Päivän kysymys: Kuinka paljon itsestäsi ja elämästäsi kerrot blogissasi?

spl452106_001.jpg

ArkiJuhlaa-blogissa pohditaan sitä, miksi toisia jännittää kertoa omasta elämästään tai ajatuksistaan blogissa. Kirjoituksessa harmitellaan sitä, että moni ajattelee liikaa, mitä esimerkiksi blogiin eksyvät tuttavat tai sukulaiset saattavat ajatuksistaan avautuvasta kirjoittajasta ajatella.

Toimituksessa ryhdyttiin miettimään, miten eri bloggaajat rajaavat sen, mitä blogissa kertovat. Jätätkö blogin ulkopuolelle esimerkiksi työn, perheen tai parisuhteen? Vai oletko mieluiten paljastamatta kasvojasi? Tai pidätkö blogin sisällön tarkoituksella pinnallisena?

Kuinka paljon itsestäsi kerrot blogissasi – ja mitä jätät tarkoituksella ulkopuolelle?

 

Onko rajaamiselle tärkeämpi syy se, että kuka tahansa tuntematon saattaa lukea blogiasi – vai se, että sinne saattavat eksyä nimenomaan tutut?

Kuva: Paris Hilton bongattiin lukemassa blogeja kampaajalla – aatteles, kukahan sinun blogiasi lukee? (Splash News / AOP)

Kommentit (13)
  1. Mulla on aika avoin  blogi aikasemmin
    vielä avoimempi.

    Mutta ainakin se kertoo siittä et on rehellinen
    ja siittä saa aidon kuvan kirjoittajasta.

    En enää julkaise niin yksityiskohtaisia juttuja lapsistani
    tai miehestäni.
    Sillä haluan suojella kuitenkin yksityisyyttä
    koska blogiahan lukee paljon sellaisia
    joille kaikki ei kuulu ja musta blogi
    onkin siellä kerrotaan sen verta kun itse haluaa
    elämästään ne kaikki asiat ei kuulu kaikille ulkopuolisille.

    Ystäviltä kysyn aina luvan julkaista
    kuvia tai muuta jos kerron joistakin.

    En ole kertonut  blogista kaikille
    ne ketä löytää niin löytää;).

     

  2. Tämä on ihan mun lemppariaiheita 😛

    Aluksi olin totaalisen anonyymi ja kasvoton, mutta linja on joustanut. Kasvoja en ole vieläkään näyttänyt suoraan edestä, tarkassa kuvassa, mutta nykyisin on kuvia, joista minut saattaa tunnistaa. Ihan tarkkojen kasvokuvien laittaminen tuntuu vieraalta, joten toistaiseksi pidän tämän linjan. Tarkempaa syytä ei ole kuin tuo ”tuntuu vieraalta”, tuskin kukaan tuolla kadulla tunnistaisi kuitenkaan…

    Koko nimeäni en ole kertonut, enkä myöskään toistaiseksi kerro siitä huolimatta että se hiukan tuli tuossa esiin. Esim. Tukholman puolimaratonilta en laittanut kuvaa, jossa numerolappuni näkyi, koska siitä on niin helppo kaivaa nimi esille. Ei tähänkään ole sen suurempia syitä, nyt kun kaikki tutut tietävät blogistani…mutta kaipa tämä jotenkin siihen liittyy, että haluan säilyttää yksityisyyteni. Työnantajille tai vastaaville linkkaan blogin ihan itse, joten ei tosiaan haittaa jos se tulee tällaisten tahojen tietoon.

    Aloittaessani en kertonut kavereilleni enkä sukulaisilleni blogista, mutta paljastuin sitten pakaragaten myötä. Hauskinta oli, että jotkut olivat lukeneet blogiani tajuamatta, että se olin minä 😀

    Kokonaan pois olen jättänyt tarkat kuvat perheestäni ja heidän nimensä, yksityisyyden suojelemiseksi. Puhun heistä kyllä silloin tällöin, mutta en kovin yksityiskohtaisesti, ja kuviakin on, mutta ei kovin tunnistettavia. Kavereistani en juurikaan ole kirjoittanut.

    Työasioista olen kertonut alan, ja joskus jotain satunnaista, mutta en mainitse työnantajieni nimiä. Jos mainitsisin, voitaisiin ajatella, että olen myös blogissani työnantajani edustaja, ja joku voi ajatella esimerkiksi, että XX:n leivissä on sopimatonta kekkuloida bikineissä netissä.

