Päivän kysymys: Onko lääkäri sanonut sinulle ikävästi?

Toimitus

Kuka meistä haluaisi olla potilas, jonka nähdessään lääkäri huudahtaa: "Herranjumala!" Näinkin on lääkislegendan mukaan käynyt. Lääketieteen opiskelija Kainaloinen kana on pohtinut tulevan ammattinsa haasteita. Saako lääkäriä inhottaa, jos potilas näyttää kammottavalta?

Lääkärin ammatissa pitää olla vakuuttavuuden lisäksi  hillitty sanoissaan ja reaktioissaan. Yleensä lääkärikäynnit sujuvat mukavasti, mutta on tilanteita, joissa lääkäri ei ehkä ole ollut niin hienotunteinen, kuin potilas toivoisi.

Onko lääkäri joskus suhtautunut sinuun ikävästi?

Lue lisää Kainaloisen kanan ajatuksia Elimiä ja eläimiä -palstalta.

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kysy vain kuinka usein! Lääkärit sättivät painostani, ryhdistäni jne... kävelyvikakin on muka oma syyni vaikka se on rakenteellista ja myös suvussani on muilla sama ongelma.

Vierailija (Ei varmistettu)

Papa-koetta otettaessa lääkäri kysyi onko minulla siskoja kun paikat näyttää niin tutulle... siskolleni oli taasen todennut että ompa avarat paikat

Mulle lääkäri on sanonut kyllä tosi kamalia asioita.

Pahin taisi olla: "Sulla on tasan kaks vaihtoehtoa: Joko soitat itelle ambulanssin tai sitten tapat itsesi" ja masentuneelle, itsetuhoiselle naisen alulle ei kannata mitään tuollaista sanoa. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Synnytyksen jälkitarkastuksessa olin hiukkasen epävarmana alapään kunnosta ja ulkonäöstä kaiken tättärätään jälkeen ja kysyin varovasti että näyttääkö se ihan normaalilta...? Lääkäri rupes nauraa ja sano että joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön :D Vitsiksi tarkoitettu ja nauroin kyllä iteki, mutta edelleen mietin että miltä alakerta näyttää ja miltäköhän muilla näyttää..

nansk

Haha, kirurgi sanoi (arvesta, jonka itse leikkasi!) että vau, onpa se ruma, taitaa olla minihamepäivät ohi :D eipä ole, ja tilkkutäkkipolvesta saa hyvää juttua irti...

PSK
Insert Cool Phrase

Gyne vaihtoi instrumenttinsa pienempään, mikä tietysti imartelevaa, mutta inhalta tuntui ajatus siitä, että kuinka horpansuikkelina hän alakertaani oikein oletti aluperin olevan. Eräs gyne teki sisätutkimuksen huuliherpeksen kanssa, siitä tuli aika inha fiilis.

Pienenä minulla oli ongelmia tablettien nielemisen kanssa ja äitini tiedusteli lääkäriltä josko määrätty kuuri olisi mahdollista saada nestemäisenä. Lääkäri murahti: "Hän nielee ne kokonaisena". Muistaako ihmiset vielä ne keltaiset ja vaaleanpunaiset litkut?

Monesti ja monilla eritavoilla mutta kaikkein inhottavinta on ollut kun oon mennyt selän kanssa lääkärille ja lääkäri siihen tutkimatta, että "huomiota voi hakee muistakin paikoista, et joko oon nyt sitä tarpeeksi saanut?" Et josko vaikka hankkisin jatkossa kavereita ni ei tarvitsis lääkäreitä vaivata.

Arvatkaa oliko hämmentynyt olo kun ulos pääsin?! En osannut äimistyksissäni sanoa edes mitään takaisin. Onneksi en luovuttanut ja lopulta sain kuin sainkin apua selkääni.

tiia_

Mä olin tervyskeskuslääkärillä tutkittavana epäiltyjen rytmihäiriöiden takia. Sanoi: "No, sulla on varmaan synnynnäinen läppävika". Menin tietysti paniikkiin. Lekuri kysyi, onko suvussa ollut sydänvaivoja, onko isovanhemmat elossa jne. Mummi oli juuri lähiaikoina kuollut, joten tunnekuohussa aloin nikotella ja tuli kyyneleet silmiin. Lääkäri siihen "no, oliko sillä kuolleella mummolla sydänongelmia, oliko? Kuoliko sydänkohtaukseen?" Tivasi siinä aikansa kun yritin itkultani jotain sopertaa. No, spesialistin tutkimuksissa paljastui, että mun sydämessä ei ollut mitään läppävikaa. Hitto vie, vieläkin ärsyttää koko visiitti. 

