Päivän kysymys: Onko pettäminen pahinta, mitä suhteelle voi tapahtua?

Toimitus

Kun puhutaan parisuhteista, yksi eniten toisteltuja lauseita on tämä:

"Kaiken muun voisin antaa anteeksi, mutta en pettämistä."

Sitä julistavat julkkikset lehdissä, sitä vakuuttavat ystävät toisilleen viinilasillisen äärellä. Olemme kasvaneet ajattelemaan, että pettäminen on pahinta, mitä suhteelle voi tapahtua. Ja että nainen, joka antaa syrjähypyn anteeksi, on heikko ja selkärangaton (ja vähintäänkin huono feministi).

Mutta onko asia oikeastaan niin? Miksi juuri pettämisestä on tullut sellainen vääryys, jota emme voi antaa anteeksi? Kertokaa siis mielipiteenne:

Onko pettäminen pahinta, mitä kumppanilleen voi tehdä?  (Ja jos ei ole, niin mikä on?)

Olemme kirjoittamassa pettämisestä isompaa juttua myös syksyllä ilmestyvään Trendi-lehteen. Kaipaamme nyt siihen sinun apuasi. Kommentoi ja pääset vaikuttamaan siihen, millainen näkökulma juttuun valitaan!

Kuva: Splash/All Over Press

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Pettäminen ei ole pahinta, vaikka iso kriisi onkin aina. En heti keksi mitään yksittäistä pahempaa asiaa, mutta olen varma että pahempia on. Ainakin joissakin tapauksissa. Joskus on olen jopa kuullut että pettäminen toimi jonkinlaisena herätteenä ja aallonpohjana josta sitten parisuhde onkin vain loppujen lopuksi voimistunut.

Ja jos antaa pettämisen anteeksi ei todellakaan ole selkärangaton ja heikko, vaan juurikin vahva. Siihen tarvitsee ihan hirveästi voimia että pettämisestä pääsee yli. Ja siis samalla tavalla pettäjälläkin on vaikeaa (vaikkei sitä usein ajatella) ja olen nähnyt senkin että anteeksi on annettu, mutta pettäjälle jää liian kova syyllisyys takaraivoon ja se sitten varjostaa liikaa parisuhdetta.

i am kitty i
i am kitty i

Osaatko arvuutella mistä tämä voisi johtua? Voisiko se johtua siitä, että sille suhteelle on tuossa tilanteessa olemassa tasan kaksi vaihtoehtoista reittiä...

"Anna Sinulle vaimoni/mieheni anteeksi sen, että olet tuntenut seksuaalista vetovoimaa toista ihmistä kohtaan. Koska olen itse niin vahva."

:)

Näihin tarinoihin voisi suhtautua vähän vakavammin jos jokainen kertoisi minkä ikäinen (suurin piirtein) on ja/tai oli kun "petti"/"joutui petetyksi".

Mahdoton Nainen

Sanoisin että henkinen ja fyysinen väkivalta on pahinta mitä parisuhteessa voi tehdä. Pettäminenkään ei noin vain tapahdu parisuhteelle, kyllä sen aina joku tekee. Pettäminen on toki iso kriisin paikka, mutta harvoin se tyhjästä tulee. Yleensä sitä edeltää jonkinlaiset prosessit joko parisuhteessa tai pettäjässä itsessään (jotka voivat liittyä parisuhteeseen tai olla liittymättä). Sanoisin että pettämisessä itse akti ei ole pahinta (vaikka sen ajatteleminen varmasti pahalle tuntuukin) vaan lupausten ja sopimusten pettäminen. Jos on sovittu että ollaan yksiavioisia niin siihen pitäisi sitten myös pyrkiä, ja jos ei siihen kykene niin on parempi olla yksin tai kokeilla vaikka avointa suhdetta tai polyamoriaa. On hyvä tunnistaa oma persoona, onko minusta yksiavioiseen parisuhteeseen vai tarvitsenko enemmän vapautta? Ei pidä luvata mitään sellaista mistä tietää jo etukäteen ettei pysty pitämään. Toisaalta parisuhteen edetessä tulee kaikenlaisia tilanteita vastaan, mutta kaiken avain on kommunikaatio, kommunikaatio ja kommunikaatio. Ihmiset eivät ihastus- ja rakastumispäissään ymmärrä miten suhde tulee ajan kanssa muuttumaan. Siksi pelisääntöjä on hyvä päivittää säännöllisesti, esim. vuoden välein. Ei ole mitään syytä sille etteikö yksiavioisena alkanut suhde voisi ajan myötä muuttua avoimeksi tai polyamoriseksi suhteeksi, molempien osapuolten suostumuksella tietysti.

sanumaria

Eiks pettäminen oo juurikin henkistä väkivaltaa?

Mahdoton Nainen

Riippuu vähän olosuhteista. En sanoisi yhden kerran kännissä sutaisua vielä henkiseksi väkivallaksi. Pitkään jatkunutta sivusuhdetta sen sijaan kyllä, siinä on jo sellaista tarkoituksellisuutta ettei sitä oikein voi vahingoksi sanoa.

i am kitty i
i am kitty i

Noi avoimet suhteet ja kaiken maailman polyamoriat on hippien keksintöä jolloin pääsee kätevästi pohtimasta moraalikysymyksiä sekö omaa moraalikäsitystään. Niin ja samalla saa tietysti sitä pinppiä useammalta naiselta yhtä aikaa ja voi länkyttää näille naisille kuinka he ovat estoisia ja omistushaluisia.

Monet uskomattoman epäseksikkäät miehet ovat päässeet historiassa bylsimään viehättäviä neitokaisia syöttämälle heillä tätä samaa pajunköyttä.

En ole tähän päivään mennessä kuullut vielä sellaisesta avoimesta suhteesta jossa joku ei kokisi jäävänsä nuolemaan enemmän tai vähemmän näppejään...

It doesn't seem to work, because it never has.