    Sisältömielessä suurin rajaus on aihealueeni: kaikki liittyy jollain tavalla treenaamiseen (tai terveyteen tai hyvinvointiin). Olen kirjoittanut myös negatiivisista asioista, mutta pääasiassa en valita henkilökohtaisen elämäni ongelmista, vaan linja on suurimmaksi osaksi positiivinen tai neutraali.

    Jonkinlaista ”brändäystä” itsestä kirjoittaessa totta kai tapahtuu, valikointia sen suhteen mitä tuo esiin ja mitä ei, mutta suurimmaksi osaksi olen blogissani ihan samanlainen kuin muulloinkin. Omasta mielestäni 🙂 Sillehän en mahda mitään, jos jollakulla on minusta toisenlainen kuva kuin mitä tekstieni perusteella syntyy. Tuskin aivan erilaista hahmoa blogiin saisi kuitenkaan tehtyä, ainakaan ilman, että linja hajoaisi jossain vaiheessa.

    1. Kuten joskus kerroinkin jo FFFifi, niin Naisten kympillä, osa Lilyn porukasta keroi nähneensä sinut siellä. Ja kun minä kysyin, että miten ihmeessä muka tunnistitte, niin vastaus oli ”No kyllähän sen nyt tunnistaa.” 😉 Siitäkin huolimatta, ettet selviä kasvokuvia ole blogiisi laittanut.

      Minä rajaan ihan tietoisesti asioita pois blogistani. Työnantaja tai puoliso ei ole blogissa julkista tietoa, kuten ei oikea nimenikään. (Siitä huolimatta, että sen aika moni tietää.) Mutta pointti on se, että blogia kirjoittaa hoitovapaalla oleva, kuvitteellinen Mindeka, eikä se ajokortissa lukeva nainen tai ainakaan työnantajani edustaja. Mindeka on ikäänkuin alter egoni, jonka blogissa nähtävien asioiden yksityiskohtia, tapahtuma-aikoja tai mukana olleita henkilöitä on aina hieman muutettu tai jätetty kertomatta. Ihan tietoisesti siis. Jutut ja sisällöt ovat siis totta, mutta julkaistu vaikkapa tarkoituksella viikkoja jälkeenpäin tmv.

      Menikö vaikeaksi? 😉

       

      1. Toi oli jännä kyllä. Itse en usko että tunnistaisin vastaavista ketään, mutta taidan olla hiukan kasvosokea muutenkin 😛 Myös työkaveri tunnisti itse kuvistani, joten varmaan olisi ihan sama jos laittaisinkin kunnon kasvokuvia. Sama kai se olisi myös pistää kuvat numerolappuineen päivineen yms., mitä väliä sillä nyt lopulta on… Mutta jokin sellainen (valheellinen) turvallisuudentunne on, kun on tällaiset omat säännöt 😛

        Mullakin saattaa jossain määrin vaihtua joku aika, tiistaista torstaille tyyliin, mutta pääasiassa ”puhun niin totta kuin osaan”. Koen myös, että olen blogissani minä, vaikka totta kai jonkinlaista hahmoksi muuttumista tapahtuu. Enkä tietenkään juuri voi vaikuttaa siihen mielikuvaan, mikä vastaanottajalle syntyy. Samoin kuten elävässäkin elämässä, osa ihmisistä näkee minut jonkinlaisena ja osa jonkinlaisena vaikka omasta mielestäni olen koko ajan samanlainen 😀

        Sitäkin mietin, kun näissä kertomiskeskusteuluissa välillä nousee esiin se, että monet bloggaajat puhuvat kuinka ”blogissani tulee esiin vain pieni osa minusta, ja ihmiset eivät ymmärrä että se ei ole koko totuus”. Musta taas tuntuu, että ihan koko kuva siellä on. Mikä johtuu ehkä siitä, että kirjoitan niin paljon ajatuksistani enkä esimerkiksi pelkästään vaatteistani. Toisaalta eihän tällaista pysty itse objektiivisesti arvoimaan kun itse tietää ne rivien välitkin.

        1. Mä olen monesti miettinyt, että olisi kiva tavata blogin lukijoita ja keskustella heidän kanssaan, että minkälainen minä blogini perusteella heidän mielestään olen. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *