Päivän kysymys: Onko musiikkimaulla oikeasti väliä?

Toimitus

"Vaikka tiedän, että vastapuoleen tekisi suuremman vaikutuksen Haim kuin Him, minun tekisi mieli sanoa jälkimmäinen ihan vain siksi, että näkisin tyypin reaktion."

 

Minimalenin Roosa miettii, miten kuuluisi vastata kysymykseen "mitä musiikkia kuuntelet?". Roosan mielestä kysymys on vihastuttava ja vaikea. Roosan työkaverin mielestä taas musiikkimaku on kenties tärkein tieto, jonka vastapuolesta voi onkia, koska lempibändit kertovat kuulemma ihmisestä paljon.

Lilyn toimituksessa Roosan juttu herätti kysymyksiä siitä, miksi musiikkimaulla on ylipäätään niin suurta merkitystä. Miksi treffeillä kysytään aina ennemmin lempimusiikkia kuin lempiruokaa tai -eläintä? Eihän musiikki edes ole kaikille ihmisille erityisen tärkeää - voivatko ihmissuhteet siis olla musiikkimausta kiinni?

Onko muiden ihmisten musiikkimaulla sinulle merkitystä?

Muodostatko mielipiteesi ihmisestä musiikkimaun perusteella? Voiko "väärä" musiikkimaku olla esteenä rakastumiselle tai ystävyydelle?

Kuva: Lilyn toimituksessa oltaisiin Tina Feyn kavereita, vaikka Tina kuuntelisi Mattia ja Teppoa. (Tarkemmin ajatellen varsinkin, jos Tina kuuntelisi Mattia ja Teppoa.) Splash News / AOP

 

Kommentit

Jenniii
Pupulandia

Minä myönnän olevani melkoinen hifistelijä, mitä tulee musiikkijuttuihin. Kaveruutta "vääränlainen" musiikkimaku ei estä tai yleensä suuremmin häiritsekään, mutta huomaan kiinnittäväni parisuhdemarkkinoilla asiaan paljonkin huomiota. Kuuntelen itse todella paljon musiikkia ja intoilen lempimusiikistani siinä määrin, että koen jonkin olennaisen ulottuvuuden jäävän suhteessa uupumaan, jos toinen ei kertakaikkiaan jaa kiinnostustani tai intohimoani musiikkia kohtaan. Tai jos hänen suurin intonsa kohde on jotakin, mitä itse en voi sietää ja päinvastoin.

Musiikin ei tarvitse olla toiselle yhtä tärkeä asia kuin minulle, mutta saan todella isoja kiksejä sellaisista hetkistä, kun voin minulle tärkeän ihmisen kanssa yhdessä fiilistellä jotakin biisiä. Saatan siis pitää kotona ihan sellaisia kuuntelusessioita, joiden aikana musiikkiin on nimenomaan tarkoitus keskittyä ja syventyä. :D Yes, I'm a nerd and I know it. Kaikkein ultimaalisimmalla tavalla paras juttu on tietysti se, jos tyyppi diggaa samantyylisestä musiikista ja vieläpä tietää hiukan eri artisteja kuin minä itse. Tuolloin päästään sellaiseen mielettömään musavinkkien jakelurinkiin, että meikäläinen on haljeta innosta. :D

Eli minulle sillä on kyllä merkitystä. Ja mielestäni musiikkimaku todellakin kertoo monista ihmisistä paljon - ei toki kaikista. Eikä kaikkea. :) Ymmärrän, että musiikkiin ei-niin-kiihkeästi suhtautuvat saattavat kummastella asiaa, mutta jos musiikki soi kotona lähes taukoamatta ja sillä soitettavalla musiikilla on itselle paljon merkitystä, on vaikea kuvitella esimerkiksi avoliittoa ihmisen kanssa, joka ei voisi sietää minun rakastamaani musiikkia.

Seregi
Sekaisin Seregistä

Olen täysin samaa mieltä! Toisen kanssa pitää voida fiilistellä samoja biisejä :)

Annemaris

Mä oon sitä mieltä et musiikkimaulla on todellakin suuri merkitys. Mut mä oon kans vähän sellanen name droppaaja, enkä todellakaan myönnä ääneen että kuuntelin eilen koko päivän Sini Sabotagen Levikset repee-biisiä..... Tai ehkä se ei oo se musamaku, vaan se että oikeesti kuuntelee musiikkia. Se on musta tärkeintä. Mikään ei oo kamalampaa kuin se, että tapaa jonkun ihanan tyypin joka ei osaa vastata kysymykseen: "millaista musaa sä kuuntelet?"

tiiti
ite puin

Musta musiikkimaku (ihan samalla lailla kuin leffa- tai kirjamakukin) kertoo ihmisestä aika paljon. Yleensä, jos en voi ymmärtää ihmisen musa- (tai leffa- tai kirja-, harrastus-, mikänytvaan) makua, on siinä ihmisessä paljon muutakin joka ei just mua miellytä (ei siis sillä, että pitäisikään, mutta näin kuitenkin kokemusperustaisesti on). Ne ovat osa kokonaisuutta, vähän niinkuin persoonallisuuden oire ja ilmentymä :D

Kaverissahan tuollaisella ei ole merkitystä, mutta parisuhteessa, jossa osoite olisi sama, kyllä. Mua ainakin alkaisi riipiä, jos mies fanittaisi Justin Bieberiä tai kuuntelisi pelkkää humppaa ja haitarimusiikkia. Tai jotain muuta, jota itse syvästi inhoan ja saa suurinpiirtein korvat vuotamaan verta. Ja jos taas levyhyllystä löytyisi pelkkää Cheekiä ja NRJ-hits-kokoelmia, kyllä mä olettaisin, että tyypin maailmankatsomus on tyyliin: "tykkään kaikesta harmittomasta ja kivasta, joka ei millään tavalla herätä ajatuksia tai ärsytä".

En mä tuollaista ikinä ole kysynyt, mutta kyllä mä ihmisten levyhyllyt stalkkaan. Tosin mä olen kyllä ihmisnirso usealla muullakin tavalla kuin musiikkimaun suhteen :D

LinaS
iivents

Hih hih!! Korvat vuotaa verta! :D Allekirjoitan saman, kyllä se musamaku on osa kokonaisuutta - millainen siis ihminen on. Ja kuunteleeko ylipäätään ollenkaan musiikkia. Keikka/festarikiertäjänä olen monesti saanut ihmetystä kuinka "jaksan" käydä kuuntelemassa niin paljon bändejä ja hyvinkin erilaisia artisteja. Nämä tyypit usein sanovat, etteivät kuuntele kotona, autossa, töissä tai matkalla musaa, kun se ei kiinnosta. Minulle musiikki on tärkeä osa elämää, olisi kovin nuivaa, jos ei musaa olisi ympärillä. 

Pineapplehead

Ystävyys ei katso musiikkimakua, mutta onhan se kiva, jos on jotain yhteistäkin tykkäiltävää... Rakkaus sen sijaan vaatii edes jotakin yhteistä (yleis)nimittäjää, esim. "kuuntelen rockia laidasta laitaan". Jos toinen kuuntelee pelkkää suomi-iskelmää ja toinen pelkkää housea, niin voi olla aika vaikea viettää yhteisiä iltoja saman katon alla. ;)

Maya

Kysymys on lisäksi vaikea. Koska olen hyvin kaikkiruokainen musiikin suhteen, minua ahdistaa vastata kysymykseen vain parilla esimerkillä, sillä jotain olennaista jää aina pois.

Aikku-- (Ei varmistettu)

Ajattelin aiemmin että en ikinä voisi seurustella ihmisen kanssa, kuka ei suhtautuisi musiikkiin yhtä intohimoisesti kuin minä... ja tottakai päädyin sitten kuitenkin seurustelemaan juuri sellaisen kanssa :D
Samalla totesin että itselleni ei edes kumppanin musiikkimaulla ole niin väliä, tärkeintä on että tyyppi silti YMMÄRTÄÄ minun intohimoisen suhtautumiseni musiikkiin ja että hän suhtautuu itsekin intohimoisesti johonkin. Kaveripiiristäni löytyy sen verran monta musiikkifriikkiä, että musafiilistelyyn löytyy seuraa muualta :)

jermia
Itärajapakolainen

Mieheni kuuntelee raskaampaa musiikkia ja itse kaikkien kauhuksi paljon suomiräppiä ja iskelmää :D Miehen kanssa on täytynyt tehdä kompromisseja ja löytää bändejä, joista molemmat tykkää. Itse olen joustavampi musiikkimaun suhteen, joten kyllä meillä kotona yleensä joku muu soi kun rap :D

