Päivän kysymys: Mitä mieltä olet Kreikan tilanteesta?

Toimitus

 

 

”Mietteeni heilahtelevat viimeisimpien Kreikka-aiheisten uutisten myötä niin paljon, etten tiedä mitä sanoisin”, kirjoittaa Nella Miss Nella Jives -blogissaan, ja lause voisi olla suoraan minun suustani.

Tilanne Kreikassa tuntuu tällä hetkellä täysin hullulta. Pankit ovat olleet jo pitkään suljettuina, maassa on pulaa lääkkeistä ja ruuasta, ja pula vain pahenee. Kreikkalaisten kärsimyksen seuraaminen tuntuu pahalta. Vaikuttaa siltä, että he ovat aivan yhtä pihalla tilanteesta kuin muidenkin EU-maiden kansalaiset. 

Pitäisikö Kreikan sitten erota eurosta?

Olin vuosi sitten luennolla kuuntelemassa Suomen Pankin pääjohtajaa Erkki Liikasta, ja hänen mukaansa se, että eurossa on taloudellisesti niin vahva maa kuin Saksa ja niin heikko maa kuin Kreikka, on suuri ongelma. Kreikka on ollut ikään kuin Saksan vapaamatkustaja: maa on saanut hyvää luottoluokitusta, koska sillä on sama valuutta ja rahapolitiikka kuin vahvalla Saksalla, vaikka maan sisäisessä taloudessa onkin ollut suuria ongelmia. Tästä ei voi syyttää erityisesti Kreikkaa, vaan kyseessä on koko euroalueen yhteinen ongelma.

Sama valuutta keskenään näin erilaisilla mailla ei vain tunnu toimivan.

Kreikan ero eurosta ei sinällään olisi täysin ennennäkemätöntä: maailmansotien jälkeen 69 maata tai aluetta on eronnut jostain rahaliitosta. Eroaminen voisi olla jopa positiivinen käänne kreikkalaisille, sillä tällöin drakma voitaisiin devalvoida ja Kreikan kilpailukykyä nostaa.

Toisaalta taas: Kreikalla ei oikein ole kunnon vientituotteita (paitsi turismi) eikä eurosta eroaminen auttaisi esimerkiksi yhteiskuntajärjestelmän korruptioon. Kreikan kansalaisiin ero eurosta vaikuttaisi myös niin, että tileillä olevat eurot muunnettaisiin automaattisesti drakmoiksi, joiden arvo luultavasti romahtaisi. Eli lisää inhimillistä kärsimystä olisi luvassa. 

Juttu vaikuttaa hirveän sekavalta ja monikerroksiselta, eikä siitä oikein saa kunnon otetta. Kuten Nella kirjoittaa, mediankaan kautta ei oikein saa kunnollista käsitystä, mitä Euroopassa nyt tapahtuu. Siksi kysynkin:

Millaisia ajatuksia Kreikan tilanne on sinussa herättänyt?

 

Teksti: Julia, jolla on oma lehmä ojassa, koska lomalennot Ateenaan on jo ostettu elokuuksi. Hankala sanoa, minkälaiseen maahan sitä ollaan matkalla

Kuva: A-lehtien kuva-arkisto

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Asia on jotenkin ihan liian monimuotoinen ja monimutkainen, että ymmärtäisin oikeastaan mitään.

Itselleni järkevältä on kuulostanut Helsigin Sanomien tiedeartikkeli "Säästöt tappavat, ei lama".
http://www.hs.fi/tiede/a1386565241336 Jutussa on hyvää statistiikkaa siitä miten eri tavalla asioita voi hoitaa. Eli minusta parasta olisi, jos Kreikka menisi konkurssiin, panostaisi terveydenhuoltoon ja aloittaisi alusta. Tämä toimi Islannille. Tosin tilanne siellä ei ikinä päässyt näin kaoottiseen tilaan. En edes tiedä onko konkurssin tekeminen ja ihmisten hyvinvointiin panostaminen Kreikalle enää mahdollinen vaihtoehto.

