Päivän mielipide: Poikaystävä ei saa syrjäyttää ystäviä

Toimitus

Prinsessa Tuuliviiriä surettaa. Hän matkusti viikonlopuksi ystävänsä luokse mielessään tyttöjen ilta, mutta ystävä päätyikin illan päätteeksi poikaystävän kainaloon.

Prinsessa Tuuliviiri tuntee olonsa hylätyksi ja pohtii, että ystävä siirtyi nyt entisten ystävien kategoriaan. "Eikö hän todellakaan ymmärrä, että kaikki ne hetket joina hän menee poikaystävälleen, on toisen kainalossa, ne kaikki minä olen yksin. Minä olen ihan yhtä yksin kuin hänkin oli ennen!"

Onko sinulle käynyt vastaavalla tavalla - vai onko mielestäsi täysin ymmärrettävää, että tuoreessa suhteessa elävä ystävä ei malta olla erossa kumppanistaan?

Lue juttu täältä.

 Kuva: Näyttelijä Olivia Wilde viihtyy poikaystävä Jason Sudeikisin kainalossa - muistathan kilauttaa myös kaverille, Olivia! (Splash News / AOP)

 

Kommentit

M.
Avec Mari

Good point! Mutta voi myös käydä toisinpäin. Kun löytää unelmien miehen, parisuhteessa elävä voi myös jäädä sinkkuystävien ringin ulkopuolelle -Tahtomattaan!

Toimitus
Toimitus

Totta tuokin puoli. Uudet ihmissuhteet aiheuttavat ilon lisäksi paljon haasteita!

- (Ei varmistettu)

Ihmiset arvottavat asiat elämässään yleensäkin eri tavoin. Jos ystävä jää ihan aina kakkoseksi tai viimeiseksi poikaystävän tai jonkun muun jälkeen, tulee tietty väistämättä mieleen kuinka arvokas se ystävyyssuhde on, jos kohtelu on aina vähän... toisluokkaista.

Omasta kaveripiiristänikin löytyy sellainen, joka aina laittaa miehen edelle; vaikka ollaan jo sovittu jotain, edellisenä iltana saattaa tulla viesti että keksikin jotain tekemistä miehen kanssa, otetaan uusiksi joskus. Tuoreesta seurustelusta ei ole kyse. Siinä ei vain muutamien oharien jälkeen viitsi enää mitään kummempaa suunnitella, koska ne saattaa aina peruuntua viime hetkellä. Ja kyllähän tuollaisesta tulee vähän paha mieli, vaikka olisi kuinka kiva ihminen kyseessä.

Suhteen alkuvaiheessa taas kaikki uppoutuu siihen kuplaan, ettei mitään muuta haluaisi tehdä kuin olla yhdessä, ja onhan se ihan ymmärrettävää. Toisaalta, siinä ehkä se ystävyyssuhde sitten taas punnitaan, jos ymmärrystä ei löydy puolin ja toisin noissa tilanteissa.

Iso G

Minulla paloi täysin käpy, kun kutsuin viime syksynä erään läheisen ja hyvän ystävän (joka asuu toisella puolen Suomea) luokseni viikonlopuksi. Ystävä oli juuri aloittanut uuden suhteen, ja sen sijaan, että olisi keskittynyt viettämään aikaa kanssani, hän vietti aikaa puhelimensa kanssa, soitellen ja tekstaillen jat-ku-vas-ti uuden poikaystävän kanssa.

Homma oli aivan käsittämätöntä: oltiin menossa ulos ja ystävä kysyi mielipidettäni vaatteista. Kerroin näkemykseni, jonka jälkeen ystävä pyysi vielä minua kuvaamaan kännykällä kaikki asut ja lähetti ne poikaystävälle arvioitavaksi. Vasta poikaystävän arvion jälkeen asussa päästiin päätökseen.

Minne tahansa mentiin ja missä tahansa oltiin, niin näkymättömänä ystävän poikaystävä oli läsnä. "Hei kulta, nyt mentiin syömään, joo otin tosi ison burgerin.." "Hei kulta nyt me otetaan pienet päikkärit ja sitten aletaan valmistautua iltaa varten.." "Hei kulta nyt lähdettiin baarista ja odotellaan taksia.." Enkä oikeasti liioittele yhtään. Kaikki otteita tosielämästä.

