Päivän kysymys: Kumpi teillä maksaa?

Toimitus

"Joskus taas tunnen kateutta Miehen omaisuudesta. "Miksei se voi ostaa minulle tätä paitaa, vaikka näkee, että tahdon sen?" "Miksei se sano, että maksetaan samasta?" Enkä koskaan sano tätä ääneen."

 

Uudessa Täydellinen Mies -blogissa pohditaan yhteistä talouttaIlonan ja Täydellisen Miehen taloudessa kumpikin maksaa yhtä suuren osan vuokrasta ja kotitaloustavaroista, mutta joskus Ilonalle tuottaa päänvaivaa se, että avomies tienaa paremmin kuin hän itse. 

Ilona tuskin on ajatustensa kanssa yksin - raha mainitaan usein aiheena, josta pariskunnat riitelevät eniten.

Siispä, parisuhteessa elävät lilyläiset, jakakaa viisauttanne:

miten teidän taloudessanne on hoidettu raha-asiat?

 

Maksatteko kaiken puoliksi, vai maksaako enemmän tienaava enemmän? Mitkä asiat maksetaan yhteisistä, mitkä omista rahoista? Riitelettekö rahasta? Vaikuttaako asiaan se, onko kyseessä seurustelusuhde, avoliitto vai avioliitto?

Kuva Wikipedia

Kommentit

sanumaria

Meillä jaetaan kulut suunnilleen tasan. Tulojen mukaan sitten puljataan, jos toinen tienaa vähemmän niin maksaa sitten suhteessa vähemmän.

emili (Ei varmistettu)

Ennen naimisiin menoamme oli molemmille meille itsestäänselvyys, että haluamme rahojemme olevan yhteisiä ja molemmat vastustimme jyrkästi avioehtoa. Jonkun mielestä tämä on naiivia mutta itse olen joutunut kärsimään vanhempieni jatkuvista rahariidoista ja siitä, että isäni eleli leveästi samalla kuin äiti ja me lapset jouduimme venyttämään penniä. Mieheni puolestaan edustaa perinteistä miestä, jolle on kunnia-asia elättää perhettä (vaikka hänellä on neljä kertaa paremmat tulot kuin itselläni). Miehelläni on positiivisia omien vanhempiensa yhteisistä rahoista ja hyvästä avioliitosta. Meillä siis molempien palkat tulevat samalle tilille ja riitaa rahasta ei ole koskaan 7-vuotisen yhdessäolomme aikana syntynyt. Tykkäämme käyttää rahaa saman kaltaisiin asioihin ja emme tarkoituksella ole antaneet rahalle ja kuluttamiselle liikaa tilaa elämässämme. Olemme myös pyrkineet olemaan yhdessä anteliaita ja vieraanvaraisia, käyttämään rahaa myös muuhun kuin itseemme. Ehkä siksi myös riitaa rahasta ei synny.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä olisi itselleni ideaali tilanne :) En tosin kestä riitoja rahasta, joten puolisollani on oltava samanlainen käsitys aiheesta kuin itselläni. Nuo tarinat, joissa toinen elelee todella leveästi ja toinen joutuu kituuttamaan, ovat aivan hirveitä! Ja kuka isä antaa lastensa kokea sen, jos kerran on mahdollisuus tukea taloudellisesti?

jennaMJK (Ei varmistettu)

Alussa kun ei asuttu yhdessä vielä niin molemmat maksoi omansa ja jos toinen tarvi johonkin rahaa niin sitä lainailtiin jos oli vaan varaa antaa toisilemme, sitten muutettiin yhteen ja kaikesta tuli yhteistä, jaettiin laskut sen mukaan mitä kumpainenkin oli saanut. Nykyään menee niin, että mies maksaa melkein kaiken, koska itse olen äitiyslomalla, tietenkin tämä kaihertaa omaa mieltäni, etten voi osallistua rahan hankintaan niin helposti, mutta olen kompensoinut omat menot minimiin, ja jos niitä tulee niin ne pyrin maksamaan sitten omistani, etten miehen piikkiin käy esimerkiksi parturissa.

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

Meillä lainan kustannukset menevät melko lailla puoliksi tilanteen mukaan, mutta muuten rahat ovat erillään. Ruokakaupassa käydään silloin kun on tarve, ja sen mukaan miten omalla tilillä on hilloa. Meillä on molemmilla pääsy toistemme tileille, jos tiukka paikka tulee, mutta itse olen edelleen sitä mieltä, että vaikka naimisissa ollaankin niin mulla on mun rahat ja Markolla omansa. 

