogit/onnenavaimia/maalais-ja-kaupunkielon-plussat-ja-miinukset (En osaa edelleenkään laittaa tuota linkkiä jonkun sanan taakse, Help!) 

Itse olen kasvanut Tampereen keskustan tuntumassa ja näkisinkin, että joku Tampesterin kaltainen dynaaminen pikkukaupunki on aika ideaali asumisympäristö - kaupungin mukavuudet ja kulttuuria ympärillä, mutta tarvittaessa pääsee fillarilla sinne järven rantaan. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Koko lapsuuteni asuin Porissa, omakotitaloalueella 3km päässä ydinkeskustasta. Paikka oli mielestäni tosi hyvä kasvaa, oli kaupungin palvelut melko lähellä mutta kuitenkin alue oli rauhallinen ja siellä oli paljon lapsiperheitä.

Opiskeluvuodet asuin Tampereen ydinkeskustassa. Viihdyin kyllä, mutta huomasin etten halua koko elämääni asua niin isossa kaupungissa. Huomasin kaipaavani takaisin Poriin, ja niinpä opiskelujen jälkeen muutin kerrostaloon ihan Porin keskustan kylkeen. Nykyisessä elämäntilanteessani (perheetön sinkku) paikka on täydellinen.

Luultavasti myöhemmin, jos minulla on perhettä, haluan asua Porissa jossain omakotitaloalueella, vähän niin kuin omassakin lapsuudessani. Tärkeää on lyhyehkö matka keskustaan, mutta kuitenkin oma rauha. Haluan että kotoa pääsee nopeasti kivoihin lenkkimaastoihin ja tulevilla mahdollisilla lapsilla on tilaa leikkiä ulkona.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

No en tiiä onko tää nyt "maalla", mutta täällä kuitenkin. Lähimpään oikeasti kaupunkiin ostoskeskuksineen, yliopistoineen ja synnytyssairaaloineen on 300km, kylälle taas se vajaa 15. Omassa kylässä ei ole kuin pari bussipysäkkiä ja niiden ohi ei mene kuin koulukuljetukset. Mihinkään en lähde. Paitsi joo, ollaan mietitty että jos voitetaan lotossa, ostetaan tontti ja rakennetaan talo järven rannalle vielä vähän kauemmas. :D

En haluais elää edes tuon 4000 asukkaan kylän keskustassa. Liikaa hälinää. :D

Julia Thurén
Toimitus

Pakko sanoa, että olen yllättynyt, miten moni täällä haluaa asua nimenomaan maalla. Jotenkin sitä aattelee, että ihmiset unelmoi aina jostain loft-asunnoista ydinkeskustassa, mutta eihän se todellakaan niin ole! En edes itse erityisemmin unelmoi loft-asunnosta ydinkeskustassa :D

Tämmöinen (Ei varmistettu)

Olen asunut koko ikäni Espoossa (lukuunottamatta sitä, että synnyin Kauniaisissa ja asuimme siellä pari vuotta). Pidän siitä että palvelut on tarvittaessa lähellä, mutta on myös omaa rauhaa eli ei koko ajan liikennettä kun katsoo ikkunasta ulos.
Eli ehkä semmoinen pieni syrjä alue kaupungin reunalla olisi sopiva. Ihan maalla, jossa lähimpään kauppaan tai palveluihin on yli viiden kilometrin matka ei houkuta varsinkaan kun ei ole ajokorttia. Myös jollain tavalla pitäisin siitä, että kaikki alueella asuvat tuntisivat toisensa eli vähän ns. kyläyhteisömäinen paikka.

Kommentoi