Päivän kysymys: Vanhojen tekstiviestien hilloaminen – itsepetosta vai ihanaa nostalgiaa?

kukka.jpg

Toimituspäällikön pohdintoihin tekstiviesteistä liittyy neitoja kukkaniityllä.

Oi Laura Laura, sinä olet niin kuin muut floorat kedolla paitsi että kauniimpi. Sinut poimisin ennemmin kuin sata tulppaania ja säilyttäisin sinua vielä kuihtumisesikin jälkeen tyynyni alla lämpimässä.

Sain yllä olevan tekstiviestin 15-vuotiaana silloiselta ihastukseltani. Hänen viestinnällisellä mittapuullaan nuo sanat olivat säkenöivää ilotulitusta, joka osui kohdalleni tasan kerran. Toivomaani kuumaa My so called lifen Jordanin ja Angelan kaltaista teiniromanssia ei koskaan tullut, ja ihastukseni viestit muuttuivat yhä niukkasanaisemmiksi. Mutta kun romantiikan kaipuussani luin tuon tekstiviestin uudelleen ja uudelleen palikkanokialaiseni valikosta, valoin itseeni jatkuvasti uutta uskoa: Kyllä se oikeasti musta tykkää, ei se muuten olisi noin kirjoittanut.

Muisto palasi mieleeni, kun avopuolisoni mainitsi sivulauseessa poistaneensa kaikki tekstiviestit puhelimestaan. Oli kuulemma dataan liittyvää tilanpuutetta ja jotain piti deletoida, eikä hän miettinyt viestien poistamista kahdesti. Olisiko omakin elämäni ollut helpompaa, jos olisin tajunnut saman: tekstiviestiin kannattaisi suhtautua vain bitteinä?

Teinivuosien tapani takertua vanhoihin viesteihin on nimittäin venynyt aikuisuuteen, ja olen hillonnut jos jonkinlaisia tarinointeja puhelimessani muistona siitä, mitä joskus oli. Ja sitten kun esimerkiksi kesken riitaa lukee ystävältään vuosikausia aiemmin saaneensa ikuisen ystävyyden osoituksen, sitä unohtaa helposti nykytilanteen, kun haluaa kuvitella, että kaiken huutamisen alla on yhä se ihana vanha ystävyyssuhde. Ei se aina ole.

Siispä kysyn:

Vanhojen tekstiviestien hilloaminen – itsepetosta vai ihanaa nostalgiaa?

Kuva: A-lehtien kuva-arkisto.

 

Kommentit (10)
  1. Itse poistelen melko nopeasti viestit eli eivät kauan puhelimessa vanhene. Joitain viestejä olen kyllä myöhemmin muistellut ja toivonut osaavani taikoa viestit takaisin. Mutta lohdutin itseäni sillä, että se hetki silloin on ohitse, enkä varmaan olisi sitä tunnetta nyt tavoittanut.

    1. I’m mote thaan happy to find this great site.

      I wanted to thank you for your time for this particularly fantastic read!!
      I definitely savored every little bit of it
      and I have you book-marked to see new information on your website.

  2. En kyl säilytä.. en haluu menneisyyttä kiinni itseeni. Ja, mä kyllä muistan jos on tarkoitus, ne tärkeimmät ilman apuvälineitäkin ;))

    1. Niinhän se on: hyvät muistaa ja huonot unohtaa. -Laura-

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *