Päivän sitaatti: Kolme ajatusta tisseistä

Toimitus

1. "Vaikka omatkin rintani roikkuvat, niissä on raskausarpia, ne ovat painavat, ilman rintaliivejä hikoavat ja tekevät muutenkin kaikkea epäeroottista suurimman osan ajasta, niin ne on silti mun. Ja mä rrrrakastan niitä!"

Naiádes rinnoistaan, joiden kuppikoko on liiveistä riippuen H-K

2. "Aivan kuin olisin nousuhumalassa - siis ihan yleisestikin, ei vain siksi, että minulla on vihdoinkin tissit. - - Yritin jopa saada miehen koodaamaan rinnoilleni oman nettisivun."

Mamalicious, jonka kuppikoko on kasvanut radikaalisti raskauden myötä
 

3. "Rintavakoa ei ole, eli sayonara vaan syvään uurretut pääntiet - tosin aika säälittävän pieni tuo tissivako oli kyllä ennestäänkin."

Tints viiskyt piste neljäyks -blogissa elämästä rintasyöpäleikkauksen jälkeen


Kuva: Naiádes

 

Mitä sinä ajattelet tisseistäsi?

 

Kommentit

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Olen aina tykännyt rinnoistani, vaikka suhtaudun niihin nykyään imetyksen jälkeen eri lailla kuin ennen raskautta (vähän sellaisin "hyvin tehty, rinnat" -taputuksin). Kerran minulle sanottiin, että "onpa sinulla kauniit rinnat - tosi symmetriset". Ah, muistan sen yhä, vuosien jälkeenkin :)

Pineapplehead

Ihan jees. Olen kokoa 80A, jota olen ollut aina. Edes raskaus ja imettäminen eivät muuttaneet asiaa. Rinnat ovat edelleen melko terhakat, kiinteät ja... Niin, pienet. Vaikka välillä toivon, että ne olisivat edes yhtä kuppikokoa isommat, niin arjen pyörteissä moiset motkotukset unohtuvat. ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Pienethän ne on, enkä ole niiden kanssa sinut ollenkaan. Pari raskautta ei muuttaneet asiaa, samankokoisina pysyivät (paitsi kun maito nousi niin ah miten ihan pulleat tissit olikaan <3 ). Näitten kans on elettävä, halusi tai ei.. mies kyllä kehuu ja sanoo ihaniksi, mutta minkäs omalle mielipiteelleen voi - nää on rumat ja pienet ja inhottavat. Isommat olis paljon kauniimmat.

Ripatsu (Ei varmistettu)

Huoh, toinen rinta on kun mikäkin nahkapussukka kera kymmenien raskausarpien ja toinen tursuaa maitoa. Mikään rintava en ole koskaan ollut ja varmaan palailen samaan 65C:hen kunhan imetys loppuu. Olen kyllä ihan tyytyväinen, en osannut olla isojen rintojen kanssa ollenkaan silloin kun olin synnyttänyt.

JP (Ei varmistettu)

Ah, TISSIT. Muistuu mieleen Studio Julmahuvin uutissketsi, jossa jäätynyt uutisankkuri huutaa ihan täysin mihinkään liittyvästi "tissit!". Onhan ne jännät. Miten ihmeessä ihmisen ruumiinosa voi vaihdella kokonsa ja muotonsa puolesta niin paljon, ja silti olla ns. "normaali"? Mun mielestä tissit on kokonaisuudessaan ärsyttävät ja turhat paitsi silloin kun pitäisi imettää, jolloin silloinkin monelle ne aiheuttavat ikäviä tuntemuksia, kun ei tule maitoa tarpeeksi ja sattuu.

Sitten avautuminen: Kun puheenaiheena on naisen vartalo, jakautuu keskustelu kahteen: Raskaana olleiden naisten muuttuneet vartalot ja ei-raskaana olleiden naisten "luojan antamat" vartalot. Viime aikainen trendi on ollut se, että ensin mainituilla on suurempi tarve puhua asiasta. Ja jopa se, että jossain yhteyksissä ensin mainitut ovat netti-julkisesti hermostuneet jälkimmäisille, kun ovat kehdanneet puhua muhkuroistaan ja arvistaan. Onkohan ajatusmalli sen takana: "Olen tämän näköinen, mutta en voinut siihen vaikuttaa, koska raskaus, joten tää ei oo mun vika eikä mua saa arvostella ulkonäköni vuoksi."? Eli tavallaan ollaan siinä keskustelussa, onko ihminen itse syypää jos näyttää rumalta. Ja jos on, saa arvostella?