Pehmis1978 (Ei varmistettu)

Pettäminen on aina pettäminen. Mikään ei ole enää pyhää. Alttarilla luvataan rakastaa myötä ja vastamäessä. Mutta Kumminkin juostaan vieraissa. Kyllä seksistä on tullut niin iso asia tässä yhteiskunnassa että jos vaimo esim ei jaksa enää illalla harrastaa seksiä kun päivän olet kotiäitinä ja lasten ohessa siinä hoidat myös kodin askareet. ei mies itse tajua tilannetta vaan hyppää vieraaseen sänkyyn. ja tämä ei ole yksistään miesten puolelta vaan naisetkin osaavat saman homman. Kyllä pettäminen on parisuhteessa iso asia. Se murentaa petetyn itsetunnon ja vie luottamuksen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä keksin ainakin sata pahempaa asiaa joita toiselle ihmiselle voi tehdä, kuin se, että harrastaa seksiä/suutelee toisen ihmisen kanssa.

Itselleni pahinta pettämistä olisi esimerkiksi se, että poikaystäväni riskeeraisi yhteisen tulevaisuuden vaikkapa pelaamalla uhkapelejä yhteisillä säästöillämme. Tai käyttämällä huumeita, tekemällä rikoksia tms. Olisi aika paljon pahempaa löytää poikaystävän koneelta lapsipornoa kuin jonkun toisen tytön puhelinnumero.

Ja jos ihan arkitasolla puhutaan, niin ottaisin mieluummin hyvän poikaystävän, joka joskus haluaa olla muidenkin kanssa, kuin huonon poikaystävän, joka on vain minun kanssani. Ei mulla ole mitään tarvetta omistaa toista ihmistä, en itsekään halua kenenkään olevan omistushaluinen minusta. Ja jos tästä on sovittu, ei kyse edes ole pettämisestä. Mutta vaikka olisi, niin silti keksin tuhat pahempaakin tapaa pettää toista kuin seksin harrastaminen jonkun muun kanssa.

Jemina
No Sex and the City

Tismalleen samaa mieltä!

vierailija (Ei varmistettu)

aika hurjaa lukea täältä, että joidenkin mielestä parisuhdeväkivalta on "ehkä jopa pahempaa" kuin pettäminen. EHKÄ? Siis seksin harrastaminen jonkun toisen kanssa on niin vakava rikos, että se on verrattavissa oman kumppanin hakkaamiseen?!

Musta on absurdia, että yksiavioisuus on NÄIN iso arvo yhteiskunnassa... miksi juuri yksiavioisuus on se onnellisen parisuhteen tärkein mittapuu?

Fannn (Ei varmistettu)

Parisuhdeväkivalta on pahimpia juttuja mitä suhteessa toiselle voi tehdä. Mutta kyllä pettäminen on minusta aika henkistä pieksemistä. "en halua sinua/en arvosta sinua/tunteillasi ei ole merkitystä" on se viesti joka ainakin itselleni välittyy. Jos se (yksiavioisuus/pettämättömyys) suhteen toiselle osapuolelle ensiarvoisen tärkeä juttu, oletaan kumppanin kunnioittavan tätä tahtoa - tai jättämään suhteen syntymättä.

Lotta_ (Ei varmistettu)

Pettäminen on oire, ei syy. Huonossa tai epätasapainoisessa suhteessa voi oireilla monella tapaa, ei vain pettämällä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen pettänyt poikaystävääni työkaverini kanssa kerran. En ole missään nimessä ylpeä siitä enkä halua tehdä sitä uudelleen. En kuitenkaan mitenkään näe pettämistä pahimpana asiana joka parisuhteelle voi tapahtua. Kuten aiemmin kommentoinut mainitsi, luottamuksen pettäminen voi tapahtua monella paljon karmeammalla tavalla.
Pettämistäni edelsi pitkään jatkunut kuiva kausi johon ei löytynyt syytä edes puhumalla. En syytä sitä mutta tunnistan sen osatekijäksi. En myöskään aio kertoa pettämisestä poikaystävälleni koskaan. Miksi kertoisin? Jos pettäminen on itsekäs ja alhainen teko, siitä kertominen on vielä itsekkäämpää ja alhaisempaa. Vaikka täällä toitotetaankin usein kommunikaatiosta ja kaiken jakamisesta kumppanin kanssa, pettämisestä kertominen ei tuota lisäarvoa kellekään muulle kuin pettäjälle. Asiasta kertominen on ainoastaan pettäjän yritys puhdistaa omatunto jakamalla asia laajempaan levikkiin. Jos kyseessä on yksittäinen kerta jota pettäjä katuu, miksi siitä pitäisi ikinä kertoa kumppanille? Miksi luottamus pitäisi pilata vain sen takia että itsellä sattuu olemaan huono olo? Kertominen on vain vastuun siirtämistä toisten harteille.

annakarin
Anna Karin

Minusta pettämisestä tulisi kertoa kumppanille sen takia, koska ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää itse, haluaako vielä seurustella pettäneen ihmisen kanssa. Toisaalta olen myös samaa mieltä siitä, että useat ihmiset tunnustavat juuri siksi, koska potevat niin kamalaa morkkista. 

Itse olen ollut aika ehdoton myös siinä, etten antaisi pettämistä anteeksi. Nykyään ehkä suhtaudun asiaan hieman järkevämmin - voisin ehkä antaa anteeksi, jos toinen kertoisi pettämisestä itse minulle. Jotenkin sitä tuntisi itsensä vielä enemmän petetyksi, jos sattuisi kuulemaan asiasta jotakin toista kautta. Silloin luottamus olisi oikeasti mennyt aivan täydellisesti, eikä sitä varmasti enää voisi korjata mikään.

