Päivän kysymys: Voisitko muuttaa väliaikaisesti takaisin vanhempiesi luokse?

Toimitus

Ihanat, kamalat vanhemmat. Niin mukavalta kuin äidin pesemät puhtaat vaatteet ja isän hoitamat autonhuollot voivatkin tuntua, suurin osa on onnellinen päästessään muuttamaan omaan kotiinsa, kun sen aika koittaa.

Toisinaan vahempien luokse voi kuitenkin joutua yllättäen palaamaan. Sinä olet ihme -blogin Lumikettu muutti miehensä ja lapsensa kanssa väliaikaisesti takaisin vanhempiensa luokse taloudellisista syistä: Lumiketun opiskellessa ja miehen ollessa hoitovapaalla käteen ei jää juuri ylimääräistä rahaa. Vaikka yhteiselo onkin sujunut kohtuullisen mutkattomasti, perhe toivoo pääsevänsä muuttaamaan omaan kotiin vuodenvaihteessa.

Voisitko sinä muuttaa väliaikaisesti takaisin vanhempiesi luokse?
 

Kaikille vanhempien luokse väliaikaisesti muuttaminen ei olisi edes vaihtoehto. Kiristäisikö vanhempien kanssa asuminen välejänne, vai eläisittekö sulassa sovussa keskenänne? Montako kuukautta voisit kuvitella asuvasi vanhempiesi luona?

Teksti: Hanna, joka asui pari vuotta sitten töiden takia koko kesän vanhempiensa luona, ja karkasi viikonloppuisin ilomielin takaisin omaan yksiöönsä Helsinkiin.

Kuva: All Over Press

 

Kommentit

paulahelena
ALUAP

Mä en kestäis asua J:n vanhempien kanssa paria vierailuyötä pidempään, vaikka ne mukavia onkin. Jotenkin niiden semmonen olemiskulttuuri vaan eroo aika paljon mun omasta.

Omien vanhempienkaan luokse en niiden nykyiseen asuntoon osais meidän perhettä asumaan kuvitella, kun ei vaan olis tarpeeks tilaa ja yksityisyyttä, mutta periaatteessa voisin ajatella jakavani niiden kanssa vaikka paritalon niin, että ne asuis toisessa puoliskossa ja me toisessa. Ehkä.

Aika optimaalinen ratkaisu on kuitenkin tää meidän nykyinen n. 3 kilsan välimatka: seuraa ja lapsenvahteja on lähellä mutta ei kuitenkaan tarvi olla joka päivä tekemisissä. jos ei halua.

Maria Hakkala
The Variety Show

Opiskellessani asuin 6 kesää vanhempieni luona Pirkanmaalla, melkein joka viikonloppu Turkuun matkustaen. Kotipaikkakunnalla oli hyväpalkkainen tuttu ja mukava kesätyö, ja nykyään olen tosi tyytyväinen tähän ratkaisuun, sillä näin tällä tavoin opiskeluvuosinani perhettäni paljon enemmän kuin sekalaisten työaikojen kesätyössä Turussa! :)

Ilana

Miehen vanhempien luokse en ikinä (tosin ei kyllä mieskään), omieni hätätapauksessa. Yleensähän niiden nurkissa tuleekin asuttua Suomessa käydessä, mutta viikkoa pitempi aika käy jo hermoille, kun kumpikin meistä kaipaa aika paljon omaa rauhaa ja vain sellaista hiljaa olemista kotosalla eikä jaksaisi jatkuvasti rupatella. Mun vanhemmat on kuitenkin ihania ja yritän pitää mielessä, ettei niillekään aina varmaan ole niin helppoa, kun ulkomaanelävät pyörii nurkissa. Parina viime kesänä ollaan onneksi saatu hankittua kämppä muualta loman ajaksi, kun vanhempien luokse ei ole mahtunut (siskonikin asuu ulkomailla ja on lapsineen ollut sitten vanhempien luona). On tehnyt lomailusta huomattavasti rennompaa!

iidami
Bambino

Kyllä mä voisin omien vanhempien luokse muuttaa väliaikaisesti, jos tiedossa olisi, että se tosiaan on väliaikaista, ja joku päättymispäivä sille olisi määritelty.