Kristaliina
Puutalobaby

Tätä aihetta vähän sivuten kirjoittelin tällaista:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/joelin-blogisuosikit

Rebekka (Ei varmistettu)

Riippuu siitä kuinka tärkeää musiikki on ihmiselle. Lempibändejä ja -laulajia tärkeämpää mielestäni on kuitenkin isompi juttu jos osapuolia yhdistää rakkaus musiikkiin. Musiikkimakua voi ja kannattaa laajentaa. Jos todella rakastaa musiikkia ja on siitä kiinnostunut, ei halua jakaa musiikkia hyvään ja huonoon genren perusteella. Se on osoitus siitä ettei ihaile itse musiikkia vaan tietyn laulajan ulkonäköä ja tyyliä tai johonkin musiikkityyliin liittyvää kulttuuria.

mufasa (Ei varmistettu)

Olin kommentit luettuani tosi yllättynyt siitä, miten monelle musiikkimaku näyttää olevan tärkeä asia parisuhteessa! Itselleni musiikki ei ole kovin suuri osa elämääni eikä minua itseasiassa kiinnosta juurikaan treffikumppanin musiikkimaku. Inhoa myös tuota kysymystä treffeille, että millaista musaa kuuntelet. En osaa tuohon vastata, kuuntelen laidasta laitaan, tilanteen mukaan poppia, rokkia, räppiä jopa iskelmää ainakin mökillä :) En myöskään usko, että musiikkimakuni kertoo minusta yhtään mitään ihmisenä, enkä pidä sitä itselleni tärkeänä tekijänä deittikumppanin persoonallisuuden määrittelyssäkään. Tosin Tiitin kommentissa mainittu NRJ-hitit-kokoelma miehen kotona saattaisi aiheuttaa tarvetta muutamalle lisäkysymykselle...

Ehkä tässä musiikkikysymyksessä on osittain sellainenkin juju, että joillekin tietty musiikkityyli on sama kuin koko elämäntapa (esim. tosi-hevarit tai sitten juuri ne Justin Bieberin teinifanit) ja se tietysti kertoo ihmisestä itsestäänkin paljon. Jos taas fiilistelee mielellään tiettyä bändiä autossa tai kotona ilman, että elää kokonaan ko. musiikkityylin mukaisesti, niin en usko, että tuosta voi päätellä tyypistä ihmisenä kovin paljoa.

Seurustelen miehen kanssa, joka suhtautuu musiikkiin kohtalaisen innolla ja hänen lempparinsa eivät minuun kolahda ollenkaan. Ei ole kyllä koskaan tullut mieleenkään, että tämä saattaisi olla jollakin tavalla suhdetta hankaloittava tekijä, jännä oli lukea, miten eri tavalla jotkut tämän asian kokevat :)

NaaNaa (Ei varmistettu)

Ite oon aika lailla samoilla linjoilla, mitä moni muukin täällä. Joissain tapauksissa musiikkimaku kertoo ihmisestä paljon. Ja kyl mäkin haluisin, et mun kumppanilla ees jollai tasolla ois sama musamaku mitä itellä. Siitä tietäis, et ois muutenkin vähän ees saman henkinen... Ja sitä paitsi, on ollu niin paljon ongelmii, koska se maku ei todellakaa oo kohdannut! Kukapa tykkää siitä, et poika/tyttöystävä vinkuu koko ajan sulle sun paskasta musiikista... Mulle musiikki on koko elämä. Suuri juttu. Jos joku jatkuvasti dissaa sitä, kyllä se syö. Mä en anna musiikin kokonaa määritellä itteeni, koska kuuntelen kuitenkin monipuolisesti, mut kyllä se silti vaikuttaa mun persoonaan ym. paljon. Tahtoisin tavata jengii, jolla on sama maku, jengii jonka kautta löytäis taas uutta. On vähän ikävää lähtee aina keikoille/baarii yksin, kun ei oo saman henkistä seuraa. Snif!

Kommentoi