Mielestäni pettäminen ei ole pahinta, mitä suhteelle voi tapahtua. Kun pettäminen tapahtuu, on jo luultavasti tapahtunut jotain muutakin ikävää. Ehkä se kuiva kausi, ehkä tunteiden hiipuminen, ehkä kunnioituksen puutetta jommalta kummalta, tai ehkä  riitelyä. Olen ehkä naiivi ajatellessani, että pettämistä ei tapahdu, jos kaikki on oikeasti hyvin. Avoimissa suhteissa tilanne on tietenkin ihan eri.

 

Cherry (Ei varmistettu)

Pettäminen ei ole pahinta mitä parisuhteelle voi tapahtua. Ei ainakaan jos kyse on humalapäissä tapahtuneesta yhden illan jutusta ja pelkästä seksistä. Parisuhteen pahin karikko pettämisestä tulee vasta sitten, jos se johtuu intohimon ja rakkauden katoamisesta toista kohtaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

On vaikea käsittää, miksi seksuaalissävytteinen fyysinen kontakti toiseen ihmiseen on ainoa petollisuuden muoto, jota parisuhteessa pidetään käänteentekijänä. Parisuhteeseen liittyvän kumppanuuden, luottamuksen ja yhteisen sopimuksen voi rikkoa monilla muillakin tavoilla leimautumatta silti "pettäjäksi" tai "petolliseksi" ihmisenä. Jo edellä mainitut henkinen tai fyysinen väkivalta, (yhteiseloon vaikuttava) taloudellinen holtittomuus, välinpitämättömyys, joustamattomuus ja äärimmäinen oman navan tuijottaminen aiheuttavat samankaltaisia arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteita kuin fyysinenkin parisuhdesopimuksen loukkaaminen.

Miaa (Ei varmistettu)

Ei pettäminen ole pahinta. Pahinta on rikos eli väkivalta.

Pettämistä pahempaa on se, että yhdessä elää kämppispari, jolla on kipinä hukassa tai jolla ei ole kipinää ikinä ollutkaan. Se ettei välitä, on vaan tottumuksesta toisen kanssa. Sekin on pettämistä pahempaa.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hmm. Ehkä pahinta olisi se, että suhteen toinen osapuoli osoittautuisi niin tyhmäksi, että olisi valmis riskeeraamaan hyvin toimivan parisuhteen. Olisihan se kamalaa tajuta olevansa parisuhteessa idiootin kanssa. Tietysti jos riskeeraa huonon parisuhteen, niin tilanteessahan on lopulta vain voittajia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Pettäminen ei ole pahinta. Se varmasti satuttaisi valtavan paljon, mutta niin myös moni muukin asia, ja vielä pahemmin (väkivalta, rahojen uhkapelaaminen, se että kumppani ei välittäisi enää mistään vaan joisi viinaa kaiket päivät jne). Sanoin kerran kaverilleni, että voisin antaa poikaystäväni pettämisen anteeksi kerran ja tämä oli aivan tyrmistynyt. Olen sitä mieltä, että maailman täydellisinkin ihminenkin saattaa joskus tehdä virheen, jota katuu myöhemmin. En haluaisi heittää tätä kaikkea hyvää ja ihanaa hukkaan yhden virheen takia. Sen sijaan jatkuva pettäminen satuttaisi liikaa, enkä haluaisi rakentaa tulevaisuutta sen varaan.

sattuuhan se (Ei varmistettu)

Petettynä sanoisin että pettäminen on ainakin pahinta, mitä minulle on parisuhteessa tehty. Olen ollut suhteessa sekä alkoholistin että huumeidenkäyttäjän kanssa ja fyysistä väkivaltaakin on riittänyt. Kamalia asioita kaikki, mutta eniten sattui pettäminen. Voi olla, että kyse on oman itsetunnon heikkoudesta, oma minä ei kestänyt sitä että joku muu nainen meni minun edelle. Kaikki nämä ikävät suhteet on ohi, ja traumat haalenee, mutta jos jokin näistä asioista sattuu kunnolla vielä, se on nimenomaan pettäminen. Sitä en ole antanut enkä anna anteeksi, sattuu ihan liikaa. Voin kyllä kuvitella kamalampiakin asioita, kuten mm. aiemmissa kommenteissa maalailtu lapsiin kohdistuva väkivalta, mutta sen tyyppisistä asioista ei ole omaa kokemusta, thank god! Olen ollut miljoona kertaa onnellinen siitä, etten ole tällaisten miesten kanssa ruvennut lapsia hankkimaan, sen verran on ollut järkeä päässä. Kiinnostaisi kyllä tietää, miten muut petetyt ovat käsitelleet asiaa ja ehkä päässeet siitä yli, koska itse en ole siinä koskaan onnistunut....Tämän ikävän kommentin loppuun haluan todeta, että tällä hetkellä olen vihdoin terveessä suhteessa terveen miehen kanssa, enkä tunne tarvetta pelätä yhtään mitään, ainoastaan pettämisen mahdollisuus hiipii joskus mieleen, mutta en usko siihenkään kun ajattelen järjellä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Henkinen ja fyysinen väkivalta ovat varmasti pahimpia, mitä parisuhteessa voi kokea. Pettäminen taas mielestäni kertoo siitä, ettei toinen vain rakasta enää toista. Se on mielestäni kaikista alhaisin ja inhottavin tapa tuoda asia ilmi. Paras, joskin kivulias tapa sekin, on sanoa suoraan päin naamaa ettei homma vain enää toimi.

Pettämisen anteeksi antaminen riippuu pitkälti varmasti siitä, mikä on parisuhteen tilanne juuri sinä hetkenä. Jos pariskunnalla on esimerkiksi jo lapsia ja pettäjä osapuoli on oikeasti asiasta pahoillaan ja valmis korjaamaan suhdetta vaikkapa terapeutin avustuksella, niin miksen antaisi anteeksi? Luottamushan siinä romuttuu aivan täysin ja lapsetkin vaistoavat, että jotain on muuttunut, mutta tuollaisessa tilanteessa olisi itsekästä vain antaa periksi. En ymmärrä niitä, ketkä jäävät parisuhteeseen fyysisen tai henkisenkään väkivallan uhan alla lapsien kanssa, mutta nyt puhutaankin pettämisestä.