Vaikka nyt ajattelenkin, että "joo sehän voisi olla ihan kivaakin", totuus on, että esimerkiksi jouluaikaan kotopuolessa vieraillessa alkaa hermo kiristää ensimmäisen viikon jälkeen...

Miehen vanhempien luo en kyllä muuttaisi. He ovat mukavia ja tulemme hyvin toimeen, mutta ne on vaan jotenkin far too intense.

minna

Vanhempani ovat eronneet enkä haluaisi/pystyisi asumaan enää kummankaan luona. Faijan uusi puoliso lapsineen aiheuttaa lähinnä hampaidenkiristelyä ja kun asutaan samassa kaupungissa, ei sinne muuttamiselle olisi mitään perusteita. Mutsin kanssa puolestaan otetaan edellen yhteen tosi rajusti, mikäli ollaan yli 3 päivää saman katon alla. Yhtenä kesänä asuin kotipaikkakunnalla äidin nurkissa kesäduunien ajan, mutta sitä en toistaisi ilman äärimmäistä pakkoa.

"Äidin pesemät puhtaat vaatteet ja isän hoitamat autonhuollot" tökkäsivät tekstistä silmiin niin pöhköjen sukupuoliroolien takia, kuin siksikin, että vaikka kotona majailisi, tulee aikuisen ihmisen mun mielestä pääpiirteittäin kyetä hoitamaan omat asiansa - tai ainakin minimissään omat pyykkinsä.

Parkkis (Ei varmistettu)

Ihanaa, että tuo typerä lause osui jonkun muunkin silmään. Olen pessyt omat pyykkini 13-vuotiaasta asti ja isä vain auttoi autonhuolloissa. Voisin muuttaa väliaikaisesti kotia ja näin olenkin pätkätöiden takia tehnyt, mutta kyllä sitä edelleen omat pyykit pesin. Ja muutenkin omatoimisesti siivosin taloa.

Uskon, että monelle kotia muuttamisessa on se ongelma, että vanhemmat suhtautuvat omiin lapsiinsa aina lapsina, ei aikuisina. Omia lapsia ei nähdä samalla lailla aikuisina yksilöinä, kuin muut aikuiset. Samalla sitä sitten itse taantuu teini-ikäiseksi, kun yrittää takoa vanhempiinsa järkeä. :D

Toimitus
Toimitus

Olet niin oikeassa minna, yhtä lailla nuo kotihommat menee toisinpäin! Itse olen huomannut, että vaikka olen ihan kykenevä, omat asiani hoitava aikuinen, alkukodissa taannun siihen, että oletan automaattisesti, että isä keittää aamuksi kahvit ja kananmunan – koska niin se teki silloinkin kun asuin kotona. Nyt taantuminen pätee vain vierailuihin, eli ehkä sitä ei tapahtuisi, jos mun pitäisi muuttaa vanhempien luokse takaisin. Ainakin toivon niin. :)  -Laura-

Tepita (Ei varmistettu) http://outlandish-blog.blogspot.fi/

Minulla on vanhempien nurkkiin muutto edessä parin viikon päästä. Tosin vain väliaikaisesti. Ulkomailla töitä tekevänä jouluksi on kuitenkin päästävä kotiin. Kuukauden verran ainakin näyttäisin tällä hetkellä pysyvän Suomessa, onneksi töitä voi tehdä myös etänä.

On ihana päästä tuttuun ja turvalliseen kotiin, lempikaupunkiini (Turku!) vanhempien jääkaapin kimppuun (Oltermanni ja Oivariini <3). Lisäksi kavereiden ja sukulaisten näkeminen puolen vuoden jälkeen on asia jota todella odotan! Mutta täytyy muistaa myös realiteetit: minä ja äiti, kaksi isoa persoonaa/egoa törmäilemme jo kahden päivän jälkeen henkisesti melko lujaa. Onneksi nyt aikuisena osaa konfliktitilanteissa jo luovia sujuvasti, mutta niiden totaalinen välttäminen on saman katon alla joskus täysi mahdottomuus.

