Päivän kysymys: Mikä ulkomailla asumisessa on yllättävän ikävää?

Toimitus


""We should catch up over drinks soon, maybe Friday!" ei tarkoita, että sinut on kutsuttu kylään ensi perjantaiksi, vaan että tyypistä oli ihan jees törmätä lähikaupan jogurttihyllyllä."


Haaveiletko ulkomaille muuttamisesta? Ehkä mielessäsi siintelee sadunhohtoinen New York, joka on lempikaupunkisi maailmassa ja jonne reissaat niin usein kuin mahdollista? Siellä elämä olisi... jotenkin täydempää. No hyvä. Mutta jottei menisi ihan siirapiksi, lue ensin tämä.
 

"Vuosilomaa on 14 päivää. Silloinkin on tärkeää esittää tekevänsä etätöitä, mikä onnistuu näppärästi vaikkapa työsähköpostien ajastamisella."


Laura de Lille asui pari vuotta New Yorkissa. Kaikkihan me tiedämme, että arki se on arkea ulkomaillakin, ja Laura listaakin nyt viisi asiaa, jotka eivät ole New Yorkissa huipulla tolalla.
 

"Pelkästä makuuhuoneesta voi joutua pulittamaan jopa 1500 dollaria."


Lauran postauksessa keskustellaan New Yorkissa asumiseseta. Meitä kiinnostaa myös, millaisia kokemuksia lilyläisillä on muista paikoista. Siis kerro:

Mikä yllätti epämiellyttävästi, kun asuit/muutit asumaan unelmakaupunkiisi?

(Ja saa tietysti kertoa niitä ihaniakin asioita.)
 

Kuva: Laura de Lille
 

Kommentit

mmmmari (Ei varmistettu)

Kaukana kotoa ja kaukana perheestä - toki omasta kaveriporukasta (meitä on suomi-likka jengi on muodostunut oma perhe, mutta ei se ole sama). Ei ole kasvanut maan kulttuurissa, Suomen turhat julkkikset ja lapsuuden lastenohjelmat tietää, mutta muuten on vähän ulkopuolella. Tietää, ettei jää tänne asumaan loppuiäksi, kai sitä on vähän ulkomaalainen aina - ihan ymmärrettävästi.

Tunsin olevani Bedfordin outolintu verrattuna opiskelijakavereihini. Ison talvitakin, kaulahuivin ja raskaiden talvikenkien kanssa erotuin joukosta biletaksia odotellessa: muut olivat pukeutuneet pikkuruisiin cocktailmekkoihin ja korkokenkiin.

Yleisesti Enkkulasta voi sanoa, että asumismukavuus saattaa olla vähän toista kuin täällä. Jollei talo ole ihan uusi, se on todennäköisesti superkylmä ja kostea. Suihkusta saa lämmintä vettä hyvällä tuurilla. Optimin lämpötilan vuoksi joutuu aikansa veivaamaan kylmää ja kuumaa hanaa.

Lontoon metroon voi sen sijaan rakastua.

 

edgybeauty
Edgy Beauty

Italian byrokratia. Oleskelulupien eestaas veivaaminen kesti monta kuukautta ja voi niitä hikisiä tunteja paskaisessa toimistossa, jossa kaikki huutaa ja mitään ei tapahdu. Lopulta tajuttiin, että tuttavat on poliiseja, ja yhden asiasta vinkkaamisen jälkeen olikin luvat kourassa. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Briteissä asuin vajaan vuoden au pairina, mutta päälimmäiseksi jäi mieleen nimenomaan tuo Eevaunenkin mainitsema asumismukavuus tai sen puute. Isäntäperhe asui isossa talossa, joka oli (brittityyliin, ei omaan makuuni) nätisti laitettu, mutta syksyllä ja talvella se oli todella kylmä ja kostea. Sängyt oli lähes pakko lämmittää sähkövilteillä ja isäntäperhe ruuvasi lämpötiloja alas päiväsajaksi, jolloin lähinnä vain minä olin talossa perheen lemmikkien kanssa hytisemässä. Tämä siis rahan säästämiseksi, sillä ilmeisesti lämmittäminen on todella kallista. Ikkunat tietenkin kaikki vain yksinkertaiset. Suihku onneksi oli ihan oikea, eikä sellainen pelottava sähkösuihku kuin joissain brittikodeissa.

Nyt Norjassa asuessani kummastusta herättää se, että kattolampuille ei ole oikeanlaista (= suomalaistyylistä) kytkentää, pelkästään normitöpseleitä katon rajassa seinässä. Vuokrakämppään ei saa valoja mitenkään fiksusti ja johdot roikkuvat rumasti. Pelkillä jalkalampuillakaan ei kuitenkaan ihan pärjää, kun oikeasti tulee taas pimeää. Norjalaiset eivät osaa sammuttaa valoja. Suomalaiset hämmästyttävät heitä: "Suomalaiset sammuttavat valot vessasta työpaikoillakin!".