Koska itse kulutan rahaa melko huolettomasti, niin en ikinä kehtaisi olettaakaan, että Marko antaisi mulle rahaa vaikka uusiin vaatteisiin tms. Isot hankinnat tehdään yleensä puoliksi kuitenkin, jos ne tulevat yhteiseen käyttöön. Markolla on isompi palkka päiväduunissa kuin mulla, mutta itse tienaan valokuvaushommilla melko mukavasti päiväduunin tilin päälle, joten koen että mulla on oikeus käyttää ansaitsemiani rahoja miten tykkään. Näin myös Markolla :)

Avioehto olis ollu ihan naurettava ajatus, kun kummallakaan ei ole mitään omaisuutta :D hahah!

Vierailija (Ei varmistettu)

"Avioehto olis ollu ihan naurettava ajatus, kun kummallakaan ei ole mitään omaisuutta :D hahah!"

Eikä myöskään kummankaan vanhemmilla? Ei asuntoa, ei kesämökkiä, tms? Vai luotatteko siihen, että vanhemmat muistaa testamentissaan rajata perittävän omaisuuden avio-oikeuden ulkopuolelle? Vai eikö vaan tunnu missään ostaa ex-puoliso pois suvun kesämökistä?

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

Molempien vanhemmilla on oikeastaan melkein saman verran omaisuutta, eikä avioehdosta edes keskusteltu ennen naimisiinmenoa. Ehkä typerää tai yltiöromanttista ajatella, että sitä ei koskaan tulla tarvitsemaan, mutta myöskään kummankaan meidän vanhemmat ei kokeneet tarpeelliseksi mainita asiasta tai ehdottaa avioehtoa. 

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

Ainiin ja ps. se, että kirjoitin avioehdon olevan "naurettava ajatus" MEIDÄN kohdallamme, ei tarkoita sitä että se olisi mun mielestä naurettava ajatus ylipäänsä. Ettei kukaan muu nyt pahoita mieltään...

Nousujohteinen.

Lyhyesti: Enemmän tienaava maksaa enemmän.

Statuksemme tällä hetkellä (työssäkäyvä - työtön työnhakija) on osasyy nyt, mutta linja on ollut kutakuinkin sama kautta aikain. Avomieheni ei ole kovinkaan auliisti tarjoutunut ikinä maksamaan enemmän, mutta toisaalta hän ei ikinä sano sanaakaan raha-asioiden epäreilusta jakaantumisesta. Jos Kun hän maksaa jotain enemmän kuin minä, hän ei ikinä mainitse asiasta millään tapaa. Hän ei koskaan karhua minulta takaisin senttiäkään, eikä maksettuaan ikinä ota mielellään rahaa takasin myöhemmin. Olemme jutelleet tästä, ja se on vain hänen tapansa. Esimerkkinä yhteiset reissumme ja bensakulut - hän maksaa, ja pitää oletuksena että JOS tahdon osallistua saan niistä hänelle roposia heitellä, mutta hänelle on myös täysin OK että en mitään maksa. Hän ei kuitenkaan mainosta asiaa mitenkään, että tämä on nyt hänen piikkiinsä. Joskus asia on kimurantti, kun en voi tietää kuinka hän todella tahtoisi asian hoidettavan.

Rahaan liittyviä riitoja meillä ei ole ikinä ollut. Alkuvaiheessa, kun asuimme erillämme ja minä olin vielä opiskelija, jouduin välillä muistuttamaan hänelle kuinka herrasmiesmäistä ja huomaavaista olisi joskus tarjoutua maksamaan ostoksiani esim. ruokakaupassa. Minun on vaikea pyytää rahaa ja suhtaudun siihen täysin eri tavoin kuin avokkini. Tähän olemme pohtineet syyksi sen, että hänellä ja hänen perheellään sitä on aina ollut, itse olen aina elänyt niukoilla tuloilla.

Kanelibasilika

Puoliksi maksellaa, nykyään tuloissa ei merkittävää eroa. Opiskeluaikoina makseltiin tulojen mukaan (kun toinen oli töissä, maksoi myös enemmän jne). Mies on kovin tarkka raha-asioissa (itse en aivan yhtä tarkka..), ja hyvä että on niin pysyy talous hallinnassa. Naimisiin menon jälkeen ehkä vähemmän tulee seurailtua, mitä kukakin on maksanut, mutta isoissa summissa lasketaan tarkkaankin ettei kumpikaan "häviä" itse tienaamistaan ns. omista rahoista enempää kuin toinen (tasa-arvo ;)