Summa summarum, niin ihanaa kuin kotiin palaaminen onkin, iloitsen suuresti myös siitä tiedosta, että se on vain väliaikaista :)

Voisin tietysti! Ja se oli itseasiassa yhdessä vaiheessa vakavasti harkinnassakin, mutta koska vanhempani asuvat meidän perheen kannalta väärässä kunnassa, niin jäi sitten toteuttamatta... 

phocahispida

Voisin, mutta hulluksi saattaisin tulla aika nopeasti. Välit vanhempiin ovat huimasti paremmat nyt, kun asioista ei tarvitse vääntää päivittäin. Välimatkaa on vain 2,5km, mutta eivätpä sotke minun asuntoani tai puutu tekemisiini. :D

Jenni_Kuperkeikkaseikka

Meillä löydettiin syksyllä hometta asunnosta, ja tilanne oli yhtäkkiä niin paha, että asunto todettiin asuinkelvottomaksi, ja varsinkin lasten takia piti lähes siltä seisomalta pakata kamat kassiin ja lähteä evakkoon - mihinkäs muuallekaan kuin vanhempieni luokse. Kaksi viikkoa asuttiin evakossa koko ajan uutta asuntoa etsien, ja ensimmäinen varteenotettava sitten otettiin. Aika paljon hankalampaa, kalliimpaa jne jne olisi ollut, jos oltaisiin vanhempieni täysihoitolan sijaan oltu evakossa esimerkiksi hotellissa. Mutta mutta, jos kyse olisikin parin viikon sijasta parista kuukaudesta tms, niin kyllähän siinä voisi jo ihan erilailla hermot kiristyä yhdellä jos toisellakin...

wevibe (Ei varmistettu) http://www.lolatoys.com/es/we-vibe-4.html

Hi! This post couldn't be written any better!
Reading this post reminds me of my old room mate! He always kept chatting about this.
I will forward this page to him. Pretty sure he will have
a good read. Thank you for sharing!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

...joko voi alkaa pakkaamaan?

Annaivus (Ei varmistettu)

Oho, tosi moni on näköjään sitä mieltä, ettei voisi asua vanhempiensa luona pari vikkoa pitempään. Tietysti on monia tekijöitä, jotka tekevät asiasta mahdottomuuden, kuten tilan puute. Silti ihmettelen miten iso osa tähänastisista kommentoijista on tyrmännyt asian.

Täytän kohta 26 ja asun tällä hetkellä pari viikkoa vanhempien luona projektityön takia. Oma kotini on toisessa kaupungissa. Koko viime kesä meni myös vanhempien nurkissa, koska opiskelen toisessa kaupungissa ja työt oli täällä. Olisi tuntunut tosi hömöltä vuokrata kämppä, kun mahdun vanhmpieni luokse ja vuokrat ovat korkeita. Homma toimi tosi hyvin. Välillä meni hermo, mutta paremmin me tultiin toimeen kun kymmenen vuotta sitten. Lisäksi luulen, että ihan kenen kanssa tahansa asuminen voi välillä tökkiä.

Pari vuotta sitten sairastuin vakavasti ja olin samalla vaikeassa parisuhteessa, joka päättyi ikävästi. Omat voimani olivat loppu ja asuin monta kuukautta vanhempien luona vaikka olin 23-vuotias ja asunut omillani useita vuosia. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että vanhempani auttoivat minua saamaan elämäni takaisin raiteilleen. Kokemus vahvisti ehdottomasti välejämme.

Vastaan siis, että TODELLAKIN voin asua väliaikaisesti vanhempieni luona. Siitäkin huolimatta, että olen aikuinen, minulla on oma elämä parisuhteineen jne. Tunnen kyllä olevani etuoikeutettu, kun minulla on näin hyvät välit vanhempiini. Ikävää, ettei kaikilla ole niin.

Ilana

Ainakaan omalla kohdallani ei kyse ole siitä, etteikö olisi hyvät välit, vaan siitä, että kodin jakaminen ihan kenen tahansa muun kuin oman kumppanin kanssa rassaa pidemmän päälle. Meillä käy välillä aina ystäviä kylässä (ulkomailla kun asumme) ja aika lailla poikkeuksetta alkaa vähän ajan päästä tuntua siltä, että olisi kiva olla taas rauhassa kahdestaan.

En pysty rentoutumaan ihan täysin, jos asun muiden nurkissa tai jos minun nurkissani on joku "ylimääräinen". Ei vanhempien kanssa mitään riitaa synny, mutta minua alkaa vähitellen ärsyttää tietyt pikkujutut, mikä tekee olosta ikävää (etenkin, koska olen tietysti kiitollinen heille majoituksesta ja ruuasta ja kaikesta enkä haluaisi näyttää hapanta naamaa).

Annaivus (Ei varmistettu)

Äh, en halunnut kuulostaa siltä, että se ettei voisi kuvitella asuvansa väliaikaisesti vanhempiensa luona tarkottaisi, että välit on huonot. Sitä en tarkoittanut!

Me ollaan ihmiset erilaisia, jotkut kaipaa yksityisyyttä enemmän kun toiset. Itse viihdyn lähipiirin seurassa enkä halua olla kovinkaan paljon yksin. Jos vaihtoehto olisi asua yksin, valitsen mieluummine vanhempien nurkat.

Ja itse asiassa en hirveästi pidä siitä, ett joku kyläilee mediän kodissamme pidemmän aikaan. Se rassaa kun ei voi hölmöillä samalla tapaa kun jos olisi kahdestaan! :D

Kaikkein mieluiten asun miehen kanssa. Onneks pääsen jo loppuviikosta hänen luokseen takaisin.

Annaivus (Ei varmistettu)

Taidan olla positiivisella tavalla läheisriippuvainen. Vanhemmat, sisarukset ja oma mies nyt vaan on parasta. <3

Benito (Ei varmistettu) http://Lolatoys.com/es/ina-2.html

Oh my goodness! Awesome article dude! Many thanks, However I am having
difficulties with your RSS. I don't understand the reason why
I cannot subscribe to it. Is there anybody having the same RSS problems?
Anybody who knows the answer will you kindly respond?
Thanx!!

sexshop (Ei varmistettu) http://lolatoys.com/

Howdy just wanted to give you a brief heads up and let you know
a few of the images aren't loading properly. I'm not sure why but I think
its a linking issue. I've tried it in two different browsers and
both show the same results.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Minä olen miettinyt tätä asiaa jo toisesta näkövinkkelistä. Pahoin pelkään hyvinvointi-Suomen murenemista. Voipi olla parinkymmenen vuoden päästä edessä, että pitäisi ihan itse omat vanhemmat hoitaa. Äiti (joka työskentelee vanhainkodissa) on jo sanonut, että hän ei halua vanhainkotiin, vaan haluaa minun luokseni asumaan. Pitää varmaan siskon kanssa kehitellä joku vuorohoitosysteemi. :D

 

Amma
Why you little!!

Voisin asua äitini luona helposti vaikka kuinka pitkään (mies todennäköisesti ei kestäisi viikkoa kauempaa) ja tarvittaessa anopilla pari viikkoa. Isäni olisi vähän siinä ja tässä ja appiukko ehdoton nounou. Ongelma ei ole väleissä vaan enemmänkin keskinäisessä kemiassa ja tavassa toimia arjessa. Kaikkien kanssa ei vaan natsaa.

riik
3h+kasvimaa

ajatuskin tämän meidän lauman majoittamisesta omien tai miehen vanhempien luoksi yhtään pidemmäksi aikaa saa kaikki karvat pystyyn ja stressifinnin otsaan. Kaikilla menisi hermot ja välit alle viikossa. Eikä miehen vanhempien luokse edes saa viedä koiria...

 

Iiro
Aina jonon viimeinen

Viikonloppu äitin nurkissa alkoi jo tekemään tiukkaa, vaikka olin päivät reissussa. Sunnuntaina menikin pelkästään molemminpuoleiseksi tiuskimiseksi. Odotan pelonsekaisin tuntein kolmea viikkoa joulu- ja tammikuussa.

Mä voisin ihan hyvin muuttaa vanhempieni luo asumaan, mutta on täysin eri asia, kuinka pitkään he haluaisivat mua siellä katsella... :) Tosin tää saattaa olla joka tapauksessa edessä ens vuoden puolella, jos saadaan remppa lyötyä lukkoon ja puolet kämpästä pistetään kerralla pakettiin. 

Mutta mutta, tulevaisuudessa, olisi tolkuttoman hienoa jos löytyis jostain sellaiset tilukset, että saataisiin samaan pihapiiriin meille oma tölli ja vanhemmille toinen, sillä mä en halua ikimaailmassa nähdä mun rakkaita vanhempiani laitoshoidossa. En ikinä, ikinä, ikinä. Sydän särkyy jo nyt pelkästä ajatuksesta, että en pystyis antamaan takaisin sitä kaikkea hoivaa mitä mä olen saanut. Ehkäpä appivanhemmatkin sais samaan pihaan mahtumaan, vaikka myönnänkin, ettei ees näin seitsemän vuoden jälkeen suhde oo niin läheinen (miten voiskaan, tosin?) kuin mitä omiin vanhempiini.

En mä tiedä miten ratkaisu tulis käytännössä toimimaan, mutta onnekseni mun vanhemmat on tolkuttoman fiksuja eivätkä turhia puutu mun elämääni. Ainakaan vielä, kun ei oo lapsia :D

Lattemude

Me asutaan kumppanin perheen kanssa kesäisin landella yhdessä isossa puutalossa. Appikset viettävät siellä koko kesän, me ja kälyn perhe randomisti aikaa viikonlopuista kuukausiin. Sieltä käsin käydään töissä ja niin edelleen. Niiden kanssa yhteiselo sujuu kohtalaisen helposti ja jos pää hajoaa, voi painella metsälenkille, kaupunkiin tai puutarhatöihin.

Mut omien vanhempien kanssa ei kyllä viikonloppua pidempi yhteisasuminen luonnistuisi. Me kaikki rakastetaan omaa tilaa ja rauhaa ihan liikaa.

Ihan lyhyesti

Joo voisin, ja varmaan muutankin ensi vuoden aikana väliaikaisesti, ihan taloudellisista syistä. Varmaan sellainen kolmen-neljän kuukauden ratkaisu mutta ihan koko aikaa en aio konkreettisesti siellä asua, vaan pidän ns. tukikohtana reissatessa ja miettiessä mihin muuttaisin. Tällä hetkellä myös kaksi sisaruksistani on kirjoilla vanhempien luona, eivät tosin fyysisesti asu siellä juuri nyt... Ja me kaikki ollaan reilusti yli 25-vuotiaita, hehheh. Talo on onneksi iso ja vanhemmatkin liikkuvaista sorttia!

Sanph
Sanph

Voisin, ja sitä viime aikoina puolivakavissani harkinnutkin. Tosin en kai mä täältä nyt mihinkään oo muuttamassa ja oma kämppä on koti tällä hetkellä. Vietin edellisviikolla pidennetyn viikonlopun vanhempieni luona ja olihan se vähän hassua taas vastailla mihin menen ja kenen kanssa, saatika yöllä viinipäissäni hiipiä omaan huoneeseen ja koittaa olla herättämättä vanhempiani. Seuraavana aamuna kyllä kiitin luojaa, että olin vanhempieni luona ja äiti auttoi krapulasta kärsivää pienokaistaan, joka vikisi sängyn pohjalla koko saakelin lauantain.

Joulun aikaan vietän viikon vanhempieni luona ja kyllä meitsi jo odottaa sitä. Olen aina tykännyt vanhempieni seurasta ja nykyään ei tule otettua enää yhteenkään juuri ollenkaan, toisin kuin teiniaikoina. Ja kaukana asuessa välit on muutenkin lähentyneet ja vierailut on odotettuja puolin ja toisin. Väliaikainen asuminen (kuukausia) siis jollain tapaa jopa houkuttelee ja ei olisi mikään mahdottomuus, jos vaikka saisin lyhyellä varoitusajalla töitä kotikaupungistani ja paluumuutto olisi ajankohtaista.

Tiuhti_T (Ei varmistettu)

Tietty! Mun isä ja äiti on maailman parhaita <3

Jenni H.
Terävät hampaat.

Okei, jos olis ihan äärimmäinen ja huutava pakkopakkopakko, niin kai sitä asuisi vaikka varastossa..

Mutta en kyllä muuttaisi edes kuukaudeksi vanhempieni luokse, esimerkiksi töiden takia. Minulla ei edes ole omaa huonetta siellä, joten asuisin kirjaimellisesti muiden jaloissa olohuoneessa. Se asunto ei ole neliöillä pilattu muutenkaan ja nurkissa pyörii myös vielä rotjakkeenkokoinen 19-v. pikkuveljeni.

Enemmän siinä painaisi se, että minun ja vanhempieni tapa toimia ja rytmittää arkea on aivan toisista maailmoista ja äitini kanssa riipisimme toistemme hermot jo alle viikossa. Vieläkin kadun viimeisintä syyslomaa, jonka luulin olevan kiva, jos sen viettää kotosalla. Väärin meni.

