Päivän kysymys: Onko uutispaastossa järkeä?

Toimitus

 

Työntää pää pensaaseen, sanoo sananlasku. Tammikuun Trendissä on juttu hyvänmielen kuplassa elämisessä. Kupla tarkoittaa jutussa samaa kuin pensas sananlaskussa: on viitteitä siitä, että meitä kiinnostaisi nyt enemmän seesteisten Instagram-kuvien tuijottelu kuin ikävien ulkomaanuutisten selailu. Informaatiotulvan on väitetty ahdistavan nykyihmisiä, koska aivomme kaipaisivat nykyistä hitaampia uutissisältöjä. Sitä ahdistusta jotkut ihan tavalliset kolme- ja nelikymppiset lääkitsevät ryhtymällä uutispaastolle.

Trendin jutussa omista kokemuksistaan kertoo 41-vuotias espoolaisnainen. Syksyllä hän ryhtyi uutispaastolle, jonka on tarkoitus kestää mahdollisesti koko loppuelämä. Vaikka hän ei tiedä, mitä ympärillä tapahtuu, hän ei koe jäävänsä uutispimennon myötä mistään paitsi. Päinvastoin, mieliala on kohentunut – juuri niin kuin self help -kirjailijat lupaavat. Itse asiassa uutispaasto on yksi self help- ja muiden elämäntapagurujen vakihokemista.

Uutispaaston puolesta liputtaa esimerkiksi australialainen self help -guru Rhonda Byrne. Vuonna 2006 ilmestyneessä Salaisuus-bestsellerissään Byrne väittää, että huonot uutiset alkavat ruokkia omia huonoja tunnelmia, koska ikävillä fiiliksillä on tapana kasautua. Siksi uutiset on parempi jättää lukematta, katsomatta ja kuuntelematta. Yhdysvaltalainen bisnesenkeli Timothy Ferriss kysyy maailman tapahtumat kavereilta ja käyttää uutisilta vapautuneen ajan oman uransa edistämiseen (ja neuvoo toki elämänhallintakirjassaan muita tekemään samoin). Viime syksynä ilmestyneessä Lempeämmän elämän käsikirjassaan helsinkiläinen joogaohjaaja Kylli Kukk sanoo samaa kuin Byrne omassa kirjassaan: ihminen alkaa voida paremmin, kun uutisten kakofonian sijaan keskittyy rauhoittavaan hiljaisuuteen.

Ostamme nämä lupaukset, koska asiat ympärillä ovat monimutkaisia. On pätkätöitä ja käsittämättömiä maailman tapahtumia. Yritämme omaa todellisuuttamme hallitsemalla hallita myös yhteistä todellisuutta, ja juuri siksi kaipaamme kuplaan ja mieltä tyynnyttävään uutispimentoon. Näin jutussa analysoi sosiologian dosentti ja apulaisprofessori Suvi Salmenniemi Turun yliopistosta.

Mutta mutta. Kuten Salmenniemi myös muistuttaa: "Omaa ajattelua muuttamalla ei voi muuttaa isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Köyhyys ei poistu Suomesta, vaikka olisimme kaikki hirveän iloisia koko ajan."

 

Voiko uutispaastossa silti olla jotakin järkeä?

Oletko ollut uutispaastolla tai harkinnut ryhtyväsi sellaiselle? Miksi tai miksi et?

 

Teksti: Raisa, joka ei ole kuunaan harkinnut muitakaan paastoja

Kuva: Riikka Kantinkoski

 

Kommentit

Lauraaa (Ei varmistettu)

Minun mielestäni uutispaasto kuulostaa todella surulliselta. Mihin tilaan maailma joutuisi, jos kaikki kenellä on varaa ja vapautta sulkisivat silmänsä jotta oma fiilis ei häiriintyisi?
Ymmärrän kyllä turhautumisen joka aiheutuu jatkuvasta uutisvirrasta. Voi kun voisimmekin poistaa siitä virrasta kaikki turhat uutiset. Voi kun päivän luetuin uutinen ei olisikaan jonkun "kuuma selfie suihkussa" kun samaan aikaan taphtuu oikeasti tärkeitä asioita. Ehkä oikeat asiat olisi helpompi käsitellä ja sisäistää, jos suuri osa turhautumisesta ei menisi ihan turhiin asioihin.

Pari sannaa

Nimenomaan näin. 

Vierailija (Ei varmistettu)

NIIN samaa mieltä. Omasta hyvinvoinnista kannattaa huolehtia, kyllä, mutta ei sulkeutumalla omaan kuplaan.