Toimitus
Toimitus

Todellakin, Studio Julmahuvia kunnioittaen: TISSIT!

Ja mielenkiintoinen huomio tuo kahtiajakautunut keskustelu.

pikkutissi (Ei varmistettu)

Oma kuppikokoni oli vielä pari kuukautta sitten 75C. Nyt kun salitreeniä on takana reilut pari kuukautta, niin kuppikokoni on 70B.. ja kauhian pieneltä tuntuivat, joutuu sitä varmaan käydä jossain vaiheessa kun mania on niin tallinnassa ottamassa itelle kunnon tissit. Mun mielestä naisella pitää olla tissit, ja jos niitä luonnostaa ei oo niin sitten muuten vaan hankkimalla. :)

Nata - White Trash Disease

perse on tän päivän tissit.

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

Then I'm screwed..

Nata - White Trash Disease

kirjaimellisesti? :DD

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

no pun intended.. :D

Dd (Ei varmistettu)

Aikoinaan rintavarustukseni kuppikokoa isompi ja toinen toistaan suurempi. Hartia-niskaseutu huusi apua ja pää jatkuvasti kipeä. En löytänyt sopivia vaatteita, rintsikoista puhumattakaan. Suoraan sanottuna häpesin huomiota herättäviä rintojani, koska henk.koht. niistä ei ollut kuin harmia. Onnekseni pääsin kuitenkin rintojen pienennysleikkaukseen ja nyt olen enemmän kuin tyytyväinen, itsetunto nousi kertaheitolla! :) Kokoni edelleen iso 75DD ja arvet näkyy, mutta näillä mennään!

Toimitus
Toimitus

Tulipa tässä teidän hyvin ajatuksia lukiessa mieleen tämäkin:  miksi lähes aina oletetaan, että kaikilla naisilla on erityinen suhde rintoihinsa, siis erilainen kuin vaikkapa sanotaan nyt omiin käsivarsiin, varpaisiin tai korviin? Vai onko niin, että ne naiset, joille tissit on ruumiinosa muiden joukossa, ovat poikkeus säännöstä?

mami (Ei varmistettu)

Lapsena katselin mummini rintoja ja ihmettelin kuinka ne voivat olla tuollaiset suuret tyhjät pussit, ja ajattelin, että tuollaisia mä en ainakaan halua itselleni. Aikaa kului, omat rintani kasvoivat suhteellisen suuriksi (isotissistä sukua :D ) ja tulin raskaaksi. Imetin lastani 4-vuotiaaksi asti ja katsoessani itseäni peilistä nyt, voin vain todeta, että aika samanoloiset on omat rintani mummini silloisiin rintoihin verrattuna... :/ No, okei, ehkä ne ei aivan tyhjät kuitenkaan ole, mutta aika veltot pussit, jotka valahtavat kainaloihin nukkuessani selälläni. Siitä huolimatta rakastan omia rintojani edelleen. Pidän itse naisista, joilla on rinnat, kaunis rintavako on lähes seksikkäintä mitä tiedän... :P

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Vaikka rintani ovatkin jälkiasennetut niin ne ovat mulle silti aidot ja oikeat ja osa minua. Ärsyttää, kun ihmiset kutsuvat niitä epäaidoiksi.

raikkuli (Ei varmistettu)

Elämme aikakautta, jossa kauneusihanteet venyvät lattarintaisesta huippumallista sensuelliin pin up-tyttöön ja aina silikonintäyteisiin katiepriceihin saakka. Itse sijoittunen b-c -kuppeineni jonnekin kahden ensin mainitun välimaastoon, mutta oma kauneusihanteeni on pienirintainen, litteämiehustainen "vaateripustin". Pidän eri tyyleillä leikkimisestä, ja koska minulla kuitenkin on tissit, en koskaan pukisi ylleni tiukkoja makkarankuoria tai turhan avonaisia yläosia. Mielestäni näytän niissä halvalta. En omista edes kaarituettuja rintaliivejä, push upeista puhumattakaan. Pidän pehmeistä liiveistä, jotka antavat luonnollisen figuurin.

