Päivän kysymys: Milloin on liian vanha opiskelemaan?

Toimitus

Luuserin päiväkirja -blogin Kerli on vihdoin keksinyt, mitä haluaisi opiskella. 

Lähipiiri on kommentoinut 26-vuotiaan innostusta opiskeluun esimerkiksi näin:

"Eikö tuossa iässä olisi järkevämpää vaan alkaa tekemään lapsia?"

Kommenteista huolimatta Kerli aikoo kuitenkin yrittää, mutta ikäero tuleviin opiskelukavereihin hieman huolestuttaa. Toimitus ainakin tsemppaa Kerliä ja kaikkia muitakin aikuisia opintielle - elämänkokemuksesta ja työkokemuksesta on todennäköisemmin vain hyötyä opinnoissa! Lue Kerlin juttu täältä.

Mitä mieltä sinä olet:

Onko ihminen koskaan liian vanha aloittamaan uudet opinnot?

Onko sinulla kokemusta aikuisena opintojen aloittamisesta? 

Kuva Wikipedia

Kommentit

Itse aloitan opiskelun kohti uutta ammattia ja olen reilut 30- vuotias. Kokemusta siitä, mitä se tulee olemaan ei siis vielä ole, mutta innolla kyllä odotan opintoihin kiinnipääsyä. Eikö sitä puhuta elinikäisestä oppimisesta? Ehkä tuo sinänsä filosofinen totuus kannattaa suhteuttaa omalle kohdalleen monen tekijän summana: elämäntilanne, motivaatio, työllistyminen, jne. Lisäksi, onhan siinä eroa, että opiskeleeko 20-, 40, vaiko jopa 60- vuotiaana. Tiedän kuuluvani aikuisopiskelijoiden "raskaaseen" sarjaan, mutta kunhan se ei silmiin pistävästi iske esiiin siellä 20- vuotiaiden keskellä, niin hyvä homma. Ja onhan siihen parikymppisen maailmaan perehtymisessä (siis sivusta seuraten) omaa mielenkiintoa, ja paljon.

Aloitin opinnot 31-vuotiaana ammattikorkeassa. Suurin osa ryhmästä oli alle 26-v. Paljon erilaisia ihmisiä, mutta joukossa kyllä niitä, joiden kanssa ei vain ollut mitään yhteistä iän takia ja he myös ryhmittyivät helposti keskenään kikattamaan. Totesin jonkin ajan kuluttua, että jatkan nykyisen työn parissa mieluummin.

Nyt muutamaa vuotta myöhemmin olen vihdoin keksinyt mistä aiheesta olen niin kiinnostunut, että haluan vielä palata kouluun vuosiksi. Toki mietin tuota ikäjuttua taas, mutta nyt olen sen kerran kokenut ja ehkä osaan suhteutua siihen paremmin.

Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat opiskella vanhemmalla iällä ja ehkä vaihtaa alaa. Varsinkin, kun sillä ei elä, opiskelulla siis. Iso päätös joka tulee vaikuttamaan myös omaan opiskelun aloittamiseeni ja siirtämään sitä vielä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun opinnoissa ikäjakauma on ollut koko aikana alle parikymppisistä kolmikymppisiin ja hienosti on mennyt! :D Ihan samalla tavalla kaikki sinne sulautuu ja en oo oikeestaan kertaakaan miettinyt luokkakavereitten ikää. Ikä on oikeesti vaan numeroita, enemmän se yhteinen elämäntilanne siinä opiskelussa yhdistää :)

mikihara

Kommasin Kerlillekin mutta laitetaan sama myös tänne kun asia kerta koskettaa!

Aloitan nyt toisen opiskeluvuoden yliopistolla ja olen 31. Opiskelu alkoi jo kokopäivätyön ohella suoritetuista avoimen yliopiston kursseista jotka olivat semmoinen "testi" että kuolenko vai kuolenko kovaa. No en tehnyt kumpaakaan, vaan tajusin että therve, elämässähän on muutakin kuin toimistotyö ja kokopäiväduuni. Mutta kyllä se silti pelotti. Ja entä ne lapset. Entä jos tää on ihan turhaa. Entä entä. Rahat ei riitä ja silleen.

Luin kuitenkin aikuiskoulutustuesta, hain osittain ylipuhuttuna yliopistoon, pääsin heittämällä sisään ja työstäni opintovapaalle. Todellakin uskon että 10 vuoden työkokemuksesta, ulkomailla asumisesta ja työelämän tuntemuksesta on niin hulluna hyötyä, että opiskelut eivät ensinnäkään raskauta ja stressaa kuten ne tuntuvat nuorempia koulutovereitani aika äkäseen tekevän, vaan vapauttavat, inspiroivat, voimaannuttavat ja motivoivat.