Evelia

Itse en edes muista milloin olisin viimeksi lukenut uutisia siitä, mitä kaikkea maailmalla tapahtuu ja ihan hyvin olen pärjännyt ihmistenkin kanssa ilman näitä tietoja. Itse lopetin jo joskus teini-ikäisenä uutisten lukemisen, kun sitä omassakin elämässä oli tarpeeksi mietittävää niin ei riittänyt enää energia maailman ongelmiin ja samaisesta syystä olen edelleenkin pimennossa omasta tahdostani. Joku voi pitää tällaista itsekkäänä käytöksenä ja heille sanonkin, että siitä vain. Itse kuitenkin koen elämäni olevan minua itseäni varten ja sen mukaisesti sitä taplaankin eteenpäin. Tiedostan, että itselleni tulee vain entistä kurjempi mieli uutiset luettuani, joten jätän ne suosiolla välistä ja annan niiden ihmisten lukea, jotka haluavat ja voivat antaa ajatusta niille. Sitä en sitten tiedä, että jos oma tilanteeni olisi erilainen niin mitä sitten tekisin asian kanssa. Villinä veikkauksena sanoisin, että miettisin varmasti enemmän maailmanmenoa ja ottaisin jollakin tapaa omalta osaltani osaa asioiden parantamiseksi, mutten uskoisi silti lukevani uutisia kovinkaan säännöllisesti, sillä tiedostan lukemattakin mitä kauheuksia maailmalla tapahtuu ja kyllä ne kaikista tärkeimmät uutiset tulee tietoon muutakin reittiä.

Evelia

Vastauksena siihen alkuperäiseen kysymykseen eli onko tällaisessa järkiä, niin en kyllä tiedä. Ehkä ei, mutta eipä se silti väärin ole :)

Pari sannaa

No ääh. En ole harkinnut. 

Mun mielestä informaatiotulvan hillitseminen ja uutispaastoaminen on kaks ihan eri asiaa. Ensimmäistä harrastan kyllä - esimerkiksi se, että seuraa vain mahdollisimman asiallisia medioita, välttää klikkijournalismia, ottaa sosiaalisten medioiden hälytykset puhelimesta pois päältä eikä joinain päivinä kertaakaan koske koko puhelimeen, on oikein kivaa. Uutispaastoaminen taas... Mua pistää vähän vitutellen ajatus siitä, että maailman etuoikeutettuihimpiin kuuluvat ihmiset lakkaa seuraamasta maailman tapahtumia välttyäkseen ikäviltä fiiliksiltä. Onko se ihan oikeasti jollekin itsestäänselvästi maailman tärkein asia, että itsellä on koko ajan sellanen mukavan rauhallinen fiilis? Pardon my French ny vaan, mutta vittu mitä paskaa. Miten tässä yhteiskunnassa voi toimia, jos ei ole käryäkään siitä, mitä ympärillä tapahtuu? 

Ja kun nyt aloin räyhätä, niin itse asiassa mua vähän jurppii sekin, että Trendissä niin usein käytetään tota ihmeen me-passiivia: "Yritämme omaa todellisuuttamme hallitsemalla hallita myös yhteistä todellisuutta, ja juuri siksi kaipaamme kuplaan ja mieltä tyynnyttävään uutispimentoon." Tässä voi tietenkin olla kyseessä suora lainaus Salmenniemeltä, mutta epäilen sitä vähän, koska oon aiemminkin kiinnittänyt huomiota samaan Uskomme enkeleihin ja taikakristalleihin -ilmiöön. Ketkä me? Trendin kohderyhmä? Toimituksen jengi? Toimittaja ja haastateltava? Maailman kaikki ihmiset? Epäilen. Jotenkin tossa on mun mielestä sellainen kuumottavan suggestiivinen sävy - me uskomme, joo joo, uskomme uskomme, sinäkin uskot, etkö uskokin? Voisko aatella, että tuossa tilalla käyttäis vaikka ihan vanhaa kunnon passiivia tai esim. kirjoittais sen muotoon Monet uskovat enkeleihin ja taikakristalleihin

Rant over. Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Pari sannaa

Etuoikeutettuihimpiin? Etuoikeutetuimpiin. Meitsi on taas viettäny liikaa aikaa maahanmuuttajien kans. 

hupu (Ei varmistettu)

Word.

anni maaria

Jos ei ole tavallista herkempi ja yliempaattisuuteen taipuvainen ihminen, ei välttämättä voi ymmärtää, kuinka tällaisen elämää ikävät uutiset voivat aika paljonkin vaikeuttaa. Jos menettää yöuniaan kärsimällä toisten ihmisten kärsimystä ja potemalla maailmantuskaa liikaa uutisia luettuaan tai vaikkapa kuvia ja videoita katsottuaan, on ainakin minun mielestäni syytäkin elää vähän "uutispimennossa", ihan tervettä itsekkyyttähän se on. Hmm, tosin "pimento" on vähän väärä termi ylipäätään, kuten Evelia tuolla ylempänäkin totesi, niin kyllä ne tärkeimmät uutiset saa kuulla ihan jo sen puskaradionkin kautta.

