Päivän puheenaihe: pitääkö puolison olla sekä hyvä rakastaja että sielunkumppani?

Toimitus

"Se on suhteellista -juttu avasi silmäni! Ymmärsin lukiessani, että minulla saa olla myös oma elämä parisuhteen vastapainoksi. Kaikkea ei tarvitse tehdä pariskuntana pariskuntien kanssa! Eikä minun tosiaan ole pakko mennä katsomaan rallia metsän keskelle ainoastaan poikaystäväni mieliksi, jos minut on kutsuttu samana viikonloppuna tyttöjeniltaan. Tiedän nyt tarkalleen mitä jälkimmäiseen kutsuun vastaan. Kiitos!"
– Marjo

Elokuun Trendissä halusimme kyseenalaistaa sen, mitä hyvään parisuhteeseen kuuluu. Mielestämme parisuhteet nimittäin noudattavat yllättävän usein samaa vanhaa kaavaa.

Jostain syystä esimerkiksi oletetaan, että vakiintuessa jäädään kumppanin kainaloon sohvalle ja jätetään bileet väliin. Usein ajatellaan myös, että sen oikean pitäisi olla sekä kuuma rakastaja että paras ystävä. Ei varmaan edes tarvitse mainita yhdessä asumisen välttämättömyydestä ja happily ever afterista?

Kumosimme kliseet. Tältä näyttää hyvä parisuhde nyt:

 

 

Lue juttu elokuun Trendistä ja osallistu keskusteluun. Tai vaikket lukisikaan, kerro silti oma mielipiteesi:

Millainen on hyvä parisuhde? Pitääkö puolison esimerkiksi olla sekä hyvä rakastaja että täydellinen sielunkumppani?

 

Kuvitus: Toni Halonen

Kommentit

suvitus (Ei varmistettu)

Kaikkihan riippuu tietysti siitä, mitä etsii, mutta jos etsii loppuelämän kumppania ja henkilöä, jonka kanssa voisi perustaa perheen, kannattaa mielestäni panostaa nimenomaan kumppanuuteen. Ettei mene hermot katsella toista kotosalla, ja että on hauskaa yhdessä. On kuitenkin täysin epärealistista odottaa, että yksi ihminen vastaisi kaikkiin odotuksiin, mitä elämälle on. Ja sen takia onkin mahtavaa, kun muistaa pitää elämässään myös ne muut ihmiset, joiden kanssa voi mennä tanssimaan tai lähteä reissuun, mikä sitten onkin se innostus tai harrastus, jota kumppanisi ei jaa.

Jos taas etsii hetken hauskaa, kannattaa panostaa hyvään seksiin tai spontaaniin luonteenlaatuun, eikä etsiä sielunkumppania. Parisuhteiden sosialismia: kullekin tarpeidensa mukaan :D

minttumari

Minusta kumppanin täytyy olla elämäntavoiltaan samanhenkinen, mutta ennen kaikkea hyvä rakastaja ja seksikumppani. Kaikkea muuta kun voi tehdä ja harrastaa ystävien tai työtovereiden kanssa, mutta seksiä ei! Paitsi tietenkin, jos saa aikaan avoimen parisuhteen... silloin asettaisin sielunkumppanuuden etusijalle. Vähintään jompi kumpi asia (seksi/sielunyhteys) täytyy puolisossa olla, muuten elämä valuu hukkaan olla möllöttäessä sellaisen ihmisen rinnalla, joka ei tuo itsestä  missään suhteessa parhaita puolia esiin.

minttumari

Ja tämä mielipide siis kymmenen vuotta parisuhde- ja perhe-elämää saman ihmisen kanssa eläneeltä. :)

eviela
NOT A Wonderland

Minulle ainakin riittää, että ihminen on sopiva minulle: rakastajana ja muutenkin.
Sitä toki on hankala määritellä, mitä se kellekin tarkoittaa.
Jollekin se voi olla juuri tuota, minulle ei.
Kun halutaan tulevaisuudelta samoja asioita, arjessa on yhteinen sävel,
osataan ottaa toinen huomioon, kuunnella sekä ymmärtää häntä
ja lisäksi vielä nauttii toisen seurasta niin seksipuuhissa kuin vielä muutenkin,
ollaan minusta todella onnellisilla vesillä.
Nämä toteutuvat suhteessa harvoin kaikki ja itse aion tällaisesta pitää kiinni,
kun kohdalleni muutaman epäonnen jälkeen sattui.

En tiedä olemmeko sielunkumppaneita, mutta pirun onnellisia silti.
 

eviela
NOT A Wonderland

Niin siis, alkuun vähän lisäten (kirjoitin jotenkin hassusti):
Että se, mikä on kellekin sopivaa on se vaikea määritellä
ja joillekin se voi olla juuri tuota kuin tekstissä,
mutta minulle taas tuota mitä alle kuvailin.

Sari/Sarandia (Ei varmistettu) http://projektinahaat.blogspot.com

Hyvä parisuhde on kuin loistava tiimi, joka puhaltaa yhteen hiileen yhteiseksi määritellyn hyvän vuoksi ja tarjoaa osapuolille mahdollisuuden kasvaa yksilöinä (mikä on myös lopulta yhteisen edun mukaista). Loppujen lopuksi parisuhde on yhteisen edun laittamista oman edun edelle. Ei tyttöjeniltaa pidä jättää rallien vuoksi väliin, jos kyse on vain puolison miellyttämisestä, mutta nämä ovatkin pieniä arkisia valintoja suurten kysymysten ja kompromissien rinnalla. Terveellä itsekkyydellä ja puhtaalla oman navan tuijottelulla on iso ero. Jälkimmäisellä ei ole mielestäni parisuhteessa sijaa, jos haluaa parisuhteen kestävän pidemmän päälle myös elämän ristiaallokossa. Me nykyihmiset vain tunnumme haluavan saada kaiken heti mulle nyt ja ehdottomasti ilman vaivannäköä ja kovaa ponnistelua. Mikään ei ole ilmaista, ei varsinkaan hyvä parisuhde, sillä sen eteen on tehtävä työtä. Sama pätee myös esimerkiksi hyvään seksielämään. Palkinto taas on enemmän kuin kaiken vaivannäön arvoinen, jos panostus on ollut molemminpuolista.

Ja lopuksi: Teidän ei tarvitse uskoa ikuiseen rakkauteen, mutta teidän täytyy uskoa Teihin Kahteen. :)

edgybeauty
Edgy Beauty

Hyvä parisuhde on sen osapuolien näköinen; molempien toiveiden ja halujen summa, jossa kompromisseja tehdään molemmilta puolilta tasavertaisesti. Mun mielestä ei ole mitään varsinaisesta määrettä siihen, millainen on "oikea" pariskunta-tai suhde. Kaikkihan etsivät erilaisia juttuja, eri elämäntilanteissa, joten miten voisi olettaa, että kaikille sopisi samanlainen tapa olla yhdessä? 

Mulle hyvä parisuhde tarkoittaa yhteiseloa, joka tekee arjesta ja ikävistä jutuista mukavampia ja hyvistä hetkistä vielä parempia. Sydäntäpainavien asioiden purkamista ja tyhmille vitseille nauramista. Se on tilannetajua siitä, että kumppani näkee, että nyt on tarve suklaalevylle ja kotona pysymiselle, jätetään nämä pippalot väliin. Seksi on luonnollisesti ihan älyttömän tärkeää, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään, ja seksielämästä on suhteellisen helppo rakentaa kokonaisuus joka miellyttää molempia, kunhan vaan puhutaan avoimesti ja uskalletaan heittäytyä. Eli työtä pitää tehdä, mutta sekin palkitsee. Itse en myöskään kestäisi olla suhteessa, jossa ei ikinä riidellä, tällä temperamentilla on pakko päästää välillä savuja pihalle :D

Harlot of God

Pakko on kommentoida vaikka en ole vielä ehtinyt himaan lehteä lukemaan mutta huokaus pääsi kun tota listaa lueskelin. 