Tilanteen mukaan. Asuminen pyritään maksamaan puoliksi, samoin kuin isommat laskut (sähkö ym.) mutta ruoka ym. elämä menee niin, että se maksaa kummalla sattuu sitä rahaa enemmän olemaan. Joskus rahasta tulee napinaa mutta se johtuu lähinnä siitä, että olemme työtön - työtön gradun tekijä pariskunta. Riidat koskee lähinnä sitä, mihin se vähä raha käytetään. Itse prorisoin ruoan, puoliso jotain muuta...  Aikoina jolloin toinen on ollut töissä mitään ongelmia ei ole ollut. Vaikka meillä on eri tilit ja suurinpiirtein omat rahat niin taloutemme on kuitenkin yhteinen. Eli toisen rahoilla ei ehkä vaatteita tai muita heräteostoksia mennä ostelemaan (ainakaan lupaa kysymättä) mutta muuten rahat ovat aika yhteisiä, eikä niistä juurikaan tapella. Ja kyllä puolisoni on osallistunut joihinkin isompiin ostoksiini esim. suksiin.

jermia
Itärajapakolainen

Meillä molemmilla omat rahat ja omat tilit, joihin toisella ei ole pääsyä. Ihanteena olisi, että puoliksi menisi kaikki yhteiset kulut, mutta näin ei viime aikoina ole ollut, sillä mies oli pitkään vailla töitä, jolloin minä maksoin kaiken. Kinaa raha-asiat aiheuttavat meillä paljonkin, mutta toiivottavasti tilanne on helpottamaan päin nyt, kun mieskin töissä jälleen.

MinEna
Kasvukäyrillä

Lapsen synnyttyä palkkamme ohjattiin yhteiselle tilille. Kaikki on yhteistä ei ole "mun ja sun rahoja". Ennen sitä tilit olivat erilliset, mutta yhteistä kaikki on ollut jo monta vuotta, kun yhteiseloa on takana kymmenen vuotta.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Meillä maksetaan "kukin kykyjensä mukaan" -periaatteella, näin on ollut aina. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että pelkät asumiskulut ja arjen pyörittäminen vievät suurimman osan rahoistamme ja jos jotain sattuu jäämään jäljelle, yritämme pistää säästöön. Emme ole kumpikaan suurkuluttajia, mutta jos toinen kovasti jotakin asiaa tarvitsee tai tahtoo, sen voi tietenkin ostaa, jos tilille on sattunut rahaa jäämään. Meillä on yhteinen säästötili ja yhteinen ruokakauppatili, palkat (ja etuudet) menevät omille tileillemme.

En muista, että olisimme koskaan riidelleet rahasta. Tykkäämme ostaa toisillemme ja muillekin lahjoja ja olla vieraanvaraisia. 

Hirvittää ajatus, että jos toinen puoliso tienaa paljon enemmän, hän eläisi paljon leveämmin, eikä huomioisi vähemmän tienaavaa kumppaniaan. Mielestäni sellainen parisuhde ei ole kovinkaan häävi.

Se maksaa kenellä on enemmän rahaa. Eikä ikinä-ikinä ole ollut rahasta riitaa. 

Cherie (Ei varmistettu)

Minulla ja kihlatullani on yhteiset rahavarannot. Meillä ei ole omia tilejä, vaan kaikki tilimme ovat molempien nimissä. Rahasta emme ole koskaan riidelleet. Elämä on helppoa, kun ei tarvitse miettiä, kuka maksaa ja kenen rahoista.

Puokki (Ei varmistettu)

Me siirrämme saman summan taloustilille kuukausittain.

Kaoka (Ei varmistettu)

Omat tilit on molemmilla ja vuokraa maksaa kumpikin yhtä paljon. Se, missä tulee välillä sumplittua, on lähinnä ruokaostokset. Jos toisen tili alkaa olla kuivilla, niin toinen hoitelee ruokahommat seuraavaan kelapäivään saakka (ollaan molemmat opiskelijoita). Rahasta ei sinänsä ole koskaan tarvinnut riidellä, mitä nyt sen puute aina välillä kiristelee hermoja ja purkautuu muuna äksyilynä.
Itse en osaisi elää kokonaan toisen siivellä, nytkin tuntuu jo kammottavalta jos joutuu käymään kaupassa toisen rahoilla useamman kerran peräkkäin!

yhteiset rahat (Ei varmistettu)