Mutta nyt tässä tilanteessa kun meitä on vain kaksi, niin lähtisin kyllä.

Sylphide (Ei varmistettu)

Pettäminen ei ole pahinta. Pahinta on varmastikin väkivalta, tai vain sen uhka.

Avomieheni on pettänyt minua kerran humalassa tuntemattoman naisen kanssa. Järkytys ja suru oli totta kai suuri ja on edelleen, vaikka tapahtumasta on kulunut jo lähestulkoon vuosi. Varsinkin tapahtuman jälkeen tunteet vaihtelivat rajusti; esimerkiksi heti tapahtuneen jälkeen en ollut lainkaan vihainen, itkin vain lohduttomasti, kuten miehenikin. Mieheni kertoi asiasta kuitenkin hyvin avoimesti ja näin hänen katuvan tekoaan ankarasti. Jotenkin omituisella tavalla minusta tuntui, että pettämistä edeltänyt, melko puhumaton ja tunteita tukahduttanut aika loppui pettämisen jälkeen. Olemme alkaneet tapahtuneen jälkeen puhua tunteistamme ja ajatuksistamme paljon avoimemmin. Minusta tuntuu, että tunnen mieheni nyt paremmin kuin koskaan, ja toivon että hän tuntee samoin.

Ihmiset tekevät virheitä, joten varsinkin tällaisessa tapauksessa kuin meillä, on anteeksianto mielestäni oikea vaihtoehto. Tilannetta, jossa suhde olisi ollut pitkäaikainen, en tahdo kuitenkaan ajatella; silloin parisuhde ei todennäköisesti voisi jatkua.

Vattu

Pidän väkivaltaa (myös psyykkistä) pahempana kuin pettäminen. Pettämistä tosin voi käyttää psyykkisen väkivallan välineenä vallan mainiosti, jos haluaa kumppaniaan satuttaa ihan kunnolla.

Minua on petetty useammassakin suhteessa, tapahtumat ovat johtaneet aina eroon. Se sattuu, mutta vanhemmiten on oppinut ymmärtämään tapahtumien syitä enkä ole enää vihainen tai katkeroitunut näille entisille poikaystäville.

tiiti
ite puin

Minusta ei ehkä ole edes oleellista miettiä, että mikä on se pahin asia, mitä voi suhteelle tehdä. On vain asioita, joita parisuhde kestää tai ei kestä. Ei se ole kärsimyskilpailu, eikä anteeksiantamisesta tai sietokyvystä omassa parisuhteessa saa pisteitä keneltäkään ulkopuoliselta, ja ihan tosi harvoin siltä toiseltakaan osapuolelta. 

Ei sillä oikeasti ole väliä mikä on pahinta ja mikä ehkä vähemmän pahaa, oli se sitten ärsyttävä nenänkaivaminen vai toisten paneminen, jos se johtaa eroon, se johtaa eroon. Jokainen päättää itse mitä itseltä ja toiselta suvaitsee ja vaatii, ja elää sen mukaan.

Mun mielestä se, että pettää osoittaa jo ettei toinen ole täysillä mukana suhteessa ja se on selvä viittaus suhteen lopettamiseen. Miksi pettää jotakuta jos on rakastunut omaan kultaansa? Jos kaipaa suhdeseikkailuja pysy sinkkuna ja tyydy sinkkuihin. Pettäessä ei voi tietää miten toinen ottaa pettämisen vastaan; toiselle se voi olla ok, toinen voi loukkaantua ja saada pahoja kolhuja itsetuntoonsa. Parisuhde on kahden kauppaa ja toisen tekemiset vaikuttavat aina jollain tasolla toiseenkin osapuoleen. 

Mun oma mielipide on että pettäminen on loukkaavaa, ilkeää, alhaista ja moraalitonta. Jos et halua olla toisen kanssa yhdessä jätä se ilman pettämistä ja etsi uusi. Jos olet epävarma tunteista pyydä suhteesta breikkiä.

B (Ei varmistettu)

Petetyksi tuleminen ei varmaan olisi yhtä kamalaa kuin siitä seuraava epäluottamus; aina kun kumppani lähtisi johonkin, kävisi mielessä mitä jos taas....

Mutta ylipäätään se onko juuri pettäminen pahinta mitä parisuhteelle voi tapahtua riippuu varmasti kunkin parisuhteen (sen hetkisestä) laadusta, tilasta, sitoutumisen asteesta jne.

FFFifi
Fitness Führer

Iso osa kommentoijista tuntui puhuvan pettämisestä niin, että se tapahtuu yhden kerran ja tarkoittaa seksiä, joilloin "onko se nyt niin paha" -ajatusmalli on ihan ymmärrettävä. Mutta esimerkiksi tuttavapiirini pettämistapauksissa on usein kyse ihan kokonaisesta rinnakkaissuhteesta (joka voi kestää jopa vuosia) tai sellaisen virittelystä. Täytyy sanoa, että kyllä se aika paha juttu on. Rikkoo suhteen lisäksi perheen, yleensä myös sukujen yhteyksiä ja todennäköisesti aiheuttaa oireita lapsille, jotka ovat tilanteeseen täysin syyttömiä.

Ja ylipäätään pettämiskeskustelussa keskitytään ihan liikaa seksiin. Kysehän on luottamuksen pettämisestä mikäli yhdessä sovittuja sääntöjä rikotaan yksipuolisella päätöksellä. Aika harva meistä luottaa tyyppiin, jonka juttu on kerran paljastunut valheeksi. Samoin pettäessä rikottua luottamusta tuskin enää saa takaisin. Vaikea sellaisella pohjalla on suhdetta pystyssä pitää.