Tämän lisäksi pientä ärsytystä aiheuttaa kierrättämisen ja lajittelun puute. Mahdollisuudet on tiettyyn pisteeseen asti, mutta jotenkin se kai ei sitten kuitenkaan kuulu tapoihin. Olen anoppilassa hieman outo lintu, kun olen väkertänyt meille kotiin paikallisen systeemin mukaan roskien lajittelun. Kiehun myös sisäisesti, kun syöntikelpoista "ylimääräistä" ruokaa viskotaan roskiin. Tämä tosin saattaa olla myös lapsuuden aikaisten tuloerojen tulosta (ruoan pois heittäminen kuin viskoisi rahaa roskiin vs. ei ollenkaan niin nökönuukaa, kun aina voi ostaa uutta tuoretta tilalle), eikä pelkästään kulttuuriero.

Ns. kiinteitä kirpputorejakaan ei ole. Kirpputorit ovat lähinnä yksittäisiä pihakirrppis-tyylisiä tapahtumia tai sitten käytettyä tavaraa joutuu etsimään antiikkiliikkeestä.

Muuten kanssakäymisessä ei ole isoja eroja, ainakaan sellaisia, jotka haittaisivat. Lämpöisempää ja halailevempaa porukkaa täällä on yleisesti ottaen, mutta se ei ole suomalaisellekaan vaarallista ;)

Tica
pied-à-terre

Byrokratia on aiheuttanut Belgiassa eniten päänvaivaa, nyt etenkin byrokraattien ja virastojen suvaitsemattomuus. Yli kahden vuoden työskentelyn jälkeen olen työttömänä, mutta saan painia virastojen kanssa jatkuvasti, koska missään virkailijat eivät saa puhua englantia vaikka osaisivatkin.

Arjessa eniten rasittaa etenkin Brysselin likaisuus, kadut ovat huonossa kunnossa (jokainen pätkä on sillä sijaitsevan talon vastuulla) ja normaalin roskaisuuden lisäksi myös jätehuolto toimii heittämällä roskapussit kerran tai kaksi viikossa kadunvarteen odottamaan. Aina reissun päällä jaksan iloita siisteistä, hyväkuntoisista teistä ilman roskapusseja, vaikka jätteet kadulle onkin Euroopassa yleistä.

Parasta: ulkona syömisen edullisuus, loistava kulttuuritarjonta (etenkin keikat!) ja matkustamisen helppous. Pariisi, Amsterdam ja Lontoo parin tunnin junamatkan päässä, Belgian sisällä junalippu kustantaa alle 25-vuotiaalle maksimissaan 6€ ja lentoyhteydet on niin paljon paremmat ja edullisemmat kuin Suomesta käsin. Onhan tää ihana kaupunki!

iiidami (Ei varmistettu)

Voi kunhan ma paasen toista kotiin niin mahan kirjoittelen vaikka koko postauksellisen terkkuja Britanniasta!

Katie
Aika kypsä äidiksi

Lontoon-vuosien alussa ikävintä oli kaiken kalleus, asumisen huono taso, pitkät matkat joka paikkaan ja tietysti ikävä ystäviä ja perhettä. Nyt 15 vuotta myöhemmin kalleuteen on tottunut (ja Suomeenkin tullessa kokee välillä iloisia yllätyksiä ravintoloissa ja ruokakaupoissa), omistusasunto vastaa melkein suomalaisia standardeja, äitiys ankkuroi joka tapauksessa tehokkaasti omaan suburbiaan, ja Facebook, Skype ja FaceTime lievittävät ikävää. 

Katie
Aika kypsä äidiksi

Ai niin. Unohdin ehkä ikävimmän: sen että liki natiivitasoisesta kielitaidosta huolimatta (olen töissä mm. oikolukenut englantia ja korjaillut äidinkielenään sitä puhuvien tekstejä) ei silti osaa olla ihan niin nokkela vieraalla kuin äidinkielellä. Ja sitten kun on vielä aksentti, jotkut kohtelevat kuin pikkuisen hidasälyistä. Argh. 

iidami
Bambino

Oon kokenut että vielä vajaampana pidetään, kun aksentti antaisi ymmärtää, että sitä ollaan paikallisia, mutta sitten siellä nokkeluuspuolella ilmenee puutteita. 

Nimim. "En oo tyhmä, tää ei vaan oo oikeesti mun äidinkieli"

Emster (Ei varmistettu)

Entäs, kun natiivipuhujat käyvät oikomaan, kun vitsejä lohkoakseen tekee tahallisia kielivirheitä... "Mutta eihän noin voi sanoa!" Kieleen pohjaavat vitsit ovat ilmeisesti natiivipuhujien reviiriä.