Ajattelin ensin vähän että duh, ei tietenkään kadota kotiin. Ei tietenkään "tehdä kaikkea toisen hyväksi", näähän kuulostaa aika superriippuvaiselta toiminnalta, jossa oma itse on vähän hukassa ja onnellisuutta etsitään jostain muualta. Päättyy yleensä huonosti, jollei omista jotain megakartanoa missä sitä tilaa pystyy saamaan ihan kotioloissa. God knows että olen itsekin yhden pesänrakennuskooman kokeillut, kaikesta oppii. 

Kotijutusta on sanottava vielä sen verran että jossain kohdassa se on vaan käytännön kannalta järkevämpää, jos molemmista tuntuu hyvältä ja suhde etenee. Ei pakollinen, mutta aika luonnollinen ja usein taloudellisestikin järkevä askel. Ei kliseitä kukaan ole huvikseen keksinyt, vaan ne syntyvät usein siksi että ovat ihan totta. Kyllä siitä yhteisestäkin ulko-ovesta ulos pääsee jos selkäranka on muuten kondiksessa. 

Viimisen kohdan luettuni huomasin olevani aika vanha, vaikka 25 vielä häämöttää edessä. Tai jos en vanha, niin ainakin kaappikonservatiivi... Teidän ei tarvitse uskoa ikuiseen rakkauteen. Ei tarvitsekaan. Mutta erityisesti tämä kohta on todella, todella sensitiivinen sille, että molemmat ajattelee samoin. Ja jos en uskoisi ikuiseen rakkauteen, eli elämänmittaiseen kumppanuuteen ja kaiken jakamiseen, tuskin jaksaisin myöskään panostaa mihinkään parisuhteeseen. Koska, laastarisuhteet ja friends with benefits-tilanteet aside, miksi muuten panostaisit parisuhteeseen, jos ajattelet että ei se kestä kuitenkaan?

ElinaPK
Sataman valot

Mulle tuli tuosta listasta samanlaisia ajatuksia kuin HarlotOfGold-nimimerkillekin. Kliseitä usein vähätellään, mutta pitäisi muistaa, että kliseet ovat kliseitä siksi, että useat niistä toimivat. Jos ikuiseen rakkauteen ei usko, niin ei silloin varmaan avioliittoonkaan ja varmaan yhteinen 20 vuoden asuntolainakin saa vähättelyä osakseen. Kukaan ei tiedä kuinka kauan yhteistä eloa riittää, mutta jos siihen suhtautuu alusta asti väliaikaisena ratkaisuna, niin suhde ei rakennu kovin kummoiselle pohjalle. 

Juhlin mieheni kanssa tällä viikolla ensimmäistä hääpäiväämme ja samaan aikaan elämme keskellä erobuumia. Lähes viikottain on tullut uutisia tuttavapariskuntien eroista ja toki olen sitä mieltä, ettei huonoon parisuhteeseen kannata jäädä, mutta silti väistämättä tulee sellainen fiilis, että monen uutisen pohjalla on kyllästyneisyyttä ja halua elää ruuhkavuosiin kadonnutta nuoruutta uudelleen. Se on surullista ja kertoo omalla tavallaan "Mulle kaikki heti" -kulttuurista, sillä kun on ne paljon halutut omakotitalot, häät ja lapset saatu, ruvetaankin haluamaan taas jotain muuta. Toivon vain, että me osaisimme aviomieheni kanssa olla jatkossakin kiitollisia niistä asioista, mitä meillä on nyt ja tässä - myös sitten, kun ruuhkavuodet saavuttavat meidät. 

Kissankieli
Hello Dolly!