En voisi ikinä kuvitella eläväni parisuhteessa, jossa olisi tarkkaa kuka maksaa ja mitä. Mitä sitoutumista se on? Sitä paitsi, raha on vaan rahaa eikä sen merkitys saisi muutenkaan olla liian suuri. Meillä on molemmilla omat tilit, jolle palkat tulevat, mutta siirrämme tarpeen mukaan rahaa yhteiselle tilillemme, josta taas menee suurin osa laskuista ja lainanlyhennykset ym. Yleensä mies huolehtii tästä ja minä taas käyn enemmän ruokakaupassa, ostan suurimman osan vaatteista (myös miehelleni) jne. Meillä on myös toinen yhteinen tili pahan päivän varalle. Minä olen ollut useita vuosia lasten kanssa kotona ja mies on sillä aikaa edennyt urallaan ja edelleenkin se olen minä, joka kannan päävastuun perheestä, jotta mies pystyy työtään tekemään. Todellakin siis hänen suurempi palkkansa on myös minun "ansaitsemaani", joten en todellakaan ajattele käyttäväni "hänen rahojaan". Olemme perhe ja rahat ovat meidän perheen, melko yksinkertaista :)

Mörkö (Ei varmistettu)

Meillä maksetaan puoliksi vuokra ja ruokakulut (ruokabudjetti on 50€/vko) sekä satunnaiset ostokset, joita ei saa mahdutettua ruokamenoihin (eli toisinaan pesuaineet, kissanhiekka ja -tarvikkeet jne). Muiden kotitalouteen liittyvien ostosten kanssa teemme usein niin, että makselemme molemmat niitä tasapuolisesti, senttejä laskematta. Tällä hetkellä avopuoliso tienaa kolme kertaa enemmän kuin minä (hän on kesätöissä, minä opiskelen), mutta koska avokin ylimääräiset rahat menevät säästöön opintukiaikaa varten (sekä autoon ja uuteen televisioomme), niin hän ei "avusta" minua maksamalla enemmän ostoksista. Jos tilanne olisi kuitenkin pidempää vastaava, maksaisi hän vuokran kokonaan. Rahasta ei ole tarvinnut koskaan riidellä.

Kun yhdessä on eletty hieman pidempää (nyt takana vasta puoli vuotta), avaamme yhteisen tilin, jonne molemmat siirtävät rahaa vuokra- ja ruokamenoihin.

paulahelena
ALUAP

Meillä on ollu yhteinen taloustili suunnilleen niin kauan kun ollaan asuttu yhessä. Ennen yhteistiliä oli jaettu jotakuinkin niin että toinen makso vuokran ja toinen sit suunnilleen vastaavalla summalla muita kuluja ja isot ostokset joko puokkiin tai vuorotellen, mutta on toi taloustili vaan huikeesti kätevämpi. Kumpikin laittaa yhteiselle tilille kuukaudessa tietyn summan, tällä hetkellä mies pikkusen enemmän kuin mä koska tienaakin enemmän. Taloustililtä sit maksetaan vuokra, ruoka, kodin hankinnat, yhteiset reissut, ulkonasyömiset, leffat jne. jutut, joihin molemmat osallistuu. Omat vaatteet, harrastukset, ravintolareissut ym. riennot taas sit kumpikin kustantaa ite.

Marsublog

Omat rahat, mutta koska tienaan enemmän, maksan enemmän juttuja joihin hänellä ei välttämättä olisi rahaa, kuten ulkonasyömisiä. Haluan käydä ulkona syömässä, en halua että hänelle tulee rahastressiä.

Mixed

Ollaan juteltu näistä asioista aika paljon ja hyvässä sovussa mennään, ei tarvitse rahasta riidellä. Meillä menee aika lailla kaikki puoliksi, mutta mitään yhteisiä tilejä ei ole ja omat rahat on omat rahat. Kämppä maksetaan aina tasan puoliksi, ruoat ostetaan vuorotellen ja ravintoloissa maksetaan omat ruoat tai vuorotellaan maksuissa. Mulla on tosin enemmän omaisuutta, kun olen maksanut asumisoikeusasunnon asumisoikeusmaksun (jonka saa poismuuttaessa takaisin) ja ostanut auton (ja pistänyt rahaa jemmaan, mutta niitä ei kyllä huomioida arjessa kun en itsekään pääse niihin käsiksi). Ollaan tehty sitten sellainen diili, että mä maksan auton vakuutukset, huollot, renkaat jne. ja mies ostaa bensat. Välillä se kyllä tuosta nurisee, mutta laskin just, että taidan kyllä silti maksaa tuossa enemmän, isommissa erissä vaan. Välillä kyllä mennään tietenkin ihan vaan niin, että se maksaa jolla on rahaa, ei meillä jää laskuja maksamatta sen takia että toinen ei maksa jotain laskua vain siksi, että se ei ole oma. Ja kyllä poikaystävä viime talvenakin osti ruokaa ja sellasta kun mulla tuli noita auton vakutuusmaksuja kun oli rahat muutenkin vähissä.