Merenwen
Destination Maryland

Tämä kysymys tulee juuri hieman liian aikaisin :D Vielä en asu ulkomailla (viisumiprosessi meneillään a.k.a odotellaan....odotellaan...ja odotellaan), mutta ensi vuoden alkupuolella muutan (toivottavasti viimeistään silloin!). Niin paljon aikaa Yhdysvalloissa viettäneenä (siellä minne muutan) voin ehkä ensimmäisenä listata tietenkin sen ikävän mikä jää kaikkia ihmisiä ja paikkoja kohtaan kun Suomesta lähden. Myös se, että joka paikkaan pitää ajaa pitkien välimatkojen ja julkisen liikenteen puututtua, on ikävää. Ja eri tavat hoitaa virallisia asioita, talojen kylmyys (vaivaa jenkeissäkin syksy-talvi-kevät akselilla, jos talo ei ole ihan uusi tai ole nimenomaan lisäilty tiivisteitä oviin ja ikkunoihin) ja onhan näitä mitä listata, mutta menee turhaksi narinaksi jos tekisi oikeasti listaa kun asiat ovat sellaisia, jotka vain ovat erilailla kuin koti-Suomessa ja joihin sitten pikkuhiljaa tottuu, olenhan muuttamassa pois Suomesta loppuiäkseni :) 

e.a (Ei varmistettu)

Asun Pohjois-Amerikassa, ja eniten täällä ahdistaa terveydenhuolto ja tulevaisuudessa työpaikkajutut.

Terveydenhuollon kanssa olet aikalailla oman onnesi nojassa - tätä on vaikea käsitttää suomalaiselle joka pitää perusturvallisuutta ja -elintasoa itsestäänselvyytenä. Täällä sairastumisella tai tapaturmalla voi olla erittäin järkyttävät, pitkäkestoiset vaikutukset elämään koska vakuutukset, sairaalamaksut ym. muut kulut ovat niin kalliita. Jos sulla ei ole vakuutusta ja jotain tapahtuu, "you're screwed". Kaikki maksaa niin paljon, jo ihan ambulanssikyydistä lähtien. (Muutama tuttu joka olisi tarvinnut ambulanssikyytiä ei ole sitä kuitenkaan soittanut, koska se olisi niin kallista.) Vakuutusasiat ovat monimutkaisia ja eri yhtiöt pitää kilpailuttaa tarkasti saadakseen parhaimman (kattavimman) diilin. Hammaslääkäri on oma juttunsa, ja se ei yleensä kuulu perus terveysvakuutukseen, ja hammashuolto maksaa paljon. Monet synnyttyvät lapsensa velaksi, jota maksetaan takaisin vuosia.

Olen nyt opiskelija, mutta kauhukokemukset joita olen kuullut muilta työntekoon liittyen pelottavat. Niinkuin jo kommenteissa ja Lauran postauksessa mainittu, lomia täällä ei oikeastaan ole nimeksikään. Työntekijöiden oikeudet ovat erilaiset kuin Suomessa, ja monissa työpaikoissa ei ole minkäänlaista irtisanomisaikaa, tarkoittaen että työnantaja voi potkaista sut pihalle ilman varoitusta. Tahti ja kova kilpailu pelottavat, etenkin nykyisessä taloustilanteessa.

Vielä tuli mieleen että koulujärjestelmä täällä vaikuttaa jotenkin tosi karulta ja epätoimivalta, ja saakin paljon kritiikkiä ihan yleisesti. Mulla oli niin upea kokemus käydä kouluni Suomessa lukioon asti. Tuntuu että niin monet lapset täällä on niin "disconnected" mitä tulee yksinkertaiseen, kauniiseen, ja luonnonläheiseen lapsuuteen ja koulukokemukseen.

Täällä "suuressa maailmassa" asuminen on todella silmiäavaavaa. Jyrkät tuloerot ovat tosi näkyviä, ja monien ihmisten elämä on todella sellaista jollaista Suomessa ei koskaan näkisi, molemmat ääripäät mukaanlukien. On vaikea käsittää millaisessa ahdingossa joku voi elää ottaen huomioon että kyseessä on varakas länsimaa. Helsinki tuntuu ihanalta ja turvalliselta pikku kalastajakylältä siihen verrattuna mitä täällä kokee. Elämä Suomessa on ihanan maanläheistä ja rauhallista.

Vielä yksi miinus kalliista lentolipuista ja matkustamisen vaikeudesta (kallista ja pitkät välimatkat) kun me ollaan täällä niin kaukana kaikesta.

Paljon hyvääkin on, tähän mainitsin vaan muutaman negatiivisen jutun!

Nella
Nellancholia

Kirjoittelin Briteissä asumisesta perusjuttuja omaan blogiin, koska sanottavaa oli niin paljon.

Kommentoi