Päivän pohdinta: Mitä teet vain siksi, että lapsuudenkodissasi tehtiin aina niin?

Toimitus

Vanhempani ovat aina ostaneet viikon ruoat kerralla (torstaisin, Prismasta), latoneet joka kesä kolme pakastinta täyteen marjoja ja leiponeet kaikkiin elämäni juhliin kolminkertaisesti yli tarpeen. Kun hikoilin teininä mustikkametsässä, vannoin, ettei minusta tule samanlaista hössöttäjää.

Todennäköisesti olin väärässä. Järjestin hiljattain juhlat, joista stressasin niin paljon, että nukuin ennen niitä kuukauden huonosti. Joka kesä marja-aikaan poden huonoa omaatuntoa, koska pakastinlokerooni mahtuu hädin tuskin mustikkalitra tai pari.

En ole ainoa, joka on omaksunut tapoja vanhemmiltaan. Kirjoitin lokakuun Trendiin niistä tavoista, arvoista ja ajatuksista, joita ihmiset ovat omaksuneet lapsuudenkodeistaan ja joita he yhä noudattavat. Huhuilin myös täällä yhteisössä ja pyysin lilyläisiä lähettämään omia kokemuksiaan aiheesta. Kiitos kaikille tarinansa jakaneille!

Kaikki kotoa tarttuneet tavat eivät ole ihania, eikä kaikkia vanhempien arvoja ja ajatuksia voi tai tarvitse allekirjoittaa. Saimme paljon tarinoita myös niistä vähän ikävämmistä tavoista. Ne eivät päätyneet lehden juttuun, mutta julkaisemme ne tässä.
 

Puhun päälle

"Emme aidosti kuuntele toisimme ja puhumme jokainen vain itsestämme. Kun ymmärsin tämän, ahdistuin hirveästi: en halua olla tällainen! Varsinkin kun kuuntelu- ja keskustelutaito on olennaista opiskelemallani alalla. Mietin paljon keskustelutapaani, jotta en jäisi inhottavaksi minäminäminä-kälättäjäksi." 

Anna, 22

 

Salailen asioita

"Minua on aina ärsyttänyt suvun asioiden salailu ja syvä katkeruuden uoma, joka vuosien saatossa tuntuu vain kasvavan. Olen aina arvostellut luurankojen telkeämistä kaappiin, mutta huomaan itsekin vanhemmiten tehneeni niin. Olen itse toitottanut avoimuutta ja anteeksiantoa mutta silti syyllistynyt salailuun itselleni tärkeän ihmisen suojelemiseksi. Asiasta on sittemmin tullut niin iso mörkö, että sen paljastuminen nyt ennemmin satuttaisi kuin suojelisi henkilöä, jota alun perin ajattelin."

Liina, 26

 

Olen konservatiivinen

"Asuimme maaseudulla ja minut kasvatettiin äärikristillisesti. Vanhoillislestadiolaiset vanhempani ja yhteisö opettivat, että meikkaaminen ja korvakorut ovat syntiä, samoin alkoholin käyttö, elokuvien katselu, synnillisen musiikin kuuntelu ja tanssiminen, puhumattakaan esiaviollisesta seksistä ja ehkäisystä. Olen pyristellyt eroon tuosta kaikesta ja onnistunutkin melko hyvin. Helsingissä koen silti usein olevani kuin toiselta planeetalta. Minulla on korkeakoulututkinto, hyvä työpaikka ja vaikutusvaltaa, ja koen olevani feministi. Silti saan välillä palautetta siitä, että minulla on 2010-luvun naiseksi hieman poikkeava käsitys miehen ja naisen rooleista.

En tiedä, mikä on normaalia alkoholin käyttöä. Juon itse todella vähän ja saatan hermostua miehelleni, jos hän ottaa yhden tai kaksi kaljaa useampana arki-iltana peräkkäin tai jos kaverini juovat lastensa nähden, vaikka eivät edes humaltuisi. En myöskään tiennyt, että erilaisia alkoholijuomia juodaan erilaisista laseista ja että sivistyneiden ihmisten olisi hyvä omistaa kokoelma sellaisia. Ahdistun myös, kun ystäväni tilittävät seksielämästään ja irtosuhteistaan. Oma suhtautumiseni seksiin on hyvin konservatiivinen. Minulla on ollut hyvin vähän kumppaneita ja häpeän niistä kaikkia muita paitsi sitä ainoaa, jonka kanssa päädyin parisuhteeseen. Saatan moralisoida muita, vaikka vihasin sitä, kun minun valintojani aiemmin paheksuttiin uskonyhteisössä."

