Päivän kysymys: Oletko haaveillut työsi lopettamisesta?

10.4185305a.jpg

Pysähdy hetkeksi, ja mieti kulunutta työpäivääsi. Minkälainen se oli? Heräsitkö aamulla tyytyväisenä uuteen päivään, vai tuntuiko töihin lähteminen takkuiselta? Entä miltä päivittäiset työtehtäväsi tuntuivat – tartuitko innolla uusiin haasteisiin, vai tuntuiko sinusta, että työtehtävät kaatuvat niskaan?

Mitä vaikeammalta töissä oleminen tuntuu, sitä matalampi on monesti myös työmotivaatio. Ilman motivaatiota töissä ei jaksa yrittää: sitä vain kangistuu vanhoihin kaavoihin, ja haluaa päästä tehtävistä nopeasti eroon. Kun ei ole motivaatiota, ei ole myöskään tavoitteita, tai työstä saatavia saavutuksia.

Lotta wants it all päätti lopettaa väliaikaisen työnsä ravintola-alalla ja keskittyä täysillä siihen, mitä rakastaa: vaatetusalaan. Opintolainan nostaminen alkoi painaa vaa’assa lopulta epämukavaa työntekoa enemmän, kun Lotta tunsi itsensä jatkuavasti väsyneeksi, eikä ehtinyt tehdä asioita, joista oikeasti nauttii.

Meitä kiinnostaisikin nyt tietää, mitä te ajattelette aiheesta. Oletko tyytyväinen nykyiseen työhösi, vai oletko haaveillut esimerkiksi uranvaihdoksesta? Siis:

Oletko haaveillut työsi lopettamisesta?

 

Teksti: Hanna, joka on superonnellinen löydettyään alan, joka tuntuu aidosti omalta – enää pitäisi löytää se unelmien työpaikka.

Kuva: All Over Press

Kommentit (33)
  1. Ajattelen alanvaihtoa joka kerta, kun töissä on uusi stressaava projekti, josta olen vastuussa. Käyn läpi vähän vähemmän stressaavia työvaihtoehtoja ja pohdin takaportteja, tullen aina samaan johtopäätökseen; suhtaudun työhöni tunteella ja stressaan siihen liittyvistä asioista, koska koen työni samalla merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Kaikkeen, mitä pidän tärkeänä, liittyy voimakkaita tunteita – ja jos tahdon tehdä omasta mielestäni tärkeää työtä ja suhtautua siihen intohimolla, stressi ja suuret tunteet tulevat ajoittain kylkiäisenä. Lopulta en kuitenkaan tahtoisi tehdä jotain vähän vähemmän stressaavaa työtä, jota en kokisi itselleni merkitykselliseksi. Toimistosihteerin elämän tylsyys tuli koettua onneksi jo joskus opiskeluaikana.

  2. Olen rakastanut työtäni siitä lähtien kun paikan sain, mutta…

    2013 meillä vaihtui esimies entisen jäätyä eläkkeelle. Uusi esimies oli täysin erilainen kuin eläkkeelle jäänyt. En olettanutkaan uuden esimiehen osaavan samalla lailla vastata kysymyksiin ja ongelmiin kuin apteekin hyllyltä, mutta moni asia jäi vastausta vaille kokonaan, vaikka esimies lupasi selvittää. Tämä stressasi kovasti.

    Työparini perussairaus alkoi esimiehen vaihdosstressin myötä oireilla taas pahemmin ja hän jäi pitkälle sairauslomalle, jolloin minun harteilleni kaatui kahden ihmisen työt. Sanomattakin on selvää, että uuvuin, töitä jäi tekemättä ja valituksia tuli. Esimies nuhteli ja kun sanoin, etten jaksa vastaus oli ”Miksi ylipäänsä lupauduit tekemään nämäkin työt?”. Ymmärrystä en saanut muuta kuin muutamilta työtovereilta ja esimieheltä sain lähinnä v*ttuilevia kommentteja. 

    Tuolloin harkitsin eroa työstä. Sitten esimies jäi äitiyslomalle ja eläkkeelle jäänyt esimies palasi remmiin. Hän osasi ottaa tilanteeni hyvin ja auttoi minua taas eteenpäin. Pikkuhiljaa opin taas rakastamaan työtäni enkä enää halua erota, vaikka äitiyslomalta palaava uusi esimies aloittaa taas ensi viikolla. Nyt olen päättänyt, etten jää hiljaiseksi, jos hän vielä nälvii ja v*ttuilee, vaan teen sitten hänestä vaikka valituksen, jos ei muu auta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *