Päivän kysymys: Paljastatko omat kasvosi Lilyssä?

Toimitus

Lilyn toimitus kommentoi omilla kasvoillaan, joskus myös viiksekkäinä.

”Entä jos joku tunnistaa minut? Entä jos en vastaakaan mielikuvia” Nimimerkki Vattu Panic at the kassajono -palstalta miettii, lätkäistäkö sivupalkkiin oma kuvansa vai ei.

Oletko sinä kirjautunut Lilyyn omilla kasvoillasi vai pelkällä nimimerkillä tai fiiliskuvalla? Miksi juuri niin? Haluaisimme mielellämme kuulla erilaisia näkemyksiä.

Kerro, miksi olet päätynyt bloggaamaan ja kommentoimaan ilman kuvaa tai miten rohkaistunut paljastamaan omat kasvosi?

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

En halua paljastaa kasvojani, koska olen opetustyössä ja se voisi aiheuttaa ongelmia. Siksi en tähän kommentoikaan Lily-nimimerkilläni :)

Luru
Changes

Minulle kuva bloggaajasta on tärkeä. Jollain tapaa miellän seuraamieni palstojen pitäjät  kavereikseni ja olisi kummallista olla kaveri sellaisen kanssa joka ei anna itsestään "kaikkea". Kuin kävisi kahvilla tyypin kanssa joka istuu vieressä jutellen pahvilaatikko päässään ja saisit koko ajan miettiä että onkohan se tosiaankin sellainen mitä se sanoo, vaan jotain ihan muuta.

Kasvot siis tekevät blogista rehellisemmän ja todellisemman. Helpommin lähestyttävän.

Omat kasvoni ovat näkyneet blogissa jo lähes heti aloitettuani silloin joskus 2009. En muista tarvinneeni siihen mitään erityistä rohkaistumista.

 

häkkilintu

Kasvottomuus on hemmetin vapauttavaa. Kerrankin voi olla ihan rauhassa miettimättä, että mitäköhän ne tutun tutut nyt taas ajattelevat kun meikätyttö laittaa internettiin tuohtunutta tekstiä. Blogi on minun kanavani purkaa sitä maailmantuskaa jota en pääse purkamaan liian hidastempoisessa ja ympäripyöreässä järjestötoiminnassa, jolle minulla ei ole oikeastaan ollut aikaa kuukausiin, kiitos opiskelujen. 

En näe mitään syytä paljastaa omaa naamaani, koska sillä on hyvin vähän tekemistä yhtään minkään kanssa. Kun olen anonyymi mysteeriolento, teksteihin kohdistuva arviointikykyni ja itsesensuurini on tehokkaampia. Ei ole tarvetta miettiä vaikutuksen tekemistä johonkin uuteen tuttavaan, kun teksti on irti siitä henkilöstä joka reaalimaailmassa olen. 

Häkkilintu ja siviiliminä ovat kaksi eri käsitettä. Ehkä kyse on jostain pseudopsykologisesta kaipuusta supersankariminään?

katja.t

Omilla kasvoilla olen ollut alusta saakka. Aluksi mietin tätä jonkin aikaa, mutta koska itse pidän siitä että kirjoittaja paljastaa kasvonsa, se tuntui omalla kohdallakin luonnolliselta. Jotenkin kirjoittajasta saa enemmän, kun tietää minkä näköinen ihminen juttujen takana on. :)

Chic & Fit

Hei nyt kun tuli puheeksi, niin laitoin minäkin tunnistettavan kuvan itsestäni profiiliin :) Kerron elämästäni suurpiirteisesti sekä työstäni jossa toimin "esikuvana". Miksipä ei siis kasvojani näkyviin!

J

Olen kuvien ja avoimuuden suhteen kaikissa sosiaalisissa medioissa epästabiili - joskus kuvan kanssa, toisinaan ilman, riippuen kulloisestakin vainoharhaisuuden asteesta :D Uskon että tuosta blogista minut läheiseni tunnistavat jos sitä sattuvat lukemaan, vaikken olekaan sitä mainostanut kuin rajatulle porukalle. 