En ole tämän jutun jälkeen enää pitänyt kovin tiiviisti yhteyttä ystävääni. Jokainen puhelu on ollut edellistä kammottavampi, sillä ystäväni on menettänyt täysin itsenäisen päätöksentekokyvyn uuden poikaystävän vuoksi. Ehkä olen huono ystävä, kun en jaksa ohjata häntä takaisin olemaan oma ihana itsensä, mutta sitten olen. Koin että tälle ystävyydelle pitää antaa hieman hengähdystaukoa.

iinahenriikka (Ei varmistettu)

Minulla on kieltämättä tapana laittaa parisuhde ystävyyssuhteiden edelle. En ole koskaan ymmärtänyt tätä "miehiä menee, mutta ystävät pysyvät" -ajattelua. Rinnastan poikaystävän perheeseen: hänen kanssaan on tarkoitus olla koko loppuelämä. Tietysti hän on silloin tärkeysjärjestyksessä ykkönen. Ystävät sen sijaan voivat vaihtua ja unohtua elämäntilanteiden mukaan. Tämä ajattelutapa on varmasti joidenkin mielestä väärä, mutta minkäs teet. Luulen, että se on saanut alkunsa lapsuudestani ja nuoruudestani. Olen muuttanut moneen kertaan paikkakunnalta toiselle, ja aina muutettaessa yhteydenpito edellisen paikkakunnan ystävien kanssa on pikkuhiljaa jäänyt. Olen tottunut siihen, että ystäviä saa aina uusia, enkä edes osaa suhtautua ystävyyssuhteisiini niin, että ne olisivat tai niiden edes pitäisi olla elinikäisiä.

Nykyiset pisimmät ystävyyssuhteeni ovat kestäneet jo kuutisen vuotta melko läheisinä, mikä on minun mittapuullani huikea saavutus. Parisuhdetilanteeni on siinä ajassa mennyt uusiksi jo monta kertaa. Olen tietysti kiitollinen (ja samalla aika yllättynyt!) siitä, että ystäväni ovat pysyneet näin kauan samoina. Silti minulle on aina ollut selvää, että silloin, kun minulla poikaystävä on, hän on se tärkein. Luonnollisesti hyväksyn saman myös ystäviltäni. Minusta on vain normaalia, että hekin viettävät enemmän aikaa tyttö-/poikaystäviensä kanssa kuin minun kanssani. En ole niitä ihmisiä, jotka pahastuvat, jos kaveri skippaa tyttöjenillan ja viettää mieluummin laatuaikaa rakkaansa kanssa.

Nyt olen elänyt vuoden kaukosuhteessa niin, että enimmäkseen vain viikonloput ovat minun ja poikaystäväni yhteistä aikaa. Välillä on ikävää, kun pitää kieltäytyä illanvietoista tai viikonloppureissuista tyttöporukalla. Kerran tai pari olen suostunut viettämään etäviikonlopun ja hengaamaan sen sijaan ystävieni kanssa, mutta minusta se on vain mälsää. En onnistu nauttimaan ajasta ystävieni kanssa, vaan olen huonolla tuulella ja ikävöin. Ehkä tilanne olisi eri, jos poikaystäväni asuisi samassa kaupungissa? En tiedä. Tässä tilanteessa en kuitenkaan halua tuhlata ainoita mahdollisia parisuhdehetkiäni mihinkään muuhun. Toisaalta osaamme kyllä viettää aikaa muidenkin seurassa kuin toistemme, ja tarvittaessa myös bilettää rankastikin. Osallistummekin mielellämme yhdessä sellaisiin päivän- tai illanviettoihin, joihin myös avecit ovat tervetulleita.

Välillä poden huonoa omatuntoa siitä, että tärkeysjärjestykseni on näin erilainen kuin vaikkapa monilla (varsinkin sinkku-) ystävilläni. Olen kuitenkin aina ollut tällainen ja pidän itsestäni juuri tällaisena. Jos ystäväni eivät hyväksy sitä, että minulle parisuhde on tärkein, en voi sille mitään. Jotkut aiemmat ystävyyssuhteeni ovatkin kaatuneet mm. tähän ongelmaan, enkä ole jäänyt harmittelemaan. Nykyisten ystävieni kanssa annamme toisillemme tilaa ja aikaa - arvostan. :)

#### (Ei varmistettu)

Onneksi et ole minun ystäväni!

Vieras
Vierailemassa

Juu kovin tuttua on, olen itsekin kirjoitellut aiheesta. Okei, totta kai elämä mullistuu parisuhteen alkaessa monella tavalla, ja aika on rajallista, muttei ystäviä saa unohtaa, vaikka olisi kuinka rakkaudenhuumassa. Sitä paitsi, ystävyyssuhteet ovat yleensä paljon pitempikestoisia kuin parisuhteet, ja kummasti kavereita taas tarvitaan, jos suhde päättyykin...