Sama Nainen

kun hain apua adhd-oireisiini, menin ensimmäisenä yksityiselle psykiatrille. häneltä kuulin mm. "et sentään kehitysvammainen ole, vaikka tarvitsisit kyllä henkilökohtaisen avustajan." tämä neropatti diagnosoi oireeni pakkoneuroosiksi ja käske mennä kotia totuttelemaan ajatukseen, että olen neurootikko. lisäksi hän sanoi, että "tämä neuroosi on vakava juttu. siitä voi kehittyä vaikka skitsofrenia!"

sain siis kymmenessä minuutissa vakavan diagnoosin ja siihen lääkereseptin. ja lääkkeestä kysyessäni, lääkäri vastasi, että "minäpä en kerrokaan sulle siitä enempää. mene vain kotia ja ala syödä sitä!"

menin siis lääkärille suht terveenä, mutta lähdin sieltä kotia melkoisen skitsona! onneksi google kertoi minulle pakkoneuroosista ja lääkkeestä, ja sain unohtaa koko lääkärikäynnin. tosin ärsytti suunnattomasti maksaa siitä yli sata euroa!

Vattu

Yksi lääkäri oli aivan varma, että selästäni on nikama murtunut portaalle kaatumisen seurauksena. Itse olin alunperin sitä mieltä, että ei siellä mitään vakavaa ole, pari päivää jos saikkua sais niin varmaan palautuisi. Lääkäri kuitenkin sai mutkin totaaliseen paniikkiin murtumasta. Eihän siinä sitten mitään vakavaa ollutkaan.. O.o

rt (Ei varmistettu)

Minulla havaittiin jotakin epätavallista toisessa munasarjassani. Lääkäri alkoi muina miehinä puhumaan minulle syöpäkasvaimista, vaikka hämmennykseni aivan varmasti oli luettavissa kauhistuneilta kasvoiltani. Siis eihän sen jälkeen enää kuule mitään muuta kun lääkäri on sanonut sanan syöpä! Muutenkin oli melkoisen empatiakyvytön tapaus, vastaili huokaillen tyhmiin kysymyksiini joita hermostuneena sopertelin.
Myöhemmin tutkimuksissa selvisi, että kyseessä oli hyvin tavallinen kysta, jota ei tarvitse edes hoitaa. Sanomattakin selvää, että omalääkäri meni vaihtoon.

Rohisija (Ei varmistettu)

Meillä on suvussa kaikilla sukupuoleen katsomatta valtavat nielurisat, mikä aiheuttaa sukupuoleen katsomatta kuorsaamista... Tämä oli tietenkin nuorelle tytölle kova paikka. Kävin tästä syystä opiskelija-aikana lääkärissä spesialistilla aloitettuani vähän vakavamman suhteen. Selitin lääkärille, että kun poikaystäväni on yökylässä, niin toinen meistä ei nuku, koska kun nukahdan, niin poikaystäväni on hereillä ja kysyin voisiko asialle tehdä jotain. Lääkäri totesi, että kun tulen hänen ikäänsä (~50), niin huomaan kyllä ettei se vierekkäin nukkuminen niin tärkeää ole. Hän ehdotti että nukkuisimme eri huoneissa. Minä siinä soperran, että asun yksiössä, ja poika myös - että ei ole eri huonetta. Lääkäri tokaisi, että sitten pitää varmaan mennä kotiin yöksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ala-asteella (tais olla joku kolmasluokka) oli joku tälläinen perustarkastus, mikä tehtiin kaikille sen ikäisille. Kyseessä oli fysioterapeutti, joka hyvin ammattimaisesti kuvaili minua sanalla LÄSKI.
Ylipainoa oli juu, mutta ei ehkä kuulu siihen ammattisanastoon, varsinkaan jos puhutaan siinä murrosiän kynnyksellä olevalle tytölle.

minä-tässä-hei
A modo mio

Huh, olen onnekas. Minulle lääkärit on aina olleet kivoja.

Äitini on sairaanhoitaja ja työskenteli nuorempana iho- ja sukupuolitautien klinikalla. Siellä kamalinta oli kuulemma hajun sietäminen. Respect hoitotyön tekijät.

 

 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ajoin viime syksynä pahoista selkäkivuista kärsivän mieheni päivystykseen (täällä Jenkeissä) keskellä yötä. Odotettiin lääkäriä aika pitkään ja kun hän viimein saapui paikalle, kysyi hän ollaanko nautittu alkoholia. Olin aika pöyristynyt, samoin mies ja taidettiin todeta aika tiukasti, että no ei olla. Ajattelin, että ehkä se oli vain rutiinikysymys. Lääkäri kuitenkin väitti, että on haistavinaan alkoholin eikä tiedä uskaltaako antaa miehelle kipulääkettä. Hermostun aika harvoin, mutta siinä vaiheessa teki mieli hyppiä tasajalkaa, että eikö mokoma puusilmä oikeasti tajunnut, että koko osasto haisee alkoholilta, desifiointiaineelta... 

Kommentoi