En kyllä todellakaan muuttaisi myöskään anoppini luokse. Talo olisi iso ja tilava, mutta hermoni kestävät siellä vahingoittumattomina noin puoli tuntia. Varsinkin poikaystäväni äiti on ihan eri planeetalta. Toki jos hänet saisi sullottua mökille piiloon siksi asumisajaksi.. sitten voisin harkita.

Sini-Johanna (Ei varmistettu) http://thaimaassamatkalla.blogspot.com

Kokemusta on. :) Itse muutin hetkikseksi isovanhempieni nurkkiin asumaan, ennen ulkomaillle suuntaamista. Nyt olen Thaimaassa vapaaehtoisena, mutta ennen reissua asuin isovanhempieni kanssa 2kk. Ei ollut ihan kivutonta 21-vuotiaana ja useita vuosia omillaan asuneena palata muiden nurkkiin. Viikonloput maijailinkin melkein aina jossain muualla. Samanlainen ainakin 2kk rupeama isovanhempien nurkissa on tulossa kun palaan tammikuussa takaisin Suomeen. Kuitenkin oikealla asenteella kaikki menee hyvin. :)

SPUTNIK CITY

Ai voisinko? Tässä on nyt oltu väliaikaisesti vanhempien nurkissa reilut kaksi vuotta, ja hyvin on mennyt. Meidän kohdallamme järjestely toimii loistavasti, kun kotitilan ja eläinten hoitovastuu jakaantuu useammalle ihmiselle. Nyt olen kyllä muuttamassa omilleni - tosin vain pihan toiselle puolelle tyhjillään olevaan vanhaa taloon. 8)

Annemaris

Heh... mä muutin 22-vuotiaana takaisin vanhempien nurkkiin muutaman vuoden ulkomaankomennuksen jälkeen. Tää on eniten taloudellinen kysymys enkä siksi oo lähdössä täältä yhtään mihinkään. Ja yhteiselo sujuu tosi hyvin, vaikka välillä alennutaan niihin samoihin riitoihin mitä käytiin jo silloin kun olin 15-vuotias... 

Mua aina hävettää sanoa että hei oon 23 ja asun kotona. Mutta mitä hävettävää siinä on? Mikä kiire tässä on yhtään minnekään? 

Ex-kotiorja (Ei varmistettu)

Joo ei, todellakin kiitos EI. Muutamaa tuntia kauempaa en samassa talossa kykene vietättämään ilman akuuttia järjen lähtöä. Mielipiteet, asenteet, käytös niin minua kuin muitakin ihmisiä kohtaan, puheenaiheet... Ei. Ei. Oman mielenterveyteni kannalta: ei.

TaraKoo
TaraKoo

Voi kiitos, mutta kiitos ei. voisin sanoa, että vaikka rakastankin vanhempiani aivan yli kaiken, niin ei tulisi mitään. Olemme äitini kanssa niin samanlaisia luonteiltamme, että en itse ainakaan pysty kovin kauaa katsomaan ja elämään peilikuvani kanssa. Mieluummin vaikka väliaikaisesti mumman työ! :D

Merenwen
Destination Maryland

Sunnuntaina edessä muutto omasta kämpästä vanhempien luokse. Onneksi kuitenkin vain päälle viikoksi, jonka jälkeen muutan ulkomaille miehen luokse. Tiedän, että jos olisi pakko, saisin kyllä majailla vanhempieni luona, mutta tosiaan en itsekään sinne muuttaisi kuin pakon edessä. Itselläni on vanhempieni kanssa erittäin hyvät välit ja nähdään usein, koska satun asumaan lähellä, mutta en osaisi asua enää heidän kanssaan, varsinkin jos itselläni ei olisi suunnitelmaa/tietoa koska lähden taas asumaan omillani. Viime ajat ennen kuin muutin pois kotoa olivat jatkuvaa työhakemusten tyrkyttämistä ja koko ajan sai tuntea ihan kuin en itse tekisi mitään sen eteen, että mitä tulevaisuudessa teen- tai että mitä teen. Sanottakoon, että vanhempieni välit toistensa kanssa olivat silloin ihan eri luokkaa kuin nykyään mikä ei sekään auttanut asiaa. Onneksi näistä ajoista on jo monta vuotta ja olen omillani asunut, eri elämäntilanteissa ja eri kaupungeissa, omillani jo kauan ja välit vanhempiin ovat erittäin hyvät. Nyt olen muuttamassa kauas ulkomaille pysyvästi ja hirveä ikävä tulee totta kai, mutta onneksi on elämää suunniteltuna eteenpäin ja asiat järjestyksessä ja ikääkin enemmän, niin vanhemmatkin tietävät, että pärjään kyllä. 