Lisäksi pettäjä aiheuttaa tahallaan ja itsekkyyttään pahaa mieltä puolisolleen. Sen itse kokisin vaikeaksi. Ainakin meillä puolisoni loukkaa minua ainoastaan vahingossa ja tarkoittamattaan, joten sen tekeminen tarkoituksella koska mulla on oikeus/yksi elämä/en mä voi mun tunteille mitään/nyt vaan kävi näin/tms. olisi hyvin ikävää.

Eräs näkökulma (Ei varmistettu)

Minua petettiin todella julmalla tavalla. Ja kyllä, se on pahinta mitä suhteessa voi tapahtua (jos poissuljetaan kuolema tai lakien rikkominen). Itsetuntoni on vielä monen vuoden jälkeen täysin palasina enkä pysty sitoutumaan keneenkään. Tulin sekä ystävän että miehen pettämäksi, olin myös esitellyt heidät toisilleen ja vietimme paljon aikaa kolmistaan. Oli todella vastenmielistä ja oksettavaa saada tietää heidän salasuhteestaan, ovat ilmeisesti edelleen yhdessä. Tuon tapauksen jälkeen tein elämänmuutoksen ja jäädytin välit moneen muuhunkin ihmiseen joista en ollut varma ovatko täysin luottamuksen arvoisia. Tosiystävän luulisin nykyään erottavani paremmin. Mutta ne miehet, kukaan ei ole päässyt kunnolla lähelleni tuon tapauksen jälkeen vaikka kaipaankin jatkuvasti parisuhdetta, seksiä, sitoutumista, hellyyttä ja läheisyyttä. Minun on todella vaikea uskoa että kukaan voisi enää koskaan kiinnostua minusta vakavasti. On minua petetty ennenkin mutta tuo tapa pettää oli niin kamala etten tiedä miten siitä pääsee yli.

TiinaMariN.

Pettäminen on suuri ongelma. Ei siksi, että silmien takana välkkyvät kuvat omasta kultaisesta nuolemassa toisen naisen korvaa, vaan siksi että mies on tehnyt naisensa naurunalaiseksi. Loukannut, vähät välittänyt.

Minua on hakattu, petetty ja loukattu. Olen myös kokenut onnellisia ja arvostuksentäyteisiä parisuhteita. En tiedä, turpaanvetokin on helpommin ylitettävissä kuin järjestelmällinen pitkäkestoinen pettäminen- mustelmat paranee kuitenkin suht pian ja se kukkakimppu eteisessä-- nättihän se on ;) Väkivalta tapahtuu piilossa, kahden ihmisen välillä. Siksi se on helpommin nohdettavissa.

 

 

 

Maijaana (Ei varmistettu)

Ei ole: väkivalta on pahinta. Jättäisin miehen (myös nykyisen, jonka kanssa olen nyt seurustellut 2,5 v) ensimmäisestä lyönnistä.

TiinaMariN.

Minusta nämä molemmat edustavat lopulta samaa problematiikkaa; eli epäkunnioitusta toista kohtaan. Mikä tahansa loukkaava toiminta on hyvä syy lopettaa parisuhde.

Tiikerililja

Itse olen joutunut petetyksi. Mies petti mahdollisesti useammankin naisen kanssa ja kuulin tästä yhteiseltä kaverilta. Tämä yhteinen kaveri möläytti harrastaneensa seksiä mieheni kanssa meidän seurusteluaikana. Miehen seikkailuista kuullessani olin todella vihainen ja surullinen. Suhteemme aikana olimme monesti jutelleet pettämisestä, sillä miehelle oli aiemmissa suhteissa naisen osalta käynyt samoin. Hän varmisteli usein, etten ole pettänyt ja en ollut. Päätin suhteen, eihän se olisi voinut jatkua tältä pohjalta. Luottamus miehiin meni ja kesti lähes kaksi vuotta ennen kuin yksikään mies pääsi lähelleni. Edelleen pelkään saman tapahtuvan ja suojelen itseäni niin, etten päästä miehiä lähelleni helposti.

Ennen tapahtumia ajattelin, että voisin antaa pettämisen anteeksi. Ainakaan tässä suhteessa en voinut sitä tehdä, sattui liikaa. En tiedä voisinko antaa tulevaisuudessa, ehkä joissakin tapauksissa. Pettäminen on satuttanut todella paljon, mutta onko mitään järkeä vertailla sitä muihin tapoihin satuttaa.

pikki (Ei varmistettu)

Jos tekee mieli harrastaa seksiä muiden kuin oman kumppanin kanssa, kannattaa silloin esimerkiksi erota. En ymmärrä pettäviä ihmisiä. Miksi olla parisuhteessa, jos oma kumppani ei riitä? Pettäminen yksin ei ole pahinta mitä suhteelle voi tapahtua; aivan yhtä pahoja ovat väkivalta tai valehteleminen omista tunteista. Kuitenkin se ainakin omalla kohdallani olisi semmoinen loukkaus ja osoitus siitä, ettei kumppani oikeasti rakasta, että lähtisin oitis menemään.

vierailija (Ei varmistettu)

Ihmettelen suuresti tätä keskustelua. Milloin parisuhteen toisen osapuolen seksuaalisesta pettämisestä tuli normi? Joka puolella toitotetaan kuinka joka toinen avioliitto päättyy eroon ja joka komas mies on elämänsä aikana pettäny ym. Hyvin moni täälläkin tuntuu ajattelevan että hui hai harrasti seksiä toisen kanssa, ihan sama. Ymmärtääkseni jutussa tarkoitettiin onko pettäminen pahinta ns. perusparisuhteelle jossa Kaksi ihmistä on sitoutunut toisiinsa ja vain toisiinsa (avoimet suhteet ja polymoriat ja muut kultit on sitten ihan toinen juttu). Mielummin ottaisin itse parisuhteessa fyysisesti turpaan kuin tulisin petetyksi (=henkisesti turpaan). Oli se pettäminen sitten seksiä, salasuhde, salaa uhkapelaamista, huumeiden käyttöä tai ihan mitä vaan. Suhde loppuisi kummassakin tapauksessa.

