Päivän kysymys: Onko iso ikäero parisuhteessa ongelma?

7.02846287.jpg

Näyttelijä Susan Sarandon, 67, seurustelee Jonathan Bricklinin, 37, kanssa.

Eilen ilmestyneessä lokakuun Trendissä toimittaja Emmi Laukkanen pohtii, onko ikäero parisuhteessa ongelma. Ahdistaako vanhempaa osapuolta katsella, kun nuorempi kipuilee asioiden kanssa, joita itse poti vuosikymmen aiemmin? Tai tuntuuko nuoremmasta tylsältä kuunnella, kun vanhempi puolisko puhuu teini-ikäisten lastensa kouluhuolista, kun itse ei vielä edes mieti lastenhankintaa?

”Minä uskon, että ikäeron merkitys parisuhteissa vähenee yhteiskunnan muuttuessa. Kun parisuhteissa on yhä vähemmän kyse taloudellisesta vallasta, voidaan pian lopettaa sekä puumista että numeroista puhuminen”, Emmi Laukkanen kirjoittaa.

Mitä mieltä olette: voiko ikäero parisuhteessa koitua ongelmaksi?

Kysyy Laura, joka on seurustellut sekä itseään nuorempien ja vanhempien että samanikäisten tyyppien kanssa.

Kuva: AOP.

Kommentit (16)
  1. Sanoisin, että kyllä ja ei. Nuoruudessa tuli joskus seurusteltua huomattavalla ikäerolla, olin silloin itse parikymppinen ja mies pitkälti yli kolmenkymmenen. Eikä se suhde siihen kaatunut, suoranaisesti, mutta tavallaan ehkä. Koska jossain kohti minä aloin aikuistua, mutta mies ei. Ja tavallaan se oli siihen meidän suhteeseen alunperin johtanutkin, sillä ei kai kukaan 18-vuotias nyt kovin kypsää seuraa ole (tai siis omasta mielestäni siihen aikaan olin äärettömän aikuinen ja elimme kypsää ja tasapainoista parisuhde-elämää – vähänpä tiesin 😀 ) ja jos sellainen yli kolmekymppistä viehättää niin on ehkä itsekin ikuisesti nuori mieleltään? Näin meillä ainakin kävi. 

  2. Minulla ja miesystävälläni on 15 vuotta ikäeroa. Minä olen päälle parikymppinen opiskelijatyttö, mies lähemmäs nelikymppinen korkeasti koulutettu mies, joka menestyy urallaan ja tienaa hyvin. Jotkut ovat ajatelleet onko tässä kyse sugardaddy-suhteesta tai olenko miehelle vain trophy wife, kun nuorta ja nättiä tyttöystävää on kiva esitellä. Olen opetellut puolustamaan suhdettamme epäilijöiltä. Mutta kun ihmiset näkevät meidät yhdessä, ei kukaan epäile enää. Meillä on täysin samanlainen huumorintaju ja ikäerostamme huolimatta mies arvostaa mielipiteitäni. Pidämme kummatkin väittelemisestä ja siitä, että toinen osapuoli haastaa toista älyllisesti. Henkisesti olemme samalla tasolla: minä olen aina ollut vanha sielu ja mies on hyvin nuorekas.

    Ikäeromme on ollut minulle kuitenkin pitkään kriisi. En aluksi tajunnut kuinka vanha mies onkaan ja saatuani selville sen olin eroamassa. Sitten aloin miettimään eläkeasioita, hänen vanhenemistaan ja kuolemaansa. Seksuaalisena ihmisenä mietin myös miten petipuuhat toimivat myöhemmin. Kuitenkin tulin siihen tulokseen, että meillä on luultavasti monta kymmentä ihanaa yhteistä vuotta edessämme. Jotkut löytävät sielunkumppaninsa vasta eläkkeellä, minä olen löytänyt hänet nyt. Aina ei rakastuminen mene niin kuin alunperin ajatteli.

    1. tossavainen
      4.12.2014, 13:52

      Samaistun quieron kommenttiin! Minä olen myös vähän päälle parikymppinen opiskelija ja miesystäväni minua 14 vuotta vanhempi. Ikäero ei mielestäni näy suhteessamme juuri mitenkään. Aluksi ikäero mietitytti meitä molempia paljon, mutta päätimme katsoa voiko tästä tulla mitään ja nyt on reilu kaksi vuotta kulunut. Olen sinut ikäeromme kanssa, mutta silti edelleen jatkuvasti pelkään muiden mielipiteitä. Tiedän, on tyhmää ajatella mitä muut ajattelee. Olen aina ollut tällainen, aina miettinyt, mitä muut minusta ajattelee. Minun perheessäni välit toisiimme eivät ole kovinkaan lämpimät. Ollessani lapsi, tapahtui perheemme elämässä paljon. Tällä hetkellä välit vanhempiini ovat ok, emme ole riidoissa, mutta välit ovat aika etäiset, vaikka viikottain käyn heidän luonaan. En ole uskaltanut kertoa vanhemmilleni seurustelevani itseäni 14 vuotta vanhemman miehen kanssa, sillä tiedän, että heistä se olisi sopimatonta. Erityisesti pelkään isäni reaktiota… Pelkään, että menettäisin vanhempani.
      Muuten parisuhteemme toimii, eikä se mielestäni poikkea pienemmän ikäeron omaavien parisuhteista. Olen aina kokenut olevani erillainen kuin ikätoverini ja minua myös yleensä luullaan ikäistäni vanhemmaksi. Tulen yleensä paremmin juttuun itseäni vanhempien kanssa ja minusta tuntuu, että ajatusmaailmani ei ole samanlainen kuin esim. muiden ikäisteni opiskelukavereisen kanssa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *