Päivän kysymys: Mikä lapsuusmuisto jäi kaivelemaan?

grumpy-cat-christmas-card-meme1.jpg

Jokainen meistä muistaa omasta lapsuudestaan sen jonkin asian, joka jäi kaivelemaan: lelun, jota ei koskaan löytynyt joululahjakasasta, ruoat, joita ei yksinkertaisesti pystynyt syömään, tai jokasyksyisen pihamaan haravoinnin, johon äiti aina pakotti – eikä peruste siitä, miten ”se opettaa työn arvon” 11-vuotiaaseen ihan uponnut.

Näitä muistelemaan herättivät muun muassa Isyyspakkauksen Tommi, joka miettii milloin lasta pitää kuunnella, kun hän sanoo, ettei enää halua harrastaa, ja Keittiössä, kaupungissa -blogin Jaana K., joka paljastaa puuroreseptin, joka ainakin näillä silmillä näyttää niin herkulliselta, että sen voisi kuvitella uppoavan nirsommillekin makunystyröille. 3h+kasvimaan puolella Riik on onnellinen siitä, että lapsi kasvaa perheessä, jossa on koira.

Minkä aikoinaan vääryydeltä tuntuneen asian muistatte omasta lapsuudestanne?

Kysyy Laura, jolle äiti sanoi esikouluikäisenä, että ”sitten kun Laura menee kouluun, meille hankitaan koira” ja yläasteelle asti toivo vielä kantoi kunnes hiipui. Nyyh.

 

Kommentit (13)
  1. vähän tätä valkovikinää kumoamaan:

    -mun äiti lupas mulle raudat suuhun aika helvetin moneen kertaan, mut en niitä koskaan saanut, koska äitini ei vaivautunut viemään minua piskuisen kylän ulkopuolelle hammaslääkäriin. nyt olen sukupolveni ainut aikuinen jolla on helvetin vinot hampaat ja niiden oikaisu ei ole budjetissa vielä vuosikausiin
    -mun äiti myös nauroi todella paskasesti kun sanoin että haluaisin harrastaa tanssia, sen sijaan se pakotti mut käymään partiossa ja haukkui luuseriksi, kun halusin lopettaa sen. mua ei ikinä, ikinä, ikinä kiinnostanut mikään metsässä kökkiminen. nyt aikuisena olenkin sitten tanssinut niin paljon kun sielu sietää.
    -mun äiti myös hakkasi mua ja monin tavoin pilkkasi ja solvasi, muistan muun muassa yhden joulun kun ko. henkilö vaan luetteli pilkallisesti nauraen miten surkea ihmisyksilö olen eri tavoin; menin siinä sitten itkien sänkyyn. että hyvää joulua vaan.
    -ruokaa meillä ei luonnollisesti ikinä ollut tarpeeksi, joten näin nälkää ja imin peukaloa nälkääni, mistä sitten tulikin nämä surullisen vinot hampaat

    niin että go heterot, kun voitte vaan panna ilman kumii ja siittää lapsia, joita ette halua muuksi kuin traumatisoinnin kohteeksi.

    1. *hali* ja tsemppiä!

  2. Kun äiti ilmoitti, että haluaa tappaa itsensä, koska on saanut niin kamalat lapset, ja muut vastaavat tilanteet. Nyt 20 vuotta myöhemmin en tiedä, uskaltaako lapsia yrittää, vaikka haluaisin, sillä pelkään, että kohtelisin niitä samoin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *