Päivän kysymys: Työpaikkaromanssi - juu vai buu?

Toimitus

Jos sinun pitäisi valita motto, kumpi olisi passelimpi: "Pidän aina töissä silmät auki kiinnostavien tyyppien varalta ja käytän kaikki tilaisuudet hyväkseni vähintään flirttailemalla." Vai: "Töissä keskitytään työntekoon. Työapaikkaromanssit mutkistavat asioita ihan turhaan."

Cougarwoman vietti töissä häkellyttävän tupakkihetken kollegan kanssa - ja sai tältä lälsiäisiksi puhelinnumeron. Toimituskin äityi ajattelemaan tänään lemmekkäitä. A-lehtien kopiokonehuoneessa lempi ei ole viime aikoina leimahdellut (ainakaan meidän kerroksessamme), mutta entä teillä muilla? Kerro:

Onko sinulla ollut työpaikkaromanssia? (Tai piristääkö vakituinen flirtti työpäiviäsi?)

 

 

Kommentit

Tennarityttö (Ei varmistettu)

Työpaikkaromansseja ei, ihastuksia kyllä! Mikäs sen parempaa kuin nähdä päivittäin joku joka pelkällä olemuksellaan saa hyvälle mielelle. Pieni flirtti ehdottomasti piristää, mutta se ei sitten todellakaan tarkoita mitään lääppimistä tai muuta ilmapiiriä vaivaannuttavaa...

Amma
Why you little!!

No ei meidän kahden naisen toimistossa juuri toimistoromanssia aikaiseksi saa, mutta onneksi meillä vierailee säännöllisesti miespuolita päiväkahviseuraa siellä! Lisäksi konsernissa on paaaaljon mukavia miekkosia, joiden kanssa semikaksimielinen läppä lentää ihan yhtenään, joten kai se flirtiksi lasketaan!

Viime viikolla työkaverin viikon pelasti jälleenmyyjän vastine "Voi hani, ootpa ihana kun kiirehdit tätä!"

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaipa sen voisi työpaikkaromanssiksi luokitella, sillä tapasin avopuolisoni työpaikallani. Tosin me olimme pidemmän aikaa ystäviä ennen tunteiden roihahtamista, mutta emme todennäköisesti olisi tavanneet työpaikan ulkopuolella. En siis näe työpaikkaromansseissa mitään pahaa, kunhan siitä ei aiheudu mitään hankaluuksia. :)

anni panni
Elämää Hesassa

Minulla oli vähän päälle parikymppisenä työpaikkaromanssi, joka päättyi lopulta siihen että sydämeni särkyi pahasti. Mies toimi lapsellisesti ja itsekkäästi. Kuljin silmät itkusta turvonneina muutaman viikon, mutta nyt viisi vuotta myöhemmin ajattelen, että kyllähän jokaisen tulee kerran elämässään kokea särkynyt sydän!

Kommentoi