Ja mitä esimerkiksi valtamediassakin kerrotaan, niin on aina jonkun tahon päätösvallassa ollut laittaa se materiaali eetteriin, ei ole olemassa absoluuttisen puolueetonta äänitorvea, joka niitä uutisia meille huutelee. En todellakaan usko olevan täysin sattumankauppaa sen, että joitakin juttuja painotetaan ja paisutellaan ja sitten jotain muuta pääsee tapahtumaan ikään kuin sen uutisoinnin varjossa. Se, että lukee lehden aamulla ja kuuntelee radiouutiset ruokkiksella ei todellakaan tarkoita sitä, että automaattisesti tietäisi, mitä maailmalla tapahtuu. Sekös se vasta ahdistaakin!

Itse kärsin yliempaattisuudesta ja aivan liian usein jumitun myötäelämään jonkun muun kokemaa kärsimystä ja voin vannoa, ettei mulla ole jatkuvasti mukavan rauhallinen fiilis, vaikka uutisia joudunkin "nauttimaan" vähän pienempinä annoksina kuin monet kaverini. Välillä tuntuu, että ois kiva olla vähän vähemmän nynny.

Pari sannaa

(Oletan, että kommentoit mun ylempää öykkäröintiä, ja siksi kommentoin tätä.) 

Totta kai on järkevää tiedostaa omat voimavaransa ja säästää itseään ylenpalttiselta maailman paskuudessa rypemiseltä, joka ei auta eikä hyödytä ketään. Eihän se, että ajattelee myös omaa hyvinvointiaan, tarkoita sitä, että sulkee silmät ja korvat kaikelta muulta. Komppaan myös täysin tokaa kirjoittamaasi kappaletta.  

Ja hei: nynnyt on just mukavia. 

empuska

No kun tuo Byrnen "happy happy joy joy"-argumentaatio ontuu niin pahasti, että pitääkö niitä negatiivisia uutisia lukea negatiivisesti. Charlie Hebon tragedia on ollut ihan hirveää seurattavaa, mutta enemmän se antaa voimia ja konkreettisia esimerkkejä paremmasta tulevaisuudesta, kun terrori-iskujen tekijät tuomitaan omiensa parissa seinästä revityn hulluiksi. Musta se on enemmän antaa uskoa ja voimaa tulevaisuuteen kun hirveiden asioiden äärellä löydetään yhteisiä arvoja ja ajatuksia, joista jatkaa eteenpäin.

Byrnen antennipääteoria on enemmän positiivareiden tapa nillittää muille, että ihan itse olet oman kohtalosi orja yhtä seinästä revityn ideologian perusteella. Mä voin uskoa tuota logiikkaa sosiaalisesta perspektiivistä, mutta tämä tarkoittaisi homman toimivan vain tässä perspektiivissä. Just toisin, miten Byrnen mukaan IHAN HELVETIN KAIKKI on ajatuksesta kiinni. Hänen logiikallansa juutalaisten holokausti oli heidän ihan oma vikansa kuin siitä, miten katkeroitunut piripää päätti kirjoittaa vähän manifestia ja kasallinen hulluja luuli sitä viisaaksi toiminnaksi.

Mä niin toivoisin, että olisin vain lukenut hänen kirjaansa ehdottomasti, mutta Byrne on tässä se kajahtanut tapaus, koska hän korostaa idelogiansa ehdottomuutta koko helvetin kirjansa ajan. 

FFFifi
Fitness Führer

Mä uskon, että yksi syy siihen, että kokee tarvitsevansa uutispaastoa on se, että uutiset on nykyään usein sellaista kauheuksilla mässäilyä. Eikä vaan iltapäivälehdet toimi näin, vaan ihan asiallisetkin viestimet. On ihan eri asia välittää tietoa maailman tapahtumista kuin hekumoida kauheilla asioilla klikkausten toivossa. Musta ei ole mikään ihme, jos ei pysty tuollaista uutisointia seuraamaan.

Lisäksi ihmisillä voi olla ihan oikeasti sellainen elämäntilanne, että uutisten seuraaminen aiheuttaa kohtuutonta ahdistusta. Esimerkiksi työttömyyden kasvusta puhutaan koko ajan. Työttömänä oleva saa siitä jatkuvaa muistutusta, että kilpailu työpaikoista lisääntyy ja hänen on entistäkin vaikeampaa saada töitä.

Mutta nuo että halutaan vain hyviä fiiliksiä omaan kivaan elämään, en voi käsittää. Mitä paremmin menee, sitä enemmän pitäisi kantaa yhteistä vastuuta, mun mielestä. Mikä on tietysti aika mahdotonta jos ei mitään mistään tiedä.

Laurasss (Ei varmistettu)

Voisko joku linkata sen trendin blogin? Luin sen kans joskus ja ihmettelin todella miten ihminen voi olla niin vastuuton. Eihän maailma muutu jos sitä ei muuteta ja olla tietoisia ympärillä olevista asioista.

Kommentoi