Töissä sain palautetta vain jos en tehnyt töitäni hyvin, koulussa saan palautetta kokoajan. RAKASTAN tulla arvioiduksi ja huomata että olen jossakin hyvä. Itseasiassa olen ihan hemmetin hyvä. Ikä on vain etu. Eikä moni sitä nuoremmista tunnu edes huomaavan, ellen kerro olevani naimisissa tai mainitse entisistä työpaikoista. Teen puolta kovempaa tahtia hommia kuin liikkikset 18-vee muutinjustpoiskotoajahaluunoikeestaanvaanbailaa-koulukaverini ja silti koen eläväni elämäni vapainta ja rennointa aikaa.

Aikuisopiskelija on koulunpenkillä vapaasta tahdostaan, määrätietoisena, oman juttunsa löytäneenä, tietoisena ajan rajallisuudesta ja tiedon arvokkuudesta. Olen elänyt tähän asti pelkällä yo-todistuksella ja skorettanut ihan huippuhommia, mutta tajuan sen olleen sekä tuuria että tyytymistä. Niihin kahteen on luultavasti jatkossakin totuttava sillä ei tämä koulutus työtä takaa, mutta jotain sellaista se on elämään tuonut, mitä työnteko ei koskaan voinut: omanarvontunnetta, omien pelkojen hätyyttämistä, sikakivaa vapaaherran elämää ja henkilökohtaisia onnistumisia.

Tsemppiä opiskeluun, se tulee olemaan ihanaa!!! Ja ne lapset ehtii kyllä, jälkeen tai välissä tai samaan aikaan... :) PMMP:n sanoin:

Ja silti otan koko show’n
täyden laidallisen
käy miten käy
sen koko paketin
Ainakin jotain uskalsin

Toimitus
Toimitus

Samaa mieltä, oppia ikä kaikki! Mutta kysymys näyttää vaivaavan monien mieltä.

Tinni
Still Leben

Juu, opiskelua en aio koskaan lopettaa! Itse aloitin maisterin opinnot aikuisiällä ja siinä lomassa perheeseemme syntyi beibi. Tutkinnon venymis-kauhukertomuksista huolimatta paperit tuli odotettua nopeammin ja ilman sen suurempia stressikertoimia. Nyt mietin mitä sitä seuraavaksi alkaisi opiskelemaan työn lomassa 8)

jätskikiskan typy (Ei varmistettu)

Äitini alkoi opiskella uuteen ammattiin hintsun vajaa viiskymppisenä. Opiskelukaverit olivat kaikkea mahdollista 18 ja kuudenkympin väliltä. Ehkä olisi voinut opiskella aiemminkin, mutta sitten taas, eikö koko elämän ajan voi oppia ja opiskella uutta..? Itseä kiehtoisi aloittaa opiskelut esim. avoimessa yliopistossa ja ikää on paria kuukautta vaille 30. En ole koskaan ajatellut, että olisin liian vanha, mutta se saattaakin johtua siitä, että unohdan jatkuvasti ikäni ja kuvittelen edelleen olevani 19-vuotias :D

Lipasto (Ei varmistettu)

Mun kanssa samaan aikaan aloittaneista oli "varttuneempia" ehkä viidesosa. Omassa fuksiryhmässäni oli 40+ mies, joka totesi vaimon lukeneen hänelle lakia viimeiset 20 vuotta, nyt olisi hänen vuoronsa.:) Eli koskaan ei ole liian myöhäistä. Sillä tavalla ihmisen ei ole pakko asettua aloilleen, että tekee jotain muuta työkseen kuin mitä aidosti halajaa.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kuten moni muukin kommentoija, kannatan elinikäisen oppimisen periaatetta. Viimeksi tänään surffailin Turun yliopiston ja Turun amk:n sivuilla haaveillen eri opiskeluvaihtoehdoista. 

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa opiskelua! Ja mielestäni elämänkokemuksesta ja iästä on vain hyötyä koulunpenkillä.

TeemuBling

Mua vähän nyt järkyttää toi Kerlin lähipiirin kommentti... :D Ikä on aina vain numero, mutta missä universumissa 26-vuotias on "vanha"?

Kanelibasilika

Ihminen ei ole koskaan liian vanha opiskelemaan! Itse olin lukion jälkeen ensin useamman vuoden töissä ja 25 -vuotiaana aloitin yliopisto-opinnot (joista valmistuin tavoiteajassa ja hassusti jopa samaan aikaan monen opinnot vuosia aiemmin aloittaneen kaverin kanssa ;) loistavana esimerkkinä oma äitini, joka luki itsensä hallintotieteiden maisteriksi 50 -vuotislahjakseen ja vaihtoi 20 vuoden uransa täysin uuteen ja kyllä kannatti! :) 

Ihanasti Luonnollista

Mielestäni se on vain hienoa jos jaksaa opiskella ja kiinnostua uusista asioista. Itse aloitan nyt lähes kolmekymppisenä korkeakouluopinnot ja itse olen saanut vain kannustavia kommentteja. Nuorempana minua ei opiskelu niinkään kiinnostanut, ainoastaan työnteko. Nyt vasta jaksan taas palata koulunpenkille jatkamaan opintojani (kuitenkin työn ohessa). Isoäitinikin opiskeli yli 70 vuotiaana vielä ikääntyvien yliopistossa, joten ei kai koskaan voi olla liian vanha? Opiskelu pitää mielen ja aivot virkeänä :)

