Paperi T julkaisi juuri esikoisrunokirjansa – mutta kenen kirjoja hän itse lukee?

Toimitus

 

KIRJA, JOHON PALAAN

Charles Bukowski: Rakkaus on koira helvetistä

Samoihin aikoihin, kun Henri Pulkkinen eli Paperi T innostui teininä räpistä, hän nappasi isänsä hyllystä Charles Bukowskin katkeransuolaisen runokokoelman. Siihen asti hän oli kuvitellut, että runous on lähinnä kuvausta solisevista puroista.

”Tajusin, että jos runouden ei tarvitse olla riimejä luonnosta, niin ehkä rap-lyriikoissakin voi keskittyä muuhun kuin aseisiin ja mimmeihin. En myöskään ihan tiennyt, mitä mieltä olla runojen vähän kusipäisestä tyypistä, ja ristiriita jätti jäljen omaan kirjoittamiseeni.”

 

KIRJA, JOKA ON KESKEN

Karl Ove Knausgård: Taisteluni

Paperi T ei tykkää lukea stressissä – ja keikkakiireissä rauha on harvinaista.

”Kerran stressin keskellä mietin, että ei tässä varmaan muu auta kuin lukea jotain Knausgårdia, haha! No, aloitin ensimmäisen osan ja yhtäkkiä huomasin, että kello oli puoli kolme yöllä. Yleensä en lue kirjoja yhdeltä istumalta, mutta Taisteluni oli niin fyysinen kokemus, että oli pakko. Nyt pidän taukoa ennen kuin tartun kakkososaan.”

Hän kuvailee kirjaa tunnustuksellisuuden ylistykseksi.

”Kaikessa rujoudessaan se iskee suoraan inhimillisyyden ytimeen.”
 

KIRJA, JOHON TARTUN SEURAAVAKSI

Lydia Davis: Can’t and won’t

Paperi T:tä innostaa kirjoissa enemmän kirjailijan tapa panna sanoja peräkkäin kuin mukaansatempaava tarina.

”Mietin usein lukiessa, etten itse osaisi koskaan kirjoittaa mitään yhtä hyvää. Ihailen erityisesti runoudessa sitä, että siinä mennään totuutta kohti ja sanotaan vaikeita asioita helposti.”

Amerikkalaisen Lydia Davisin novellikokoelmassa kiehtoo juuri kirjan runomaisuus: lyhin novelli on lauseen mittainen.

”Lyhyys on hyvä myös siksi, etten ehdi lukea kaikkea, mitä haluaisin. Davisin kirjan voin heittää reppuun ja lukea sitä erissä silloin kun on aikaa.”

 

Lue myös nämä:

Pamela Tolan kirjavinkit
Luuletko, ettet pidä dekkareista? Lue nämä niin mielesi muuttuu



Teksti: Laura Kangasluoma
Kuva: Joonas Vuorinen

Juttu on julkaistu kesäkuussa 2016 ilmestyneessä Trendissä.

 

Kommentoi