Paljasta megamokasi (ja lue toimituksen pahimmat mokat)
Ei se ole niin vakavaa, ylistäkäämme mokailua!
”Jos joskus pitäisi valita, olisinko mieluummin mieleenpainuvan kaunis vai mieleenpainuvan hauska, valkkaisin ehdottomasti hauskan. Ja hauskuus syntyy aika usein siitä, että osaa nauraa itselleen. Nykyisin osaan jo ajatella monesta todella nolosta hetkestä, että olipa kamalaa, mutta ehkä kuukauden päästä voin jo kertoa tätä hauskana juttuna”, kirjoittaa Saarah Visual Diaryssa täällä ja paljastaa pari törkeän hauskaa mokahetkeä elämästään.
Tästä kirjoituksesta voimaantuneina intouduimme toimituksessa muistelemaan omia megamokiamme – sekä tuoreita että vuosien takaisia. Ja haastamme myös sinut paljastamaan oman mokasi.
Yllättävä siemensyöksy
”Ravistin lounasruokalassa seesaminsiemenpurkkia salaattiannokseni päälle niin voimallisesti, että korkki irtosi ja desilitroittain siemeniä sinkosi pitkin ruokalan lattioita. Se jos jokin oli odottamaton siemensyöksy…”
Kopeillakin on korvat
”Tämä on tapahtunut jo vuosia sitten, kun olin vielä nuori, ajattelematon ja tyhmä. Juteltiin lukion tyttöjen vessassa parin kaverin kanssa yhden tytön uudesta ja aika rumasta hiusmallista ja sit se tyttö astui ulos vessakopista. Kyllä hävetti ja harmitti. Vuosia. Nytkin.”
Naapuri tässä päivää!
”Olin Kreikassa lomalla. En meinannut päästä aamuvarhain hotellihuoneeseeni avainkortilla sisään. Aloin renkuttaa ovea kunnolla väkivaltaisesti, mutta sitten katsoin huoneen numeroa ja huomasin, että olinkin painanut hississä ajatuksissani 5-kerrosta enkä kolmosta, jossa itse majailin. Varmasti huoneessa olijat ilahtuivat pienestä rynkyttelystä.”
Kesä ei kuivaa kaikkea
”Festariviisaus numero 1: avattu tölkki kannattaa salakuljettaa ulos anniskelualueelta kassin sisällä vain, jos tykkää kuorruttaa puolet omaisuudestaan oluella.”
Tukka kunnossa?
”Minulla oli päälläni tosi lyhyt hame viikonloppuna, kun istuskelimme kavereiden kanssa puistossa. Pikkuhousuissani oli reikä ja ehdin istua puistossa reteesti pitkän aikaa, ennen kun tajusin korjata asentoani. Häpykarvat ne sieltä olivat housujen reiästä iloisesti tursuilleet koko muun puistoväen nähtäville. Hupsista.”
Tavallaan hauska tutustua
”Kutsuin ystäväni uutta poikaystävää koko Flow-viikonlopun ajan vahingossa ihan väärällä nimellä. Argh!”
Liian innoissaan?
”Olin todella tärkeässä työpalaverissa, jossa olin minä ja viisi miestä toisesta firmasta. Kesken palaverin sain loistavan idean. Vaihdoin innoissani asentoa, kumarruin pöydän ääressä olevan paperin päälle demonstroimaan ideaani ja RÄKS. Housuni repesivät haaroista noin kolmenkymmenen sentin matkalta. Reikä ja ääni olivat niin isot, että tilannetta ei voinut sivuuttaa. Miesviisikko hiljeni ja punastui. ”Oho, multa repesi housut”, oli ainoa, mitä sain suustani. Vedin palaverin loppuun ja lähdin taksilla kotiin. ”
Kuvankäsittelyä
”Olin ihastunut yhteen mieheen, ja juttelin sekä hänen että kaverini kanssa facebookissa. Kaverin kanssa höpöteltiin miehestä kaikenlaista, ja lähetin hänelle kuvia, joita olin napannut miehen profiilista. Siinä hurmoksessa tuli myös vahingossa vaihdettua oma profiilikuva tähän ihastukseni kuvaan, joka ei jäänyt häneltä huomaamatta. Selitäpä siinä sitten!”
No, antaa tulla, mikä oli viimeisin (tai mieleenpainunein) mokasi – ja voiko sille jo nauraa?
Teksti: Anna, joka allekirjoittaa noista mokista kaksi… mutta punastuttaa sanoa mitkä!
Kuva: Corbis
Tuli mieleen yksi juttu parin vuoden takaa muuton ajalta. Olin ajatuksissani ja aivan unenpöppörössä aamutuimaan menossa hakemaan varastosta paria laatikkoa. Olin myöhässä aikataulusta ja sähelsin ihan mielettömästi. Olin onnistunut jo rikkomaan kahvikupin ja viiltämään sormea hieman jne. No. Käytävässä tajusin ”että hitto minähän olen yöpaita päällä.” Samalla myös tajusin ettei mukanani ole kotiavaimia saati puhelinta. Huoltoyhtiön toimisto (josta saisin avaimen) oli parin talon päässä, vilkkaan tien varrella Helsingissä. Eipä siinä mitään, jos päälläni olisi ollut vaikka pitkä peittävä paituli tai vastaavaa. Ehei. Päälläni oli vintage yöpaita, joka oli valkoista hyvin ohutta materiaalia. Ja olin myös ilman alusvaatteita. Melkein sama kuin olisin siis ollut alasti. 😀 nimim.viuhahtaja.
Oma megamokani sattui muutama vuosi sitten, kun olin menossa ystäväni Sannin veljen ylioppilasjuhliin. Olin oikeassa kerrostalossa ja löysin juhlat. Kävelin suoraan sisälle ja kiertelin ympäri asuntoa. Päivänsankarin äiti tuli luokseni, ojensi lasin kuohuviiniä ja kertoi Sebastianin olevan omassa huoneessaan. Hän johdatti minut Sebastianin luokse ja siellä onnittelin ja halasin tuoretta ylioppilasta. Juttelimme hetken, jonka jälkeen kysyin häneltä, onko Sannia näkynyt. Sebastian vastasi nolosti ettei taida tuntea ketään Sannia. Tässä vaiheessa mieleeni muistui, että Sannin veljen nimi taitaakin itseasiassa olla Santeri. Sanoin siis Sebastianille coolisti, että lähdenpäs tästä sitten etsimään Sannia ja kiiruhdin rappukäytävään soittamaan ystävälleni. Huomasin, että postilaatikossa oli väärä sukunimi; Santerin juhlat olivat siis tosiaan kerrosta ylempänä. Olin kuitenkin tilanteessa niin nolona, että kiiruhdin vain mahdollisimman nopeasti ulos koko kerrostalosta ja jätin Santerin kekkerit suosiolla väliin. Silloin nolotti – nyt naurattaa!