Mutta enpä ollut ajatellut, etteä seurustelevakin voi jäädä sinkkuystäväpiirin ulkopuolelle! Oman kokemukseni mukaan harvemmin näin, ja tässäkin tapauksessa seurustelevalla on se poikkis, sinkut ovat enemmän yksin, mutta ihan hyvä pointti silti.

Silkkitassu

Ainakin itsellä on kokemuksia tästä. Sinkkunaiset lähtevät miehiä yhdessä etsimään baareista niin eivät he siihen sit kaipaa parisuhteessa jo elävää, eivätkä välttämättä edes sitten kutsu tätä mukaan, vaikka tämä olisi valmis baariin lähtemään. Ehkä molemmin päin ajatellaan että sen toisen elämäntilanne on ihan eri kuin oma, joten jutut ovat eri luokkaa eikä yhteistä säveltä löydy. Ja vaikka olisi parisuhteessa, ei se välttämättä poista yksinäisyyden tunnetta, jos siinä parisuhteessa ei esimerkiksi keskusteluyhteys toimikaan niin kuin pitäisi.

Silkkitassu

Itselle mieheni on myös paras ystäväni ja vietämme paljon aikaa keskenämme, koska hän ymmärtää minua ja saa minut hyvälle tuulelle. Olen oppinut, että oikeat ystävät pysyvät vaikka heitä ei välttämättä näkisikään kuin kerran vuodessa. Osasyynä näihin vähiin näkemiskertoihin on että suurin osa ystävistäni asuu ihan eri puolilla Suomea, eikä minulla ole mahdollisuutta lähteä heitä tapaamaan kuin harvoin. Mutta aina kun samaan kaupunkiin satutaan, poiketaan edes kahvilla tai moikataan muuten. Aina löytyy myöskin majapaikka. Välillä ystävät käyvät myöskin luonani.
Ikävöin tottakai ystäviäni, kun en heitä ole pitkiin aikoihin nähnyt, mutta niin ikävöin myös miestäni, jos olen hänestä erossa. Ystäviä ei kuitenkaan kannata kokonaan unohtaa tai laittaa välejä poikki. Puhumalla parisuhteessakin ongelmat ratkaistaan, miksi ei siis myös ystävyyssuhteissa?

Vierailija (Ei varmistettu)

Kävin lukemassa alkuperäisen tekstin sekä siihen kirjoitetut kommentit, ja täytyy kyllä sanoa, että tuli paha mieli kirjoittajan puolesta kommentteja lukiessa! Hyvin moni kommentoija ei keskittynyt itse asiaan, vaan oli joko kirjoittajan puolella tai vastaan. Moni oli sitä mieltäkin, että kirjoittajan tunteet ovat vääriä ja hän on ylireagoinut yms. Kumma juttu kun täällä netissä, kun ei voi kommentoida asiallisesti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä on täysin luonnollista, että kun suhde on tuore, ystävät jäävät vähän vähemmälle huomiolle. Olen todistanut tätä samaa kuviota niin monia kertoja ja mä todellakin ymmärrän sen, vaikkakin itse olen aina ollut tässä sinkkuystävän roolissa. :D Enemmän mua melkein ärsyttää ne ihmiset jotka väittää että niin ei tule tapahtumaan heille. Mielummin mun mielestä pitäisi heittäytyä puhtaalla omalla tunnolla siihen alkuhuumaan ja myöntää vaan rehdisti että kyllä se oma kulta menee vaan kaiken edelle siinä alkuhuumassa. Ystävänä ymmärrän tilanteen ja myöskin tiedän, että se on ohimenevä vaihe ja tuen ystäviäni antamalla heille tilaa.

Paljon auttaa myös se, että tutustuu rohkeasti kavereitten poika/tyttöystäviin ja näkee heidät mielummin mahdollisuutena tavata uusi mahtava tyyppi kuin uhkana siitä, että he varastaisivat ystäväsi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja se pitää vielä lisätä, että harmittaahan se ihan tosi paljon välillä. Ja tuntuu pahalta ja usein on ikävä alkuhuumassa kylpevien ystävien seuraa. Mutta joka kerta oon saanut todistaa kaiken olevan ohimenevää :) Ja ystävyys oikeasti kestää niin paljon enemmän kuin parisuhde! Itse kannattaa myös tehdä aloitteita, koska rakastunut ihminen nyt vaan unohtaa kaiken muun :D

Kommentoi