Maya

Kasvot ovat aina persoonalliset, joten niiden näkeminen tekee myös blogista persoonallisemman. :)

FFFifi
Fitness Führer

Olen tätä paljon pohtinut ja muutamaan muuhun keskusteluun kommentoinutkin. Eli toistaiseksi olen profiilikuvassani kasvoton, mutta nyt kun askartelen tuota ulkoasua vähän uusiksi saatan laittaa siihen kasvokuvan. En ehkä kuitenkaan ihan suoraan tunnistettavaa "passikuvaa".

Joissain postauksissani on näkynyt kasvoni, mutta sen verran epäselvinä/sivusta tms., että en usko kenenkään vieraan niistä minua tunnistavan. Kaverit tunnistaisivat tietysti, mutta en usko, että kukaan heistä palstaani lukee, kun en ole siitä heille kertonut....tai kukaan ei ainakaan ole paljastanut lukevansa!

En oikeastaan enää muista miksi päädyin kasvottomuuteen palstaa perustaessani, enkä osaa kovin hyvin perustella sitä, miksi en halua olla täysin tunnistettavissa. Jotenkin se liittyy siihen, että en ole kovin kiinnostunut olemaan esillä, vaan kirjoitan palstaa, koska mulla on hirveästi asiaa ja haluan keskustella juttujeni aihepiiristä.

Itse en ole ajatellut, että vaikutelma olisi sama kuin istuisin samassa kahvipöydässä laatikko päässä, vaikka kuten Luru ajattelen monia lilyläisiä kavereinani :D (Juu sinua myös kun ollaan oiken tavattukin!) Muutenkin ajattelen, että se kuva, mikä ihmisille teksteistäni syntyy, on varmaan jokaisella hiukan erilainen. En tiedä olisiko sillä mitään merkitystä, että osoittautuisinkin tummahiuksiseksi tai käyttäisinkin piilareita. Sillä ehkä olisi, jos en näyttäisi hiukkaakaan liikunnalliselta :P

Sikäli linjani on vähän outo, että olen kyllä postannut itsestäni kuvan bikineissä, mutta en selkeää kasvokuvaa... Myös lasteni osalta laitan vain sellaisia kuvia, joista heitä ei voi suoraan tunnistaa, koska kannan huolta heidän yksityisyydestään.

Jäin nyt tässä miettimään, että onko se lukijalle jotekin ikävää - pahvilaatikkomaista - jos ei kirjoittajan kasvot näy? Siinä tapauksessa voinen tulla esiin piilostani, sillä kyllähän esimerkisi pyrkisin  parantamaan oikeinkirjoitustani, mikäli lukijat valittaisivat tekstin lukukelvottomuudesta tai vastaavaa. Koska kyllähän tätä lukijoita varten tehdään, vaikka olenkin kova puhumaan itsekseni (kuten tästä kommentistakin voi päätellä :D).

Mindeka
Ma-material Girl

Omalla naamallani kirjoittelen. Ajatuksenani on se, etten kirjoittele blogissani (tai muidenkaan) asioista, joita en voisi muutenkin sanoa ihmisille (perheelleni, sukulaisille, kavereille, tutuille ja puolitutuille = lukijoille).

En ikinä myöskään kettuilisi virtuaalimaailmassakaan muille, joten en koe mitään vaikeutta esiintyä omalla naamallani jutuissa ja kommenteissani. Yleensä esittelen pukeutumistani (sen näkee kaikki vastaantulevatkin) ja kerron pojan kehittymisestä aika yleismaailmallisesti (saman voin kertoa sporassa vaikka tuntemattomalle mummelille).

Kun on lapsen saanut, niin siinä kummasti tuntuu muutenkin menettäneensä osan yksityisyydestään ;)

Ja kuten muutkin kertovat: lukijana se on vaan persoonallisempaa, jos näen kenen juttuja luen.