Mun nähdäkseni pitkässä parisuhteessa on oltava molempia. On todella huono lähtökohta jos toinen ei aiheuta mitään henkisiä tai fyysisiä väristyksiä. Käsitteenä "hyvä rakastaja" on vähän hämärä: kukaan ei ole kaikkien mielestä hyvä rakastaja. Se oikeasti täytyy opetella jokaisen kanssa uudestaan, yhdessä. En oikeasti olisi nuorena likkana voinut kuvitella mitään pitempää suhdetta pelkästään "hyvän panon" vuoksi. (Friends with benefits on tietysti asia erikseen: siinä ei ole tavoitteita.) Toisaalta sieluntoveruus on aivan eri asia. Sitä voi olla ystävän, puolison tai sukulaisen kanssa. Se ei välttämättä liity pelkästään parisuhteeseen. Ja toisaalta: jos ei tunne henkistä yhteyttä toiseen, miten ihmeessä perheen perustaminen tuntuisi mahdolliselta?

Olen niin umpiromanttinen hömelö, että uskon "siihen oikeaan" ja "ikuiseen rakkauteen" vaikkakin ne olisivat kulttuurin tuottamia epärealistisia hassutuksia. Rakastuneena ne tuntuvat niin todelta, enkä näe mitään syytä luopua niistä niin kauan kun osaa pitää järjen mukana edes jollain tasolla. Niin kuin Elina tuossa aiemmin totesi, kliseet ovat kliseitä siksi että niissä on hiven totuutta.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Hmmm. Minä asun yhteisessä kodissa, avioliitossa, uskoen siihen että meidän rakkaus on jos ei nyt ikuista niin ei paljon muutakaan. Yhteisen lapsen kanssa, yhteisiä lainoja yhteisillä rahoilla maksaen, toisinaan kotiin "kadoten", omista haluista ja menoista joustaen. Kuljin kesän miehen mukana watercrosseissa vaikkei voisi vähempää kiinnostaa. Istuin katsomossa, kuvasin, vietin pitkiä ja vähän pitempiä päiviä kaksin tylsistyvän taaperon kanssa, istuin järjettömän monta kilometriä autossa ja heräsin kesälauantaina aamu(yö)kolmelta. Kaikki tämä vain ja ainoastaan siksi, että rakastan tuota miestä.

Ehkä oon sitten itsenäisen nykynaisen pahimpien painajaisten ruumiillistuma, mutta aivan sama. Minusta parisuhteessa pitää joustaa ja puhaltaa yhteen hiileen, molempiin suuntiin. Omaa pitää tottakai olla, meillä ne on nuo harrastukset jotka on valovuosien päässä toisistaan. Mutta ei se silti sitä tarkoita, etteikö niihinkin voisi joskus lähteä mukaan.

Ja minusta on pelkästään epätervettä rakentaa parisuhdetta sellaiselle "ei tää kestä kuitenkaan ikuisesti"-pohjalle. Juu puolet liitoista päättyy eroon mutta siltikin minusta on kammottava ajatella, että joku sanoo että "tahdon" ja jatkaa mielessään "no ainakin jonkun aikaa, katellaan nyt tuleeko tästä mitään". Elämää ei voi suunnitella ja blaablaablaa mutta minusta on jo epäreilua toistakin kohtaan olla sillä katellaan nyt- asenteella liikenteessä vielä pitkänkin ajan jälkeen. Mulle se tarkoittaisi automaattisesti sitä että koko ajan on silmät auki josko joku parempi tulis vastaan... 

Mutta mä oonkin henkisesti vissiin viisikymppinen, kaukana kaikesta tuppukylässä asuva mummeli (aika tosi kaukana sellaisesta itsenäisestä kaupunkilaisnaisesta) joten se siitä :D

aniat1 (Ei varmistettu)

Toi hienoa mitä teet, mut toivon myös, että puolisosi on yhtä kiltti sulle. Muuten siitä tulee ajan mittaan sellaista, että sinä vain uhraudut ja hän vaatii entistä enemmän, ja sehän ei ole hyvä juttu mitenkään.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

:)

Pelaan lentopalloa kilpasarjassa ja koko talven perheen aikataulut rakennetaan sen ympärille. Olen joka viikko 5-7 kertaa treenaamassa 1-3 tuntia kerrallaan. Että juu kyllä sanoisin että toimii toisinpäinkin. Kiva kun huolehdit :)

Nata - White Trash Disease

Pitää ja pitää. Miksi tyytyä vähempään jos voi saada enemmän?

empuska

Ehkä silloin kannattaisi tyytyä, kun mennään 72 kohdan listalla läpi pariskuntamarkkinoita, kuten toiset. Datalla on kiva pelleillä parempaa elämää, mutta voi nyt jeesus oikeasti.