Mun molemmat vanhemmat ovat päivitttäneet opistoasteisia tutkintojaan amk-tutkinnoiksi ja hankkineet mm. ammatillisen opettajan pätevyyden, äiti vieläpä opiskelee alaansa myös yo-tasolla. En koe lapsena jääneeni mistään paitsi, päinvastoin, olen todella ylpeä vanhemmistani, jotka ovat onnistuneet yhteensovittamaan työn, opiskelun ja lapsiperheen arjen. Molemmat ovat tosin kannustaneet minua ja veljeäni opiskelemaan mahdollisimman nuorina, ennen lapsia - koko rumban pyörittäminen on ollut toki raskasta.

Itse olen 22-vuotias, olen valmistunut amk:sta keväällä ja haikailen jo uusien opintojen pariin. Hassua kyllä, että nuoruudestani huolimatta pelottaa minullakin sopeutuminen nuorempien opiskelijoiden pariin. Omalla nykyisellä alallani opiskelijoita oli juuri täysi-ikäistyneistä 50+ ikävuoteen saakka, niin bilehileitä, uskovaisia kuin perheellisiäkin. Vauvan pyöräyttäminen opintojen lomassa oli yksiköllemme enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Hienosti me kuitenkin mahduttiin aina sovussa samaan luokkaan. :)

Summa summarum: aiempi tutkinto ja työkokemus kannattaa ajatella vahvuutena uusia opintoja suunnitellessa - aina on plan b, johon palata takaisin. Itse voisin todennäköisesti elättää itseäni opintojen ohella nykyisen alani keikka- ja lomatöillä. Sitä paitsi, kun se oikea ala löytyy, on paljon motivoituneempi opiskelemaan ja opinnot sujuvat sutjakkaammin.

Ai niin ja avoin yliopisto ja avoin väylä - huippujuttuja. Musta tuntuu, etten osaa edes päättää, mille seuraavaksi alkaisin!

Piipo79

samaa mieltä kuin edellä, opiskelu jatkuu läpi elämän. Ja jos sitten ihan tutkinto-opiskelua ajattelee, niin ei sekän ole koskaan liian myöhäistä. Oma äitini opiskeli maisterin tutkinnon työnsä lomassa  siinä 50 vuoden tietämillä. Että aina ehtii!

SARI H.
KOLIBRI

Koskaan ei oli liian vanha opiskelemaan. Ei edes mummona tai pappana.

Itse  olen aikuisiällä pyrkinyt neljä kertaa valtiotieteelliseen lukemaan

valtio-oppia. Vanhempien miesten mielestä monesti se on turhaa.

Toisaalta minusta on myös otettu esimerkkiä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ensimmäinen korkeakoulututkintoni valmistui kun olin 28-vuotias, ja 36-vuotiaana aloitin opiskelemaan toista, joka valmistuu tämän syksyn aikana.

Vanhempana opiskelussa on kyllä erittäin paljon hyviä puolia, oikeasti osaa opiskella, jotain jää(nee) päähänkin ja opinnotkin sujuvat aivan eri tahtia kuin nuorempana (itsellä menee KTM-tutkintoon reilu 2 vuotta).

Silkkitassu

Äitini opiskeli parikin ammattia/suuntautumista kun me lapset aloimme olla yläasteiässä. Hän oli tuolloin n. 35v. Ei minusta todellakaan liian vanha opiskelemaan.
Isäni joutui nivelreuman takia lopettamaan yritystoimintansa ja nyt työkkäri sitten passittaa häntä opiskelemaan aivan uutta alaa (jota ei kyllä edes nivelreuman takia tule pystymään tekemään opiskeluiden jälkeen...). Hän on nyt 57-vuotias. Toisaalta parempi tietenkin, että jotain tekee, kuin vain jäisi sairautensa armoille kotiin. Hän on kuitenkin sellainen ihminen, joka ei pitkiä aikoja viihdy paikallaan. Lääkkeistä onneksi on apua ja kipuja ei ole.
Mutta vaikka vanhana (yli 50-vuotiaana) lähtisi opiskelemaan uutta alaa, kuka sinut sitten palkkaa? Yritykset tuntuvat haluavan vain nuoria töihin.

empuska

Nuoria? Pah, 30-vuotiaita ne haluaa, ei sen nuorempia.

Lisäksi riippuu alasta. Hoitoalalle ihmisen ikä näkyy enemmän elämänkokemuksena ja täti-ihmiset nyt niitä parhaimpia hoitajia. Vastaavasti tämähän ei käy päinsä, kun pitää toiminta olla TULOSVASTUULLISTA ja muuta liberalistista potaskaa.

Silkkitassu

30-vuotiaat on vielä nuoria. Ainakin minun mielestä. Mutta joo, ihan riippuu kyllä alasta.

Kommentoi