Mindeka
Ma-material Girl

Peeäs: Makee viiksikuva!

jjonaa

Omalla kuvallahan täällä mennään. Ei oikeastaan tarvinnut edes miettiä, miksi en kun itsekkin tykkään lukea blogeja naaman kera?

Itse kiinnostun enemmän blogeista joissa itse bloggaajan naamasta tai olemuksesta saa edes jonkun näkemyksen. Aina se ei ole välttämättömyys mutta minut saa ainakin kiinnostumaan blogista enemmän niin että tiedän minkä näköinen heppu kirjoituksen takana piileekään.

 

Pineapplehead

Pidän blogia lähinnä itseterapeuttisista syistä ja paikkana avautua mieltäni myllertävistä ajatuksista ja tunteista. Blogini lähes täydellinen teemattomuus ei mielestäni vaadi kuvaa naamataulustani. Kuka sitä paitsi jaksaisi katsella elämästä väsynyttä ja väsymyksestä harmaata lärviä, jonka keskiössä mollottavat tummilla silmäpusseilla varustetut silmät ja perunaa etäisesti muistuttava nenäntapainen?! Vähäisetkin seuraajat kaikkoaisivat välittömästi. ;)

 

Vattu

Uskalsin!

Toimitus
Toimitus

Kiitos kiinostavista näkökulmista ja kommenteista! Ja kiva kuulla, että muutama uskaltautui lisäämään profiiliinsa kuvan!

Hannushka

Minulla on oma kuva mutta rajattu suunnilleen tunnistamattomaksi. En vain ole tarpeeksi rohkea esittelemään itseäni ihan kaikessa komeudessani. Taitaa minusta yksi kuva olla hyvin kaukaa otettuna koska halusin esitellä mekkoni :) Ehkä joskus kauniina päivänä, kun unelmani on käynyt toteen, laitan rohkeasti kuvani esille ja samalla julkaisen palstani jokaiselle tuntemalleni ihmiselle.

Lapsettomuus (tahaton) on edelleen suuri tabu ja nekin ystävät ja perheen jäsenet jotka meidän hoidoista tietävät, eivät osaa siihen suhtautua, eivät oikeasti tiedä kuinka se raastaa ja sattuu. Heidän pitäisi, ja joku päivä sen heille kerron tämän palstani kautta. Nyt vain ei ole sen aika.

Marsublog

Tykkään lukea blogeja joilla on kasvot. Jos bloggaisin, en työ- ja uskottavuussyistä tekisi sitä omilla kasvoillani, liian perinteinen ala. Ehkä joskus on toisin!

phocahispida

Lähes kaiken olen paljastanut, heh.

Alice
My blueberry dream

Omalla kuvalla mennään, tosin kuva ei ole ihan kokokasvokuva joten se, tunnistaako siitä minua täysin, on eri asia. Olen kuitenkin halunnut alusta asti mennä omalla kuvalla jotta blogin takana oleva persoona näkyy myös lukijoille. Koska kirjoitan mielipidejuttujakin haluan että lukija näkee kuka kirjoittaa- omien sanojen takana on hyvä voida seistä. 

Tykkään jos näen kuka on tekstin takana mutta toisaalta blogin aihepiiri voi vähän määritellä sitä kuinka olennaista on että näen kuka siellä tekstin takana on. 

Veden alla

Minulla ei ollut aluksi kuvaa ollenkaan, mutta huomasin pitäväni enemmän blogeista joista kuva löytyy. Aiheeni takia en kuitenkaan ole uskaltanut laittaa kuin fiiliskuvan.

Mietin itseasiassa tänään (suihkussa, jossa ajatukset kumpuaa), että voisin jossain vaiheessa laittaa oman kuvani. Haluan antaa masennukselle kasvot.