Nitakatariina

Pettämisen suurin ongelma on luottamuksen menetys. Kun asia, jonka pitäisi olla suhteen kulmakivi, hajoaa, ei suhde voi olla entisensä  vaikka kuinka yrittettäisiin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko väärin pettää, jos toinen ei tiedä siitä ja pettäminen vain ja ainoastaan piristää suhdetta ja seksielämää oman rakkaan kanssa? Minusta ei. Tunteet pelissä pettäminen on väärin, mutta pettäminen pelkän seksin takia (kunhan suojautuu taudeilta) ei mielestäni haittaa. Sallisin sen myös puolisolleni.

Nyt kun tuo johdatus oli muotoiltu noin, niin en ainakaan ajattele, että pettäminen olisi pahinta, mitä toiselle voi tehdä. Paljon pahempaa on mielestäni kohdella toista muuten huonosti, epäkunnioittavasti ja ilman rakkautta.

Jos suhdetta päätetään petoksen jälkeen jatkaa, tärkeintä ei ole se, että toinen on pettänyt, vaan se, että luottamus saadaan siitä huolimatta kuntoon. Jos se ei onnistu, pahinta on varmaan pysyä suhteessa, jossa toiseen ei enää uskalla luottaa eikä tilannetta kyetä muuttamaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei. Meidän suhteessamme pettäminen oli parasta, mitä viimeisimpiin vuosiin on tapahtunut. Se oli rankkaa, se oli kamalaa, se oli maailman pysäyttävintä. En unohda ikinä sitä hetkeä kun poikaystäväni kertoi maanneensa humalpäissään toisen naisen kanssa, mutta silti siitä päästiin yli. Pisteet jäbälle rehellisyydestä ja ennen kaikkea siitä syväluotaavasta suhteentilan käsittelystä joka tuosta episodista seurasi. Nyt kaksi vuotta myöhemmin häät edessä syyskuussa, yhteinen asunto hankittuna ja maailman paras, aikuisin ja tasapainoisin suhde mitä olla ja voi. Eipä olisi, jos ei oltaisi jouduttu oppimaan rankimman kautta.

Ei ole. En tähän hätään keksi mitään pahempaa, mutta koska pettämisen voisin vielä joku päivä antaa anteeksi, on pakko olla olemassa jotain kamalampaakin. Luottamushan siinä menee, ja suhteen pyhyys, mutta luottamus on aina mahdollista voittaa takaisin, ja koska en ehkä ole maailman pitkävihaisin ihminen, niin antaisin lopulta pettämisen anteeksi jos toinen tekisi selväksi että katuu tekoaan.

Linda2013 (Ei varmistettu)

Minusta se on melko anteeksiantamatonta. Täytyy tietenkin ottaa huomioon parisuhteen tila ja olosuhteet, jossa pettäminen tapahtui. Itse en varmastikaan antaisi anteeksi (tai kuvittelisin niin), mutta arvostaisin, jos joku parisuhde kestäisi pettämisen ja jatkuisi onnellisena. Väkivalta on pahinta, mutta sen tosin antaa anteeksi pelon vuoksi.. se on kamalinta ja sen pitäisi olla anteeksiantamattominta.

i am kitty i
i am kitty i

Vinkkinä siihen tulevaan artikkeliinne kehottaisin, että siinä ihan aluksi ensin pyrittäisiin ainakin vähän avaamaan itse käsitettä eli pettämistä ennen kuin aloitatte yleismylvinnän.

Nykyään nimittäin tuntuu pitkälti siltä, että (uus)moralistit eivät kykene näkemään pettämisessä oikeastaan minkäänlaista harmaata aluetta... ja kuitenkin.

Kärjistäen: jos sukupuolielimet koskevat toisia, kas siinä näet pettäjän. Mutta toisaalta suudellakin saanee kunhan käsi ei vaan eksy pöksyihin... Ja tätä rataa aikuiset ihmiset perustelevat itselleen ja toisilleen mitä saa vielä tehdä ja mitä taas ei enää saa tehdä. 

Heidän tulkinta-avaruudessa ei kuitenkaan yleensä moraalista kumilenkkiä voi venyttää niin, että voitaisiin vedota esimerkiksi tiedottomaan tilaan.

Jos toinen tai kenties molemmatkin ovat lähestyneet 3 promillen yleistajuttomuuden tilaa muistamatta jälkikäteen tapahtumasta ainoatakaan yksityiskohtaa tai ymmärtämättä edes sitä mitkä seikat ylipäätään ovat voineet johtaa tähän sukupuolielinten laittomaan kohtaamiseen, se on näille moralisteille pettämistä isolla peellä.

Minusta ihmiset ylipäätään sekoittavat seksuaalisen kiihottumisen/nussimisen ja rakastamisen keskenään. Näinhän lapset tiettävästi monesti tuntevat. Nussiminen/kiihottuminen ei kuitenkaan edellytä rakastumista, saati rakastamista. Ei välttämättä edes ihastumista.

Kuinka jotain joka on siis oletettavasti inhimillistä ja kaikin tavoin luonnollista voidaan ylipäätään tulkita pettämiseksi? Eikö visuaalisiin ärsykkeisiin reagointi ole juurikin tällaista tahdosta riippumatonta toimintaa?

Tietoinen pettäminen on jotain mitä etukäteen suunnittelee toisen selän takansa ja jotakin jonka toivoo kykenevänsä toteuttamaan ilman, että jäisi siitä tälle toiselle kiinni. Siksi rikosoikeudessakin on tehty ero murhan ja tapon välille. Lopputulos on sama, mutta toisesta puuttuu todellinen motivaatio tekoon.