Maria, 25

 

Poltan itseni loppuun

"Meidän perheessä kovimmassa huudossa on aina ollut se, joka painaa eniten duunia. Sana rentoutuminen on käsitteenä aivan vieras. Työpaikalla täytyy olla paras, ja sen lisäksi koti on pidettävä täydellisen puhtaana, piha nypittynä ja ulkonäkö hoikkana ja näpsäkkänä. Ääneen ei sanota, jos taakkaansa alle vajoaa. Muiden silmissä ollaan reippaita ja iloisia. Näistä opeista olen saanut palkaksi tavan polttaa itseni loppuun ja märehtiä murheeni yksin."

Julia, 24

 

Teeskentelen vieraille

"Kun vieraat saapuvat, sovitusti tai yllättäen, on muututtava hymyksi ja teeskenneltävä vieraiden olevan sydämellisesti tervetulleita, vaikka juuri ennen ovikellon soittoa kiroaisi, että pakkoko niiden on juuri nyt tulla. Muistan lapsuudesta sen hämmennyksen tunteen, kun kiukuttelevista vanhemmista tuli sekunnissa naureskelevan hyväntuulisia viihdyttäjiä."

Outi, 28

 

Vaalimisen arvoisia perinteitä löydät lokakuun lehdestä (josta bongaat myös toimituksen suosikkileffaperheen, nuo kuninkaalliset Tenenbaumit.)

 

Mitä tapoja sinä olet omaksunut lapsuudenperheeltäsi?

Teksti: Emmi Laukkanen, joka on jo hankkinut S-etukortin muttei ole käyttänyt sitä (vielä) Prismassa.

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus

 

Kommentit

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Ostan Chifonet-tiskirättejä...äiti ei koskaan käytä muita. Ja laitan sen tiskirätin hanan oikealle puolelle tiskipöydälle, en roikuta sitä siinä hanassa.

Ehkä vähän merkittävämpi kotoa omaksuttu tapa on juoda liikaa kahvia. Meilläkin leivottiin juhliin aina reilusti ylimitoitetusti, mutta se oli kiva perinne se, kun sai viettää rääppiäisiä monta päivää :)

Rakkaus metsään ja luontoon muutenkin on lapsuudenkodista jäänyt ja vaikka olenkin kovin kaupunkilaistunut niin toivon pystyväni jonkinlaista luonnonläheisyyttä ja -arvostusta välittää myös lapselleni.

Murun kera

Mun äiti otti aina (sen jälkeen kun hukkasi vihkisormuksensa perunapellolle) sormukset pois sormistaan kotiin tultuaan, ettei niille sattuisi mitään kotitöitä tehdessä. Itse olen huomannut ottavani vihkisormuksen sormestani kotona vähän samoista irrationaalisista peloista. Se mikä eroaa mussa ja äidissä on se, että mulla ei ole sitä tiettyä paikkaa, mihin sormuksen laitan, ja siksi se onkin vähän väliä hukassa. Mieskin vaikuttaa välillä vähän loukkaantuneelta, ja on kanssa alkanut ottaa sormusta kotona pois :D

Aika monet asiat liittyvät jouluun. Joulurauhanjulistus on katsottava, piparkakut ja perunalaatikko tehtävä aina samalla reseptillä. Suunnittelen ja paketoin joulahjat hyvissä ajoin ennen joulua, koska äitkin teki niin. Muutenkin lahjan antamisella on aina todella suuri painoarvo, että tykkäähän saaja varmasti. 

Äidiltäni opin toisaalta myös aika pikkumaisen tavan loukkaantua siitä, jos joku ei toimikaan niin kuin minä toimisin, esimerkiksi juuri syntymäpäivien tai muun muistamisen suhteen. 

Kommentoi