Päivän kysymys: Saako sanoa ei, jos tarkoittaa kyllä?

Toimitus

Jokainen koskaan romanttisia leffoja katsonut tietää, että sille oikealle kuuluu sanoa ei.

Ei, meillä ei todellakaan ole mitään yhteistä.

Ei, en aio antaa puhelinnumeroa.

Ei, emme todellakaan kävele yhtä matkaa kotiin.

Ja jos totta puhutaan, "leikin vaikeasti tavoiteltavaa" on tosielämässäkin tiettyyn pisteeseen asti toimiva menetelmä. Useinhan ihmisellä on taipumus haluta jotain, mitä ei voi saada.

Mutta mitä mieltä menetelmän käyttämisestä pitäisi olla?

Onnenpäivä-blogin A. Sinivaara joutui ylisinnikkään iskuyrityksen kohteeksi ja hermostui: miksi miehet eivät tunnu tajuavan, että ei tarkoittaa ei? Hän alkoi epäillä, että syypäitä ovat vaikeasti tavoiteltavaa leikkivät naiset, jotka sanovat ei, vaikka tarkoittavat kyllä. Hän epäili, että nämä naiset ovat opettaneet miehille, että eihin, oli se miten tiukasti lausuttu tahansa, ei kannata tyytyä.

Mitä mieltä te olette A. Sinivaaran mielipiteestä?

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus

Kommentit

katiK
Punainen tupa

Luulisi, että ainakaan aikuisena ei enää tarvitsisi virittää mitään näytelmää päästäkseen tavoitteeseensa. Mutta koska harvat asiat ihmissuhteissa pelkällä järjellä toimivat, voi kai tuommoinen pelaaminen hetken aikaa olla ihan hauskaa.

Pitäisi kuitenkin tajuta se ero oikean ein ja hiihhihi-ein välillä.

Ja mainittakoon vielä, että miehetkin osaavat leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa!

HelloAochi

Minä olen huomannut tässä uudehkossa suhteessani, että varsinkin ujojen miehien kohdalla on parempi ottaa etäisyyttä kun julistaa heti 'apua sä oot niiiiiiin ihana voidaanko me nähdä toisiamme joka päivä ja pussailla aamuun asti?!'. Vaikka mielelläni sanoisin juuri noin.

Tyyppi alkuun säikähti mua, mutta juuri kun minä ajattelin että ei meistä paria tule ollaan vaan kavereita (ja rentouduin), niin sehän kiinnostuikin :)

Surku (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/laurareissaa

Aiheen taustalla on aika monimutkainen sosiaalinen järjestelmä, jota on ennemmin syyttäminen kuin mitään yksittäistä sukupuolta. Olemme varmaan yhtä mieltä siitä, että valitettavasti sekä monet miehet että naiset ovat kärkkäitä arvostelemaan naisia, jotka "liian helposti" sanovat kyllä. Tämä asenneilmapiiri aliarvostaa sekä miehiä että naisia, sillä naisista se tekee objekteja, joiden arvo on ulkopuolisen määritettävissä naisen käytöksen perusteella, ja miehistä primitiivisiä metsästäjiä, jotka ovat vain kiinnostuneet kohteesta saatavista "pisteistä", eivät oikeista henkilöistä. Jos joku välttämättä haluaa näihin määrityksiin mahtua, niin se hänelle sallittakoon, mutta olkoon silti tuomitsematta muita saman asteikon perusteella.

Kaikenlaiset ihmissuhteisiin, seurusteluun jne. liittyvät "kirjoittamattomat säännöt" osoittautuvat usein lähinnä vahingollisiksi. Ylipäätään valmiin kaavan soveltaminen ihmiseen kuin ihmiseen kuulostaa kummalliselta, vaikka tietysti tuntemattoman ollessa kyseessä on hankalaa perustaa toimintamalliaan juuri tähän yksilöön. Mutta hankalaa ei pitäisi olla noudattaa sellaisia inhimillisiä perusajatuksia kuin vaikkapa toisen ihmisen kunnioittaminen. Kuten HelloAochi kommentissaan huomioi, niin omaa käytöstään voi - gasp! - varioida sen mukaan, millaisen ihmisen kanssa ollaan tekemisissä, kunhan kuitenkin säilyy rehellisenä itselleen ja vastapuolelle.

Toimitus
Toimitus

Superviisaita ajatuksia, Surku! On aina ylipäätään tervettä pohtia, mihin monet kirjoittamattomat säännöt perustuvat, millaisia taustoja niihin liittyy ja millaisia asenteita niitä noudattamalla vahvistaa. Toinen juttu sitten onkin se, miten tietyistä käyttäytymismalleista sitten hankkiudutaan eroon. Mutta jo se, että kyseenalaistaa, tekee itse kullekin hyvää.

ElinaPK
Sataman valot

Itse olen niin huono esittämään mitään, etten osaisi lähteä vaikeasti tavoiteltavan rooliin, jos olisin oikeasti kiinnostunut. Kun tapasimme mieheni kanssa, olin tapailun alkuvaiheessa se, joka aktiivisemmin laittoi viestiä ja ehdotti treffejä. Kun tapailu muuttui myöhemmin parisuhteeksi, mies kertoi, ettei olisi uskaltanut kysellä mitään, jos minä olisin jäänyt odottelemaan aloitteita hänen suunnaltaan ja homma olisi hyytynyt tosi varmasti siihen. Nykyään olemme naimisissa, joten mitä kaikkea olisi jäänytkään kokematta, jos olisin leikkinyt vaikeasti tavoiteltavaa? Siksi olen sitä mieltä, että mikäli ihan oikeasti kiinnostaa, niin miksei sitä voisi näyttää ja olla ennemmin alusta asti sitä mitä on ilman sen kummempaa peliä ja esittämistä?

Suvi K.
Sisunainen

Samaa mieltä Sinivaaran kanssa, ei on ei. Vielä tärkeämpää on minusta olla sanomatta "kyllä" kun tarkoittaa "ei".

Jenni H.
Terävät hampaat.

Kyllähän sitä voi sanoa ei.

Mutta sitten on kärsittävä seuraukset siitä, kun ei ole alusta asti rehellinen ja avoin.. Sillä silloin niitä väärinymmärryksiä ja menetettyjä tilaisuuksia tulee. Minä en ikinä uskaltaisi alkaa venkoilemaan "sanoinpa ei, mutta jos heität voltin niin saatan sanoa kyllä" -tyyliin. Ei elämässä ole aikaa pelien pelaamiseen.

Ja kuten katiK tuossa yllä mainitsi, se hihihihi-ei on kyllä aivan oma lukunsa ja mielestäni ainakin toivottavasti selkeästi erotettavissa.

Kommentoi