Itse ymmärrän kännihairahduksia oikeinkin hyvin - juuri siitä syystä, että se on niin inhimillistä, luonnollista. Ihminen on läpeensä seksuaalinen, tunteva eläin, jolla on yksilöllinen tapa reagoida vietteihin.

Mutta kyllä minullekin tuottaisi enemmän tai vähemmän vaikeuksia yrittää ensin hyväksyä ja sitten unohtaa tällaisia seksuaalisia "hairahduksia" koska minäkin olen tuon saman yhteiskunnan, ja sen sosiaalimoraalin, indoktrinoinnin tulos.

Ja juuri siksi en haluakaan itse kuulla näistä hairahduksista, vaan toivon, että ne pidetään omana tietona. Ja jos niistä tuntee huonoa omaatuntoa, niin sekin on asia, joka tämän ihmisen tulee itse käsitellä oman päänsä sisällä.

Kannattaa miettiä miksi tunnet kuten tunnet. Onko se vain opittu tabu? Nimittäin tuskin kukaan harrastaa seksiä jos se tuntuu lähtökohtaisesti epämiellyttävältä. Sosiologithan ovat esittäneet, että nykyään tuomitsemme seksuaaliset "hairahdukset" paljon jyrkemmin mitä aiemmat sukupolvet tekivät.

En ainakaan itse haluaisi, että kumppanini tarvitsisi kokea jotenkin automaagisesti koko hänen elämänsä, ettei hän voisi koskaan eikä missään olosuhteista kokea koko seksuaalisten halujensa kirjoa joita hänen mielensä ja/tai kehonsa syystä taikka toisesta sattuisi janoamaan.

Tulee näitä tuntemuksia sitten kerran tai harvoin/joskus/yleensä/usein tai aina. En haluaisi, että hänen pitäisi kokea, että minä kokisin, että penis ja pinppi kuluu käytössä ja/tai että minä uskoisin olevani aina täydellinen ja ikuisesti riittävä rakastaja omalle kumppanilleni.

Olen kyllä varsin oppimiskykyinen, mutta että täydellinen rakasta? Tuskinpa.

Sen sijaan haluan säilyttää jonkinlaisen maagisuuden ja ennen kaikkea spontaaniuuden rippeet mitä seksiin ja seksuaalisuuteen tulee. En halua keskustella siitä kuin seuraavan päivän ruoasta vaikka siihen pystyisinkin.

Joistain asioista katoaa taika jos niitä käydään liikaa analysoimaan. Seksi ja taide tulevat hakeamattakin ainakin itselleni heti mieleen.

Ennustan, että olemme vielä ongelmissa seksin ja seksualisuuden jatkuvan desensitaation seurauksena.

Sellainen ylenpalttisen korostunut kiinnostuneisuus/viehättyneisyys kaikesta seksiin ja seksualisuuteen liittyvästä kuuluu lapsuus- ja nuoruusikään. Tällaisesta latentista vaiheesta ei vain nykyisin tunnu moni kolmekymppinenkään kykenevän siirtymään ulos. CASE: Jemina. ;)

My two cents.

i am kitty i
i am kitty i

M. 35.

`conan` (Ei varmistettu)

Se ettei toista rakasta enää eikä tunne mitään kumppaniaan kohtaan on mielestäni pahempaa kuin pettäminen.
"Everyone can have a slip". Luulen että kun asia käydään yhdessä läpi perusteellisesti, eivätkä asiat jää enää kaivelemaan tai hautumaan saattaa suhteeseen sitoutua vakavammin, kun ymmärtää mitä ei halua menettää.

CougarWoman
CougarWoman

Siis pettäähän voi usealla eri tavalla. Voi pettää toista makaamalla toisen kanssa; tai voi pettää toista rakastumalla johonkuhun toiseen. 

Itse näin "pettäjänaisena" (so. minulla on rakastaja) en niinkään katsoisi pitkään mikäli mieheni makaisi jonkun toisen kanssa, toiseen rakastuminen ilman fyysistä kontaktia olisi minulle paljon isompi juttu. 

Seksi on tarve muiden joukossa, ellei sitä kotona saa, se ulkoistetaan. Jotkut käyvät huorissa, toiset hankkivat ilmaisen vakituisen rakastajan. 

sabiiin (Ei varmistettu)

Ensimmäisessä suhteessa poikaystäväni jätti minut yllättäen ja myöhemmin sain kuulla että hän oli pettänyt minua. Hän ei paljoa pyydellyt anteeksi mutta hänen uusi tyttöystävänsä pyysi koska ei ollut tiennyt että mies on varattu. Se oli ensirakkauteni ja sattui minuun helvetisti ja kirosin miehet alimpaan. Päätin etten ikinä petä!
No, myöhemmin aloitin pitkäaikaisen suhteen ihanan miehen kanssa. Oli me ja toinen pariskunta jonka kanssa olimme todella paljon tekemisissä ja jaoimme meidän neljen kesken kaikki ihanat tapahtumat. Kerran kuitenkin yön pikkutunteina baari-illan jälkeen kävi niin että päädyin sänkyyn tämän toisen miehen kanssa. Vihasin itseäni aamulla ja teki mieli pestä iho tärpätillä, minulla oli likainen olo. Emme kertoneet asiasta kenellekään ja aikaa kului. Päädyimme toisenkin kerran sänkyyn jonka jälkeen sitten kerroimmekin kaiken koska en enää halunnut salata. Siitä syntyi sellainenkin episodi ja riidat että nyt olen päättänyt että en enää ikinä petä, vaikka millainen tilanne olisi parisuhteessa menossa. Pettäminen ei ratkaise ongelmia. Ja se että loukkaa muita, niin loukkaa kyllä myös itseään.
Mutta ymmärrän kyllä myös sen miksi ihmiset pettää. Se on todella helppoa ja ymmärrän miksi ihmiset sitä tekevät. Varmasti minunkin lähipiirissä on pariskuntia joissa toinen on käynyt vieraissa, asiasta ei vain puhuta tai sitä ei ole tunnustettu. Loppujen lopuksi mielipiteeni on se että kerta kiellon päälle riitti minulle, se on nyt nähty ja koettu eikä ollut minun juttuni.