Vanhemman kommentti (Ei varmistettu)

Jos vanhemmat on niin myytyjä pikku tyttöstensä edessä, että ottavat luokseen, pitäisi edes AIKUISTEN lasten osata pysyä poissa. Oli ihan käsittämätöntä lukea blogista,että mä haluun tehdä sitä ja mies tätä. Kuka meidät elättää...täytyhän jonkun, yhteiskunta ...isi...äiti....
Aikuisempaa olisi katsoa mihin omat rahkeet riittää ja suunnitella sen jälkeen vapaansa. Todellinen avuntarve on tietysti ihan eri asia.

Toinen näkökulma (Ei varmistettu)

Mun mielestä on jännä, että ajatukseen vanhempien kanssa liitetään aina ajatus huoltamisesta ja hoitamisesta. Ihan kuin luopuisi kokonaan omasta itsenäisyydestään ja aikuisuudestaan, kun muuttaa saman katon alle vanhempien kanssa. Myös Kela olettaa vanhempien elättävän aikuisen lapsensa, jos samassa osoitteessa asutaan. Mitään tällaista velvoitetta ei kuitenkaan lain silmissä edes ole.

Joskus se ratkaisu on paras vanhemman ja lapsen kannalta, eikä kyse silloin välttämättä mistään hoitosuhteesta. Esimerkiksi ei olisi mitään järkeä siinä, että toinen vanhemmistani asuisi yksin 300 neliön talossa, vaikka hän onkin terve ja työssäkäyvä. Silloin mun pitäisi maksaa perheeni erillinen asunto sekä osa talon menoista ja hoitaa osa töistä. Toisaalta en ymmärrä, miksi vanhempani pitäisi muuttaa pois pitkäaikaisesta kodistaan vain siksi, että mun perhe voisi asua itsekseen isossa talossa. Siksi että se näyttää paremmalta yhteiskunnan silmissä. (Omistan siis osan kyseisestä talosta)

Kyllä aikuiset ihmiset, vanhemmat ja lapset, voivat asua samassa talossa ilman huoltosuhdetta, paapomista tai vahtimista. Tasavertaisina niin kotitöissä kuin raha-asioissakin. Entisaikaan se oli ihan normaalia ja mahdollista, nykyään ajatus on monelle länsimaissa täysin vieras. Meidän tapauksessa asuminen muuttui ns. yhteisvastuulliseksi jo teinivuosien ikana, tosin silloin hoidin enemmän työpuolta ja vähemmän rahapuolta, kun ei koululaisella rahaa turhan paljon ollut.

Tästä ei varmaan ollut kysymyksessä kyse, mutta ajattelin vain lisätä keskusteluun toisenlaisen näkemyksen yhteisasumisesta.

annepa (Ei varmistettu)

Kyllä ja olen muuttanutkin. Pistin entisen elämän säpäleiksi (irtisanouduin töistä, lopetimme pitkän suhteen exän kanssa) ja muutin 800 km kotiin. Isi tuli vielä hakemaan sedän kanssa sedän pakulla (maksoin kulut). Kysyin vanhemmiltani, että voinko asua heillä sen aikaa, että löydän sopivan kämpän vai muutanko yhden "ylimääräisen kerran" ja menen "väliajaksi" mihin tahansa vapaan olevaan vuokrakämppään. Ehtoinani olivat, että maksan vähintään kuluni ja osallistun talon töihin. Sehän passasi ja vietinkin puolisen vuotta ns. äitin ja isin nurkissa. Entinen huoneeni oli käytössäni (loput tavarat pienvarastossa), ostin ruokaa ja bensaa, maksoin vettä ja sähköä ja loin lunta ja imuroin, vahdin tarvittaessa koiraa ja niin pois päin. Sopiva kämppä löytyi lopulta sieltä mistä halusin, samalta perältä missä loppukin klaani on, vain 15 minuttin kävelymatkan päästä vanhempieni talosta. Äiti vaikutti jopa hiukan haikealta kun muutin. Ja minä olen 38 vuotta vanha.