Viime syksynä muutettiin asumaan yhteen, ja Ikea-reissunkin kustannukset meni aika lailla puokkiin. Enemmän tuo sisustaminen ja kotijutut verottaa kyllä mun pussia, mutta välillä maksan ihan mielelläni koska haluan, että ne muumimukit ja systeemit on MUN! Ihan vaan sen varalta, että menee joskus sukset ristiin. Ja en mäkään kyllä tykkäis, jos mun pitäs ostella poikaystävälle jotain kitaran kieliä tai maksaa osaa sen bassovahvistimesta. Tässä kesällä ostin myös käytettynä Artekin ruokailuryhmän, enkä oo siitä vielä karhunnut mitään tuolta miekkoselta. Ehkä neuvottelen taas Ikean kassajonossa sen kanssa, kun syksyllä mennään hakemaan taas vähän olkkariin säilytyskalustetta ja kaikkea pientä tarpeellista ;) Niin, ja ostihan se meille telkkarin ja blu-ray-soittimen!

Meillä onkin aikalailla samantasoiset tulot, kun molemmat ollaan vielä opiskelemassa ja kesätöiden palkoissakaan ei mitään hirveän suuria eroja ole. Ensi syksynä aion kyllä pistää kiivaan työnhaun käyntiin ja niin toivottavasti tuo toinenkin, olisi kiva saada enemmän rahaa noihin sisustusjuttuihin ja muuhun mukavaan. Ruoanlaitto on meidän yhteinen harrastus ja siihenkin oliis kiva panostaa rahallisesti enemmän. Ja pistihän se viime talvena vähän nyppimään, kun oli hirveä taloudellinen uhraus ostaa H&M:ltä 20 euron housut kun ainoat omistamani farkut oli taas rikki ja ne oli jo niin monta kertaa korjattu, etteivät ne pysyneet enää kasassa ollenkaan. Onneksi olen sellainen kotihiiri, että baareihin ei tarvii rahaa kantaa ja siksi näen tuossa sisustamisessakin jotain järkeä, kun siellä oikeasti vietetään paljon aikaa. Auto nyt on sellanen mitä ilman pystyisi kyllä elämään, mutta vaikeaksi menisi kun ei asuta pääkaupunkiseudulla, jossa bussit ja junat kulkee vuorokauden ympäri jatkuvasti.

Mauahtavaa

Feministi täällä, päivää. Hyvät naiset, haluaisin tässä vaiheessa muistuttaa, että älkää avoliitossa KOSKAAN ikinä suostuko sellaiseen tilanteeseen, jossa te maksatte mukamas asiat puoliksi, MUTTA sinä juoksevat menot ja mies lainan lyhennykset.

Aina, jos avoliitossa ostetaan yhdessä käytettävää kiinteää omaisuutta, se on laitettava yhteisiin nimiin ja laina on lyhennettävä yhdessä. EI siis niin, että elämisen kustannukset menevät puoliksi mutta nainen maksaa juoksevat kulut ja mies asunnon. Erossa käy nimittäin niin, että nainen jää ilman omaisuutta ja mies on käytännössä säästänyt koko ajan pääomaa. Tämä on silkkaa tyhmyyttä ja pari kertaa olen silitellyt itkevän kaverin selkää tällaisessa tapauksessa.

Asia kannattaa miettiä myös silloin, jos muuta oman asuntonsa omistavan miehen osoitteeseen ja hän ehdottaa, että maksat hänen asuntonsa kulujen (= lainanlyhennysten) hyvityksenä vastikkeen ja ruoat. Erossa jäät puille paljaille ja mies on kasvatellut kivasti pääomaansa. Maksa mieluummin osa ruoasta ja lisänä virallista vuokraa puoliskollesi.

Avioliiton erotilanteissa on onneksi olemassa tasinko.

Mikä siinä muuttuu?

Otettiin yhteinen taloustili, kun lyötiin hynttyyt yhteen. Sieltä maksellaan yhteiset kodin ja elämisen menot (vastikkeet, sähköt, ruoat yms) ja hyvin toimii.

Muuten meillä maksaa se, jolla sattuu olemaan rahaa ja yritetään pitää vähän jotain balanssia jos esim. ollaan ulkona. Minä olen huithapeli, mies säästäväinen, mutta ei meillä rahasta riidellä. Tullaan hyvin toimeen nykyisillä rahoilla.

Kommentoi