Pahinta (Ei varmistettu)

Oikeaa vastausta ei tarvitse arpoa, sillä asiasta on tehty tutkimus.
Kliinisen psykologian professori tohtori Williars Harley totesi tutkimuksessaan, että pettäminen on pahinta mitä puoliso voi tehdä. Se on pahempaa kuin esimerkiksi raiskaus tai törkeä pahoinpitely.
Dr Harley kysyi sadoilta pettämisen kohteeksi joutuneilta, jotka olivat myös raiskattu tai pahoinpidelty.
ja vastaus oli yksiselitteinen: pettäminen oli ylivoimaisesti traumaattisin kokemus...

annakarin
Anna Karin

Nyt kyllä kyseenalaistan tutkimustuloksen luotettavuutta. En jotenkin voi millään uskoa, että pettäminen olisi yksiselitteisesti traumaattisinta. Vaikka pettäminen olisikin suoraa vittuilua suhteen toiselle osapuolelle, ei siinä rikota toisen itsemääräämisoikeutta ja kosketa vastoin toisen tahtoa hänen kehoonsa. Mun mielestä näitä asioita ei pitäisi edes verrata keskenään, kyse on kuitenkin niin erilaisista ja monimuotoisista asioista. 

duuuud (Ei varmistettu)

Oikeasti on kyllä mielestäni todella surullista lukea ihmisten mielipiteitä kyseiseen asiaan. Puhutaan nyt siis pettämisestä, eikä sellaisesta suhteesta jossa molemmille se on se ja sama jos on muidenkin kanssa.
Mielestäni pettäminen on todella väärin ja oikeastaan pahinta mitä parisuhteelle voi tehdä, enkä oikeastaan haluaisi miettiä asiaa niin että, tehdä hallaa parisuhteelle, koska sekin on itsekästä ajattelua, vaan tehdä toiselle ihmiselle. Juuri se tekee pettämisestä todella kuvottavaa että se tehdään todella läheiselle ihmiselle.
Millainen ihminen haluaa loukata sitä ihmistä jonka kuuluisi olla hänelle kaikkein tärkein?
Siitä että pettää voi seurata toiselle paljonkin henkisiä ongelmia ja pitkäksi aikaa.
Monen ihmisen itsetunto voi särkyä vuosiksi, ja myös luottamus muita ihmisiä kohtaan voi horjua pitkään. Nämä on mielestäni pahimmissa tapauksissa todella raskaita asioita ihmisen psyykkeelle käsitellä, joten ei välttämättä edes fyysinen väkivalta yllä tuollaisiin seurauksiin.

Jotenkin todella pöyristyttävää lukea kuinka pettäminen on OK jos se piristää omaa seksielämää ja toinen ei saa tietää. Vähän sama kun ajattelisi että "on ok varastaa stockmannilta jos siellä sitä kukaan ei huomaa"
Todella itsekästä ajattelua.
Missä on moraali, toisen kunnioitus ja itsensä kunnioitus?

Mielestäni pettäjät ihan kavereinakin on epäluotettavimpia ihmisiä kaikessa, koska se on usein verrattavissa oman edun tavoitteluun välittämättä muista.

Itselläni ei ole kokemusta pettämisestä, ja toivottavasti ei myöskään petettynä olemisesta, mutta jotain olen elämästä,arvoista ja siitä miten tämän homman pitäisi rullaa oppinut.

iidamaaria (Ei varmistettu)

Itse olen ollut todella mustavalkoinen pettämisasian suhteen, onhan minua petetty kahdessa-kolmessa aikaisemmassa suhteessani parikymppisenä. Pettäminen oli ihan selkeä nou-nou, enkä itse aikaisemmin edes katsellut muita miehiä, saatika himoinnut heitä. Mutta. Sitten viime keväänä, minä 30+ naishenkilö löysin itseni lakanoista työkaverin kanssa. Siitä alkoi salasuhde, jossa olin korviani myöten ihastunut, jopa rakastunut. Himoitsin tätä toista miestä enemmän kuin ehkä ketään koskaan. Suhdetta kesti kuukausia.

Lopetin suhteen, koska tiesin kuinka väärin se oli avopuolisoani kohtaan, enkä toisaalta osannut tehdä ratkaisua – lähteä vai jäädä. Miksi sitten minä, pettämistä vuosia halveksunut, petin? Niin. Sitä prosessia käyn edelleen läpi. Ehkä en saanut omasta parisuhteesta sitä, mikä ihmisen luontainen tarve rakkaudessa tai parisuhteessa on: kohtaamista, huomiota ja hyväksymisen tunnetta. Vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin, tunsin olevani omassa suhteessani näkymätön.

Lopulta tunnustin pettämisen sittemmin omalle miehelleni, osittain olin tietysti tunnontuskissani, toisaalta halusin lyödä kaikki kortit pöytään. Siinä koko käsi, mitäs siihen sanot? Kertominen oli ehkä elämäni pelottavin tilanne. Kannattiko? Ehkä. Mieheni otti asian harvinaislaatuisen kypsästi. Vaikka satutin häntä ehkä enemmän kuin kukaan koskaan, hän ymmärsi että oli myös itse laiminlyönyt suhdettamme henkisesti. Suhteemme sai uuden alun. Oma suhtautumiseni pettämiseen muuttui radikaalisti. En enää ajattele, että pettäminen on parisuhteessa pahin asia. Se on asia, joka kertoo että kaikki ei ole hyvin. Pahempaa on kohtaamisen puute, puhumattomuus ja se, että kahden ihmisen yhteys katoaa. Koska sillon ei ole enää parisuhdettakaan.

Kommentoi