Nata - White Trash Disease

Heh 8 tuntia päivässä excelia naputtavana, olen erittäin iloinen että joskus saan tehdä päätöksiä ilman numeerista dataa.

Tinder 2.0: appi joka laskee mätsäysprosentin erilaisten puhelimen käyttöominaisuuksien perusteella.

honeychile

Nii mutta jos voi saada 71/72, kuten se nainen sitten lopulta aviomiehekseen löysi, niin mikä estää? 

empuska

Ei kai mikään, mutta se retoriikka, että ihmiset tyytyy johonkin on yhtä hömelö kuin toiselle se, että vaaditaan. Just saying, molemmat ihan yhtä rumia sanoja, kun mennään tarpeeksi pitkälle.

honeychile

No ei sitäkään ole taidettu yleensä hyvällä katsoa, jos näitä lähtee eriyttämään eri ihmisiin pitkässä parisuhteessa... 

nora84 (Ei varmistettu)

Nuorempana etsin jatkuvasti "sitä oikeaa" joka tarkoitti minulle vahvaa mutta kilttiä, menestyvää mutta tavallista ja tulista mutta hellää rakastaja-aviomiestä. Nyt 30-vuotiaana, useita enemmän ja vähemmän rakkaussuhteita läpikäyneenä, sinkkunakin seikkailleena ja erilaista uutta aikuista minääni, kiittäen totean, että nyt haluan lähelleni miehen jonka arvot, usko ja halu rakkauteen mutta ehdottomasti myös seksiin olisivat omalla tasollani.

Oranssinen

Täällä yksi ainakin vuosiltaan viiskymppinen joka nauroi ääneen noita "kliseitä" lukiessaan.
Ja hetken mietittyään tulin kiukkuiseksi.

Yhtä järjetöntä on listata asioita joita parisuhteessa ei tarvitse tehdä kuin asioita jotka kuuluvat parisuhteeseen.
Eihän tuollaisia voi yleispätevästi määritellä! Jokainen tekee parisuhteestaan (toivottavasti) juuri sellaisen, kuin se juuri omalle kohdalle on toimivinta.

Itse en viihdy sohvannurkassa, mutta vietän siellä muutaman illan viikossa, koska puolisoni siellä viihtyy. Hän ei viihdy ihmisjoukoissa ja vierastaa tuntemattomia, mutta tulee silloin tällöin mukaani milloin mihinkin pippaloihin, koska haluaa (heh) "merkata reviiriiään". Minä reissaan, tapaan ystäviäni, käyn festareillä yksinäni. Asumme yhteisessä kodissa yhteisten lasten kanssa, mutta mies ja lapset häviävät tasaisin väliajoin mökille, että saan viettää aikaa itseni kanssa, yksin.
Minä rakastan metsäreissuja ja ulkoilmaa, mies viihtyy sisätiloissa sälekahtimet kiinni.
Olemmeko sieluntovereita? Emme varmaankaan, mutta olemme parhaat kaverit, eroottiset kumppanit ja olemme rakentaneet yhteisen kodin sekä antaneet kahdelle upealle ihmiselle elämän ja meistä on ihana istua aamiaispöydässä vastapäätä toisiamme.

Onko rakkautemme ikuista? Sitä emme tiedä ennenkuin ikuisuus tulee vastaan, siihen asti elämme päivän kerrallaan ja emme luovuta kovinkaan pienestä. Niinä päivinä kun emme ehkä rakasta kovin tulisesti, menemme eteenpäin, koska tahdomme. Ja sitten se rakkauskin taas pilkahtaa jostain tyynynkulman tai pölykoiran takaa ;)

 

ToniH (Ei varmistettu)

Törmäsin sellaiseen kuin Särkyneiden sydänten aktiivikirja, ja siitä löysin erilaista ja erittäin selkeyttävää tietoa parisuhde- ja rakkausasioihin, kun luin sitä, niin ihmettelin oikein, että miten olen voinut olla niin sokea. Sitä kirjaa voin todella suositella muillekin!