Kreikan tulisi siis antaa konkurssin tulla ja panostaa ihmisiin. En tiedä miten. Mikäli tämä vaatisi eurosta eroamisen, se olisi tehtävä. Mikäli konkurssi ja hyvinvoinnin tukeminen onnistuisi paremmin eurossa, sitten se olisi paras vaihtoehto. Mutta oikeasti mä en vain tiedä. Toivoisin, että joku Islannin tapainen ratkaisu olisi Kreikalle vielä mahdollinen ja että he lähtisivät sille tielle.

sitruunamaailma

Virheitä tehtiin jo yhteisvaluuttaa sorvattaessa. On selvää, ettei Kreikka tietenkään ole syytön kriisin syntymiseen: kirjanpidon vääristely, korruptio ja veronkierto ovat aitoja ongelmia. Saksa on kuitenkin osa ongelmaa: suuren vientiylijäämänsä ansiosta maa nauttii epäreilua kilpailuetua euroalueen sisällä sekä jarruttaa muiden eurotalouksien elpymistä.

 

Kreikan ensimmäisessä tukipaketissa tehtiin outo arvovalinta: euromaiden tuella pelastettiin lepsuun luotonantoon syyllistyneet saksalaiset ja ranskalaiset pankit. Kreikan läpikäymä raju säästökuuri syöksi talouden vain pahempaan jamaan, ja lainoittajat ovat itsekin myöntäneet ohjelman epäonnistumisen.

 

Olen erityisen häpeissäni siitä, millainen rooli Suomen hallituksella on kriisin käsittelyssä viime aikoina ollut. Myös suomalaisessa valtamediassa kriisin käsittely on ollut valitettavan yksipuolista. Jos olisin seurannut tilannetta vaikkapa vain Ylen kautta, olisi mututuntumaksi varmaan jäänyt, ettei Kreikka ole tehnyt taloutensa tervehdyttämiseksi juuri mitään. Tosiasiassa Kreikka on toimeenpannut enemmän rakenteellisia uudistuksia kuin yksikään toinen OECD-maa. 

 

Humanitaarinen tilanne Kreikassa on toki pahentunut, mutta hälyttävä se on ollut jo pitkään – ja nimenomaan hyeenamaisen talouskuripolitiikan takia. Kreikan kansalaisten lisäksi kärsiä saavat myös Välimeren yli selvinneet pakolaiset, joista Kreikka kantaa selvästi suuremman vastuun kuin valtaosa muista Euroopan maista. (Tässäkin kysymyksessä rakas isänmaamme on tehnyt kaikkensa, että välttyisi yhteiseltä vastuunkannolta.) 

 

Kreikalle nyt asetetut vaatimukset ovat aikataulullisesti utopistisia ja sisällöltään järisyttävän rankkoja. Kreikan tulisi muun muassa yksityistää valtionomaisuuttaan 50 miljardin euron arvosta. Se on lähes yhtä paljon kuin Suomen tämänvuotinen valtionbudjetti. On vaikea nähdä, miten vaadittavat lakimuutokset saataisiin vaaditussa aikataulussa vietyä läpi, etenkin kun vain viikkoa aiemmin kreikkalaiset äänestivät "ei" ohjelmalle, joka ei ollut ehdoiltaan läheskään yhtä kova. Äärioikeisto on Kreikassa saanut nostetta kriisin ansiosta, ja mahdolliset uudet vaalit ovat tältä kannalta pelottava skenaario.

 

Ehkä paluu omaan valuuttaan voisi olla Kreikalle lopulta kestävämpi ratkaisu. Drakman devalvointi pahentaisi tilannetta entisestään, mutta oman valuutan ansiosta Kreikka pystyisi itsenäisesti tekemään elvyttävämpää talouspolitiikkaa, mikä saattaisi kääntää talouden kasvuun nopeastikin. 

