Päivän kysymys: onko some-empatia aitoa?

Toimitus

 

"Laitoin vihdoin facebookiin profiilikuvan itsestäni kaljuna, juurikin siltä baaritteluillalta, josta viimeksi kirjoitin, olihan kerta naama laitettu. Tykkäyksiä on tällä hetkellä 96 kappaletta. Tekisi mieli mennä kommentoimaan kaikkien kehujen ja sydämien alle, että mitä ihmettä vouhaatte, tämähän on vain profiilikuva. Tässä on vaan minä meikattuna ilman hiuksia – ja hei, kerrankin ilman syöpäajatuksia.

Eipä siinä, kyllähän upeaksi kehuminen mieltä lämmittää, mutta tiedän, että ilman syöpäkorttia uusi profiilikuva olisi saanut ehkä maksimissaan seitsemän tykkäystä ja yhden kommentin "ihana oot"."

Viiskyt piste neljäyks -blogissa pohditaan sekä rintasyöpään sairastuneen suhdetta omaan ulkonäköön että sitä, miten helposti tukensa ja tsemppauksensa voi osoittaa sosiaalisessa mediassa. Myötäeläminen on vain yhden tykkäyksen päässä. Se herättää kysymyksiä. Pitäisikö puolituttujenkin kriisejä tai kokemuksia kommentoida? 

Mitä mieltä sinä olet:

Onko tsemppaamisen helppous hyvä asia? Pitäisikö samat sanat uskaltaa kertoa kasvotustenkin? Onko empatia sosiaalisessa mediassa aitoa empatiaa?

Viiskyt piste neljäyks -blogin jutun pääset lukemaan tästä.

Kuva: A-lehtien kuva-arkisto

Kommentit

Mrs. K.

Hei! Olipa hyvä kysymys, ja mun osalta voin sanoa, että on se. Jos esim. just facebookissa joku puolituttu/ tai joku jonka kanssa en enää ole tekemisissä kirjoittaa surusta tai menetyksestä, en kommentoi, just kun se tuntuu vain "täytteeltä". Toisaalta jollekin osanoton ilmaisu on vaikeaa kasvotusten, joten ihan hyväkin, että on mahdollisuus tehdä se vaikka juuri siinä facebookissa. Kyllä mä somessa yritän toimia empatin suhteen kuin "todellisessa elämässä". Hyvä ohje tässä kuten monessa muussakin on mielestäni - tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän ko. tilanteessa.

Kommentoi