En ole koskaan ollut niin eksyksissä omassa kropassani, kun olin raskaana ollessani; rintani kasvoivat jättimäisiksi maitomeijereiksi, enkä todellakaan osannut nauttia täyteläisestä olemuksestani. Harrastan kestävyysjuoksua, joten isot rinnat olivat taakka ja aina tiellä. Imettäminen on silti yksi elämäni kauneimmista ja intensiivisimmistä kokemuksista.

Mitä vielä rintojen kokoon tulee, en tiedä, olisiko oma kauneusihanteeni muodostunut erilaiseksi mikäli omistaisin niin kovasti ihailemani, hyvin pienet rinnat. Meillä ihmisillä kun on usein tapana haluta juuri niitä (fyysisiäkin) ominaisuuksia, joita ei ole juuri meille itsellemme suotu. :)

CougarWoman
CougarWoman

Minä rakastan omia rintojani, olkoonkin etten yli 20 vuoteen ole voinut rintaliiveittä julkisesti liikkua (E 85). Olen kohta nelikymppinen mutta rintani ovat mielestäni vielä ihan ookoo; nännit osoittavat eteenpäin eivätkä etelään. Kunnon rintaliivivalinnalla voin huoletta näyttää dekolleteetani ja kyllähän tuo katseita kerääkin. 

Mutta pääsyy siihen, miksi pidän rinnoistani on kuitenkin se, miten hyvältä tuntuu kun niitä kosketetaan :) 

Hear Hear!

meidän suvun naiset on kaikki aika povekkaita, joten - ylläri - niin minäkin.  Jossain DD-E -kupeissa mennään, vaikea sanoa, kun nykyrintaliiveissä on kaikissa vähän eri mitoitus.

Joka tapauksessa iso AAMEN tuolle, että luonnostaan isot rinnat roikkuu ja se joidenkin pitäsii ymmärtää. Roikkuminen ei tarkoita sitäkään, etteikö ne tissit voisi olla kiinteät. Tämä rsytys minulla on tullut siitä, kun olen enemmänkin kuin kerran kuullut/lukenut tästä ankeasta testistä, että jos rinnan alla pysyy kynä itsestään, niin rinnat eivät olisi kiinteät.

Newsflash: ihmisnahka kun ei ole niin tymäkkää, että ne saisi isorintaisen naisen maitorauhaset ja rintakudoksen uhmaamaan painovoimaa. Itse en ole tavannut ainuttakaan tissevää naista, jonka rinnat sojottisivat ylöspäin ihan itsestään.

Omisat rinnoistani tykkään kyllä, mutta onhan niistä haittojakin. Urheiluun on pakko hankkia kalliit ja supertukevat liivit tai mistään ei tule mitään. Ja useimpien vaatteiden alle joutuu laittamaan alustopin isojen kaula-aukkojen vuoksi, ellei tavoittele pornotähtityyliä ja halua kerätä pitkiä katseita.

Siry (Ei varmistettu)

Itelläni on suht pienet rinnat, mutta rinnat kuitenkin. Ja ite tyykkään niistä hyvin paljon, joskus kun on tullut syötyä enemmän kuin normaalista eikä ole tullut liikutta, siis painoa kertynyt vähän niin oon huomannut et ne kasvaa aika helposti. Mut sit kun taas liikkuu ja syö tavallisesti niin ne pieneneekin. Isot rinnat ois ihan kauhistus mulle, mua ahdistais se koko, epäkätevät esim. lenkillä, ihmiset (miehet) tuijottais. Pienet rinnat on näpsäkät :)

Iso tissi (Ei varmistettu)

Voihan tissit, suurin oneglma minulle ollut aina. Rintani kasvaa aina ensin kun kehossani tapahtuu muutosta. Olkoo kyseessä väliaikanien turvotus (lue: syöty jotain joka turvottaa ja on aamulla ohi ;)), pms, raskaus (seki kokemus on koettu kahteen kertaan - eiköhän riitä jo). Joku voisi ajatella, että jos turvotus tulee rintoihi niin ei paha. Eipä vissii ole paha ja kiusallista kun rintaliivit voi aamulla olla just niin hyvät ja sopivat.. Iltaan kun mennään niin kappas ku tuosta edes vähä pullottaa - niin perseestä. Toisaalta äärimmäisen hyvä mittari on myös liivit siihen jos painoni on noussut yhtään - siihe ei tarvita puntaria. Ennen lasten (kahden sellaisen) saantia rintani oli oikeesti niin valtavat että huh, revin ne huipuilla liiveillä ylös jottei ne roikkuisi. No näin lyhyellä 157cm ihmisellä sekään ei näyttänyt kovin hyvältä. Nyt kokoa on tupla D:t! Ennen oli paniikki saanko sovituskopissa paidan pois jonka olin saattanut ahdata päälleni. Välillä kadedhin urheilijoiden rintoja joita ei edes ole.