 

Kyse ei kuitenkaan ole vain Kreikan tai edes koko euroalueen taloudesta. Toinen asia on, mitä Kreikan euroero ja ehkä muunkinlainen loittoontuminen merkitsisi Euroopan yhtenäisyydelle esimerkiksi turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta. 

 

Olen hämmentynyt ja vähän kauhuissanikin siitä, mitä Euroopassa ja EU:ssa oikein tapahtuu. Päätösvalta on valunut demokraattisesti valittujen päättäjien näpeistä tahoille, jotka eivät olet poliittisessa vastuussa kellekään. Vaikka talouskuri on osoittautunut epäinhimilliseksi ja epäonnistuneeksi politiikaksi, Kreikkaa pistetään nielemään sitä vielä lisää vailla mitään sananvaltaa päättää niistä keinoista, joilla taloutta yritetään tervehdyttää. Se on tilanne, josta jokaisen demokratiasta piittaavan olisi syytä olla huolissaan. 

Julia Thurén
Toimitus

Todella hyviä pointteja, tämä kommentti jäsensi omaa ajatteluani selkeämmäksi.

Jollain lailla erityisen karulta tuntuu se, että lainarahat, jotka Kreikalle on annettu, tuntuvat melko imaginäärisiltä, mutta nyt ne vaikuttavat hyvin konkreettisella tavalla kreikkalaisten ihmisten elämään. Melkein kaikki valtiot ovat velkaa toisilleen koko ajan, myös Suomi on pärjännyt nimenomaan velkarahalla vaikkapa 1990-luvulla.

Olen samaa mieltä etenkin tuosta viimeisestä kappaleestasi: Tuntuu, että viimeisten vuosien aikana politiikka on alkanut olla synonyymi pelkästään talouspolitiikalle, eli sille, miten rahoja jaetaan. Ja kun politiikan tekeminen siirtyy pankeille ja sijoittajille demokraattisesti valittujen päättäjien sijaan, aletaan mennä pelottaville vesille.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos Julia Thuren! Tämä oli oikeastaan eka kirjoitus, jonka luen, jossa avattiin selkeästi, mitä eurosta eroaminen tai eroamatta jääminen ihan oikeasti tarkoittaisi kreikkalaisille eikä vain uutisten ja poliitikkojen hymistelyä. Hyvä! Itselläni on yksi kreikkalainen kaveri, joka pelkää kovasti säästöjensä (ja sukulaistensa tietty myös) puolesta, hänellä on koko muhkea eläkekassa säästettynä pankissa, joka kohta voi olla kankkulan kaivossa... Ja nyt nostorajoitus siellä on 60 e päivässä, eli rahoja ei oikein saa patjan allekaan. Kiperä tilanne!

Julia Thurén
Toimitus

Kiitos kivasta kommentista :)

Huh, tuo on todella kammottava tilanne kaverillasi. Vähän sama meininki kuin Suomessa ysärillä devalvoinnin aikaan - tosin varmaankin pahempi. 

Yhdellä toisella käymälläni luennolla Sixten Korkman spekuloi huvikseen sitä, mitä kävisi, jos Suomi eroaisi eurosta.

Konkreettisesti seteleitä ja kolikoita voitaisiin printata vaikka viikossa, mutta maksujärjestelmän luominen vaatisi puolesta vuodesta vuoteen.

Toiseksi, olisi ongelmallista päättää, missä valuutassa ja minkä arvoisina olemassa olevat velkasitoumukset maksettaisiin. ”Tämä olisi juristien paratiisi ja meidän muiden helvetti”, Korkman sanoi ja tarkoitti sitä, että eurosta eroaminen johtaisi ympäri maailmaan käytäviin oikeusjuttuihin velkojen arvosta.

Sen sijaan ainakin tuolloin, vuosi sitten Korkman sanoi aika lakonisesti, että sen nyt kaikki tietävät, ettei Kreikka niitä velkojaan maksa. Etenkin jos se eroaa eurosta.

Kommentoi