Tuntuihan se vähän falskilta muuttaa tässä iässä takaisin kotiin, mutta järjestely sopi meille kaikille ja kaikki hyötyivät siitä myös rahallisesti. Eikä kertaakaan ahistanu!

Koska asun yhä vanhempiani lähellä, avunanto jatkuu puolin ja toisin. Ennen se oli mahdotonta välimatkan vuoksi. Juuri toissapäivänä isäni kävi mittaamassa, ovatko taloni kattotuolit miten jännitetty (älkää kysykö...) ja parin viikon päästä äidin koira tulee meille viikonlopuksi hoitoon.

eppunen
Pienen pojan elämää

En todellakaan, mutta Mikon isä asuu meillä. Asui kyllä oikeasti tässä ensin, kun tämä on Mikon lapsuudenkoti, mutta se on silti niin päin että hän asuu meillä :D miten tämä näkyy meidän arjessa? No ei mitenkään, pappa käy hakemassa postit sillointällöin ja muuten hän on aina jossain menossa. Freelancer ambulanssikuskit on tosi meneviä.

vaihtoehto tämäkin (Ei varmistettu)

Opintojeni päättymisen ja tyttöystävän töiden päättymisen jälkeen haimme töitä sekä silloiselta paikkakunnalta että täältä pienemmältä paikkakunnalta, josta itse siis olen alunperin kotoisin. Tyttöystävälläni tärppäsi täältä aika pian, jonka jälkeen soitto vanhemmilleni, saisimmeko asua väliaikaisesti heidän luonaan. Järjestely kävi heille pienen mietinnän jälkeen ja muutimmekin aika pian saman katon alle vanhempieni kanssa. Tarkoituksenamme on muuttaa sitten omilleen, kun myös itse saan töitä (että tietää missä kannattaa asua molempien työmatkoja ajatellen ja tietysti että vuokran/asunnon maksuun riittää varmasti rahaa). Kovasta yrityksestä huolimatta töitä ei ole vielä löytynyt. Vanhempieni kanssa kyllä tulemme molemmat hyvin toimeen, mutta välejä kiristää se, että vanhempani eivät osaa olla keskenään aivan kuten eivät silloinkaan, kun olin lapsi (riitoja ja riitoja). No ainakin on motivaatiota etsiä niitä töitä ja päästä rakentamaan omaa elämää kumppanini kanssa, ei tässä loputtomiin jaksa olla :) Ja painostavaa olla täällä muutenkin, kun oman äidin suusta saa kuulla, että "onko tämä nyt kovin normaalia, kun aikuiset ihmiset asuu samassa talossa". Omasta mielestäni tällainen väliaikainen ratkaisu on ihan ok, kunhan ihmiset tosiaan osallistuvat kotitöihin ja hoitavat omat asiansa. Parhaansa kai tässä kaikki yrittää, työtilanne nykypäivänä vaan on niin huono, että pitää käydä tuuri, jotta pääsee töihin ilman suhteita.

Alma-Sofia
Livet är en fest

Asuin viime kesän vanhempieni tykönä, kun olin kesäduunissa kotipaikkakunnallani. Kaikki sujui oikein hienosti! Minulla oli oma piharakennus käytössä, porukat olivat mökillä suurimman osan kesästä, ja jääkaapissa oli aina ruokaa. Lisäksi vanhempani ovat aivan huipputyyppejä, heidän kanssaan pystyy keskustelemaan ajankohtaisista aiheista ja muutenkin vain hengailla. Eivät nipota turhasta, ja toivottavat ystävätkin tervetulleiksi! Toisaalta huomasin itsessäni jonkinasteista taantumista, kun palasin vanhempieni luokse. Se ei ole toivottavaa.

Alma-Sofia
Livet är en fest

Nuorempia sisaruksianikin asuu vielä kotona, eli en ollut mikään erityissuuri lisäys siihen jengiin. Mutsi on varmaan ihan tyytyväinen, kun saa välillä koko katraan kokoon saman katon alle, se on niin harvinaista nykyään. Toki autoin perhettä kaikissa kotitaloustöissä majoitusta vastaan. Vähän kuin wooffingia!

Kommentoi