Ystäväni lukevat blogiani, joten kasvollisuudesta tuskin olisi haittaa. Jonkinverran mietin, että hoitoalan opiskelijana, haluanko ihmisten tunnistavan minut, mutta sekin olisi aika epätodennäköistä. Työasioita koskee muutenkin salassapitovelvollisuus.

Dalmi
Arkisokka

Minulla on kuva josta minut tunnistaisi heti varmaan jokainen tuttuni, ainakin joka toinen. Mutta tuskin kukaan tuntematon vastaantulija. Muita omanaamakuvia en ole (ainakaan vielä) palstalleni ladannut. 

heta margareta
Viinillä

Omasta mielestäni ulkonäkö kertoo aika paljon ihmisestä, tai ainakin se vaikuttaa valitettavan paljon omaan suhtautumiseeni. Kirjoitan omilla kasvoilla ja omalla nimellä, sillä uskon, että silloin ihmisten on helpompi valita suhtautumisensa juttuihini. Nimimerkissäni on ensimmäisen nimeni lisäksi toinen nimeni, sillä ajattelin, että voisin tutustua ja opetella elämään toisen nimeni kanssa. 

Arkoja aiheita käsittelevissä blogeissa en kaipaa kirjoittajan paljastavan itseään täysin, sillä mielestäni on hienoa, että he vaivautuvat jakamaan edes osan omasta arjestaan ja kipeistä tuntemuksistaan, kuten Hannushka. Kevyempien aihepiirien blogeja en tosin jaksa lukea, ellei niissä henkilön persoona näy myös kuvina ja tarkemmalla tasolla.

Tämä keskustelu innoitti muuten postaamaan kunnon kasvopläjäyksen omalle palstalle :)

FFFifi
Fitness Führer

Mielenkiintoinen tuo ajatus, että blogataan kasvojen kanssa, koska silloin persoona näkyy. Itse ajattelen, että mun persoona näkyisi mun tekstin kautta. Kummankohan perusteella sitä itse enemmän muodostaa mielikuvaa? Joistain kuvista muistan yllättyneeni, että ai se onkin tuon näköinen! Mutta joo, naama-asia on harkinnassa :)

HelloAochi

Mun elämä on ollut rajaamatta esillä netissä, jos jossakin forumissa, viimeiset 15 vuotta . Ikinä siitä ei ole ollut harmia, pelkkää hyvää vaan, uusia ystäviä, poikaystäviä, työkuvioita, muuttoja, kaikkea kivaa. Eli siis toki kuvan kanssa täälläkin, ja muutenkin avoimesti.

Mahdoton Nainen

Kommentistani oli syntymässä sellainen romaani, että katsoin parhaaksi kirjoittaa aiheesta kokonaan oman postauksen palstalleni :)

Kainaloinen kana

Mielenkiintoinen aihe, jota olen itsekin paljon mietiskellyt. Itsellänihän kävi vähän niin päin, että aloitin selkeällä profiilikuvalla, mutta ruumistekstini saatua yllättäen joitain kymmeniä tuhansia (!) lukijoita, siirryin ainakin toistaiseksi tällaiseen tylsään koirankuvaan.

Haluaisin kyllä kovasti kirjoittaa omalla naamallani, mutta koska tekstini koskevat nimenomaan opintojani ja tulevaa työtäni ja palstani herättää ristiriitaisia tunteita, en viitsisi aiheuttaa itselleni mitään hallaa. Ehkä toisen tyyppisellä alalla bloggaamisesta voisi olla jopa hyötyä. Saa nähdä, ehkä vielä joskus rohkaistun :)

Sinänsä pidän blogia ihan avoimesti ja tutut ja tutuntutut kyllä tietävät harrastuksestani. Kovin vaikeaa se olisi näissä pienissä koira- ja lääkispiireissä anonyyminä pysytelläkään :)

 

.Tiia

Ainakin vielä koen, että haluan säilyttää pienen anonymiteetin blogatessani. Silti haluan antaa lukijoilleni jonkinlaisen mielikuvan, minkälainen tyttö täällä kirjoittelee, joten kuvaksi on päätynyt otos, jossa kasvot eivät näy :).