Liikunta onnistuu nykyää surutta vaikka onkin kokoa, hyvät liivit jos tuntuu itelle hyvältä niin aivan tuhannen sama jos hölskyy tuolla lenkkipolulla. Tisseistäni on huomauteltu aina. Olen erittäin otettu jos joku huomaaki perseeni (positiivisessa mielessä ;) ). Mua o katottu ennen paljonki leuan alapuolelle, silloin teki mieli hieman kyyksityä ja sano "Hei, olen täällä!" :)

Minttu-Maaria (Ei varmistettu) http://cocoandcarrie.blogspot.fi/

Liian monella naisella on komplekseja tisseistään ja harva on täysin tyytyväinen. Pääsin omista pienistä komplekseistani eroon, kun miesten kanssa asiasta keskustellessa sain sen näkökulman, että "Ne on tissit!", jonka eräs mies sanoin riemukkaasti ja painokkaasti tarkoittaen sitä, että kaikenlaiset tissit on kivoja. Suurin osa miehistä tykkää ihan tavallisista tisseistä (mikä pitää sisällään aikamoisen kirjon erilaisia tissejä), joten turhaan me naiset asiasta olemme huolissamme. En tarkoita tällä kommentilla olla epäfeministinen, sillä kaikki me varmasti olemme joskus ajatelleet, että kelpaako rintavarustuksemme sellaisena kuin se on. Tärkeintähän on tietysti, että nainen itse olisi tyytyväinen ja minä ainakin olen ollut tuon "Ne on tissit" -lausahduksen jälkeen. Mutta hyvä on tehdä välillä tisseistä asiaa :)

Nykyään ei ole valittamista, ainakaan kauheasti. Olen tosiaan pieni likka, joten lähinnä ongelmia varustukseni kanssa on koituntu vaatteita ostaessani. Jokunen aika sitten kokoni oli vielä 70F ja voin sanoa, että oli mahdoton löytää oikeasti istuvaa paitaa. Koon tippuessa 70DD kokoon on pukeutuminen selkeästi helpottunut, mutta joidenkin vaatteiden kanssa silti vielä hieman ongelmia. Onneksi vain hieman ja istuvia paitoja nykyään löytyy.

Pukeutumiseni on kyllä vapaammaksi muuttunut koon tippuessa, sillä noinkin "pieni" ero kuitenkin tässä kohtaa vaikutti todella paljon ja koon pienentyminen on mahdollistanut pukeutumsita vaatteisiin, mitä ennen en olisi voinut missään nimessä tunkea päälleni.

Hannushka

Nuorempana koin suuria komplekseja pienistä A-kupin rinnoistani. Nykyään olen liittynyt B-kerhoon, ja vaikka joskus tiettyjä asuja katsellessa toivoisin että ne olisivat edes piirun verran isommat, voin ylpeänä sanoa että minulla -35-vuotiaalla- on sangen ryhdikkäät tissit joihin maan vetovoima ei (vielä) ole päässyt iskemään.

Liivimyyjänä voinkin sanoa että liiveillä voi OIKEASTI saada aikaan melkoisia ihmeitä. Jopa niihin A-kupin rintoihin saa kyllä nostetta ja vakoa kun valitsee oikeat liivit tarkoitukseensa vrt. esim Paris Hilton jolla näyttää rintojen koko vaihdella jopa saman päivän aikana. Häihini ostin aikoinani silloin nousukautta elävän WonderBran liivit mitä nykyään ei saa kai kuin superkalliista liiviliikkeistä jos ollenkaan. (correct me if I'm wrong) Niissä oli push up tyynyt ulko-sivuilla ja rintojen välissä nyörit joilla pystyi kiristämään kupit todella lähelle toisiaan jolloin sai kyllä kunnon tissivaon :D Surukseni häistäni on lähes 10 vuotta ja nuo liivit lähtivät noin kuuden vuoden uransa jälkeen kaatikselle jo muutama vuosi sitten...

Kommentoi