Huhhei! (Ei varmistettu)

Kauheeta feministisoopaa tuollainen lista. Ensinnäkin aitoon romanttiseen ihastumiseen johtaa keskinäinen kemia ja vetovoima, jota ei ole järjellä selitettävissä ja jossa ei ole sielunkumppanuudella mitään tekemistä. Aitoon kiintymykseen ja rakkauteen vaikuttaa mitä suurimmassa määrin keskinäinen yhteensopivuus ja sielunkumppanuus ja romantikaan ylläpitäminen edellyttää pitemmän päälle enemmänkin aitoa tahtoa ja tietoista haluamista. Tuollaiset artikkelin listat edistävät kertakäyttörakkauden ja itsekkäistä syistä ylläpidettävien suhteiden lisääntymistä. Sekö on myös nykypäivän naisten tarkoitus, kun tällaisia listoja nostetaan keskusteluun? Tehdään ihmissuhteista entistä pinnallisempia ja helpommin korvattavia?

moninaista (Ei varmistettu)

Minulla tämä nykyinen parisuhde on kestänyt yli kolmekymmentä vuotta ja 27 avioliitossa. Ei tätä mitenkään erityisesti suunniteltu, enkä usko että ainakaan ennakko"määräyksillä" tätä olisi voinut ainakaan parantaa. Välillä on oltu enempi ystäviä ja välillä pelkkiä seksikavereita. Molemmille on taatusti iloinen yllätys että juuri me on kyetty pitkään parisuhteeseen. Vasta muutama vuosi sitten on otettu yhteinen laina, että sitäkään palloa jalassa ei ole ollut. Yhteisiä lapsia on ja ihan taatusti se on vaikuttanut kuinka spontaanisti kukin toimii elämänmuutoksissa ja veikkaan että puuduttavimpien jaksojen yli, ali tai läpi on auttanut joku vastuuasia kuten nyt lapset. Ei ole olemassa yhtä, kahta tai viittä tärkeintä asiaa, on vaan asioita jotka eri aikoina vaikuttavat, joskus taloustilanne, joskus seksi, joskus ystävyys, joskus lapset ovat ne tärkein asia jonka vuoksi on jaksettu jatkaa yhdessä. Saattaa olla että ero tulee mutta saattaa olla tulemattakin. Toistaiseksi tämä on ollut tärkeämpää kuin muutoksella - ehkä - saavutettu mielihyvä.

Susbe (Ei varmistettu)

Mulle tuli kanssa tästä jutusta kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta on hyvä, että ikuisuuskliseitä kyseenalaistetaan ja ketään ei haluta pakottaa tiettyyn muottiiin. Toisaalta, itse olen kuusivuotisessa parisuhteessani yllättynyt siitä, kuinka paljon turvaa ja tasapainoa minulle on tuonut sellainen elämä, jota ennen pidin jotenkin ahdistavana parisuhdeluuhauksena. Jestas että on ihana kun voi tarvittaessa vaan olla viikonlopun yhdessä kotona katsomassa leffoja! Joskus on myös ikävä ensihuumaa, jännitystä ja sitä kun seksi toisen kanssa oli uutta ja jännää, mutta nyt kun toisen tuntee ihan läpikotaisin ja hän sinut niin on aika ihanaa saada olla myös välillä kärttyinen, huono sängyssä, väsynyt ja pelokas - ja silti se toinen pysyy siinä ja tykkää susta.
Ihmiset on yksilöitä, mutta ehkä jos itse pitäisi joku neuvo vaikka nuoremmille antaa niin se olisi: anna elämän viedä, panosta toiseen, mutta älä hukkaa itseäsi. Olemalla aito itsensä ja silti huomioimalla myös toisen on mahdollista löytää tiivis ihmissuhde jossa ne palikat vaan jotenkin loksahtelee oikeille kohdilleen.

Kommentoi