Olen vielä niin tuore tapaus tässä bloggaamisen maailmassa, että en ole uskaltanut (enkä halunnut) antaa kasvoja teksteilleni, mutta uskon, että sellainenkin päivä vielä koittaa :).

Matteus
Oisko tulta?

Toki paljastan :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No, minä olen tunnetusti tällainen avoin kirja, joten eipä kasvojen paljastamista ole tarvinut sen enempää miettiä. Itselleni kun tulee sellainen olo, että olen enemmän "todellinen henkilö" ja oikeasti olemassa, kun esiinnyn blogissani kasvojen kera. Tästä omalla nimelläni ja kasvoillani kirjoittamisesta olen muuten kirjoittanut tänne.

Terkkuja toimitukselle!

Pineapplehead

FFFifi kirjoitti: "Mielenkiintoinen tuo ajatus, että blogataan kasvojen kanssa, koska silloin persoona näkyy. Itse ajattelen, että mun persoona näkyisi mun tekstin kautta."

Ajattelen samalla tavalla, että kyllä se todellisempi ihminen löytyy sieltä tekstistä, eikä kuvasta, joka on pelkkää pintaa. Kuvat eivät kerro koko totuutta ja ne voivat (tahtomattaankin) vääristellä sitä. Usein ulkonäkö pettää...

Sääli vain, että elämme pintaa korostavassa ja arvostavassa kulttuurissa.

(Itse olen muuten ajatellut joidenkin kuvallisten blogien kohdalla, miten teksti ei ollenkaan kohtaa kirjoittajan kuvasta syntyvän mielikuvan kanssa...)

FFFifi
Fitness Führer

^Samoin ajattelen. Kirjoitin tästä nyt vielä omallekin palstalle http://www.lily.fi/juttu/naamaton-humpuukimaakari

Sitä vielä jäin miettimään, että onko oletusarvo kuitenkin se, että kasvot pitää näyttää, ja siihen olisi syytä "rohkaistua", kuten toimituksen kysymyksessä esitetään? Jos niin miksi näin?

TiinaMariN.

Ajattelen että päiväkirjamaista muotiin keskittyvää bloggaamista ei oikein voi muuten tehdäkään kuin omana itsenään, kasvot näkyvissä. Siinä on kyllä olemassa vaara, että rohkeimpia mielipiteitään ei uskalla sanoa ääneen, koska pelkää loukkaavansa tuttuja joiden tietää lukevan blogia. Jutut jäävät pinnallisiksi? Kerrotaan vaateostokset ja päivän asut mutta poliittiset mielipiteet pidetään poissa? Niinpä. Mutta jos blogion linja on kevyt, se kai kuuluu asiaan.
Olen hyvin rehellinen ja avoin omista asioistani, kirjoitin esim. erosta vaikka tiedän että ex-miesystävä silmäilee blogiani edelleen. Ehkä en olisi kirjoittanut jos hän olisi kieltänyt? Monia asioita täytyy kyllä ottaa huomioon, jos kirjoittaa omana itsenään. Minulla oli ennen käytössä nettiminä, jonka varjossa kerroin rohkeasti sellaista, mistä ei koskaan uskaltaisi ääneen puhua. Jotain hyvin terapeuttista siinä oli, ja tuolloin 90-luvun lopulla, uudenlaista.

Nyt mietin sitä näyttäisinkö kuvissa lasteni kavot. Heistä saisi mahtavan muotijutun blogiin, varsinkin 7-vuotias poikani on pukeutumisesta kiinnostunut ja omaa loistavan tyylitajun ;) Mutta, kuinka yleistä on että siitä voisi koitua jotain ikävää? En tiedä, ei ole kokemusta. Mutta vähän arveluttaa, kun lapset eivät itse osaa vielä tehdä päätöstä.

Kommentoi