Parhaat kesäkirjat: kiinnostavaa lukemista lomalle

Toimitus

Toimitus listasi suosikkikesäkirjansa. Mukana on jännitystä, huumoria, asiaa, draamaa ja tunnelmointia. Mikä on oma kesäkirjasuosikkisi? Kerro ja osallistu #kesäkirja-haasteeseen!


 

Novellinnälkäisille

Jennifer Egan: Emerald City and Other Stories

”Luin loistokkaan Aika suuri hämäys -romaanin jälkeen kaikki Eganin kirjat, ja niistä tämä vuonna 1993 julkaistu novellikokoelma teki suurimman vaikutuksen. Se hurmasi ihmisillään ja tunnelmillaan: yksissä kansissa on 11 kohtausta elämistä, jotka pääsen kaikki kokemaan. Tätä pikku kirjaa lainaisin mielelläni kaikille ystävilleni, mutten uskalla – hätä tulisi, jos se ei olisi tutulla paikallaan sänkyni vieressä, käden ulottuvilla, valmiina luettavaksi neljänteen kertaan.”

Päätoimittaja Jenni

 

Jännityksenjanoisille

Gillian Flynn: Kiltti tyttö

”Luen dekkareita vain kesämökillä. Kiltti tyttö on täydellistä lomalukemista: vähän jännä, sopivan kevyt, kutkuttava ja niin koukuttava, ettei sitä malttaisi jättää hetkeksikään kesken. Kirja kertoo erään kauniisti alkaneen rakkaustarinan karuista vaiheista. Se panee pohtimaan, mikä oikeastaan on totta, mikä kulissia ja mikä käänne johtaa elämässä mihinkin.

Romaanissa Nick Dunnen vaimo Amy katoaa parin hääpäivänä. Nick jää kiinni valheista ja on pian pääepäilty vaimonsa murhasta. Lukijan pää pannaan pyörälle useamman kerran, kun yllättävät käänteet seuraavat toisiaan. Menestyskirjasta on myös tehty David Fincherin ohjaama leffa, joka sopii sadepäivään – mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan ensin.”

Tuottaja Anna

 

Hippikesään

T.C. Boyle: Drop City

”Kesällä toivon aina, että olisi 60-luvun loppu ja asuisin kommuunissa Kaliforniassa. Siksi Drop City on täydellinen kesäkirja – siinä ollaan hippikommuunissa Kaliforniassa 60-luvun lopulla.

Juoni on mielenkiintoinen: hippijoukko pakkaa tamburiininsa ja suitsukkeensa ja muuttaa Kaliforniasta Alaskaan elääkseen omavaraisesti. Tietenkään he eivät osaa viljellä saati rakentaa taloja, koska suurin osa heistä on ollut entisessä elämässään urbaaneja kaupunkilaisia. Ja koska 60-luvulla ei ollut internetiä, jolta kysyä neuvoa, katastrofin ainekset ovat kasassa.

Kirja ei ole silkkaa rauha & rakkaus -nostalgiaa. Se pureutuu hippiliikkeen ongelmakohtiin, kuten siihen, että vaikka se näennäisesti vapautti siihen liittyneet yhteiskunnan normeista, sukupuoliroolit pysyivät samoina. Kommuuneissa naiset kokkasivat, siivosivat, hoitivat lapsia – eli pyörittivät koko huushollia ja mahdollistivat toimivan arjen. Kommuuni ei pysy pystyssä kovin kauan, jos kukaan ei ikinä suostu tyhjentämään huussia.”

Muotiassistentti Mia

 

Tunnelmointiin

Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin

Twin Peaksin tunnelma + Monika Fagerholmin sanojen rytmi = täydellisyys paperilla.”

Muotituottaja Noora

 

Tiedetoukille

Bill Bryson: The Mother Tongue – English And How It Got That Way

”Olen ahmatti, mitä tulee popularisoituun tieteeseen. Britanniassa pitkään asunut amerikkalainen Bill Bryson tunnetaan yhtä aikaa kepeistä ja sivistävistä matkakirjoistaan. Tässä kirjassa hän käsittelee englannin kieltä – muun muassa sen historiaa, ominaispiirteitä ja omituisuuksia. Don’t mind if I do, eli kuulostaa täydelliseltä laiturilukemiselta.”

Toimituspäällikkö Kati

 

Hauskaa ja inspiroivaa

Shonda Rhimes: Year of yes

”Minulla on tapana ostaa ulkomailta kirjoja – tarkemmin sanottuna yhdysvaltalaisten koomikoiden tai viihdealan vaikuttajien elämäkerrallisia teoksia. Ne ovat helppoa, hauskaa ja amerikkalaiseen yes we can -henkeen inspiroivaa luettavaa. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen ostanut reissuilta (tai niiden innostamina jälkikäteen Suomesta) Tina Feyn Bossypantsin, Amy Poehlerin Yes pleasen, Lena Dunhamin Not that kind of girlin ja Patton Oswaltin Zombie Spaceship Wastelandin (kaikkia suosittelen).

Viimeisin ostokseni oli Shonda Rhimesin Year of yes. Rhimes on käsikirjoittaja ja tuottaja, joka luonut muiden muassa Greyn anatomia -sarjan: ainoan tv-ohjelman, jota olen suoratoistopalveluiden yleistyessäkin seurannut kaikki sen 12 kautta samassa tahdissa, jossa sitä esitetään Suomen televisiossa. Sarjan fanina Rhimesin kirjan lukeminen oli silmiä avaavaa: tajusin, mistä moni suosikkihahmojeni luonteenpiirre juontaa (eli muille faneille tiedoksi: Christina = kaikkea sitä, mitä Rhimes on tai haluaisi olla), mutta ennen kaikkea, miten ison työn Rhimes on tehnyt päästäkseen huipulle: musta yksinhuoltajaäiti, joka pyörittää miljoonabisnestä, on roolimalli monille amerikkalaisnaisille.

Rhimesin kirja oli silmiä avaava myös siksi, että se kertoo vuodesta, jonka aikana Rhimes päätti vastata myöntävästi ehdotuksiin, jotka aiemmin pelottivat häntä. Kirja jätti jäljen ja sai miettimään, kuinka monta kertaa sitä itsekin kieltäytyy asioista siksi, että ensimmäinen ajatus on, ettei siitä kuitenkaan mitään tule – vaikka voisikin tulla vaikka mitä.”

Toimitussihteeri Laura

 

Vahvan tarinan kaipuuseen

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

”Italialaisen Elena Ferranten Napoli-sarja on vuoden hypetetyin kirjailmiö. Suhtaudun megasuosittuihin romaaneihin skeptisesti, koska pelkään aina, että ne ovat ’fiksuna lukemisena’ markkinoitua höttöä. Ferranteakin epäilin pitkään, kunnes yksi Napoli-sarjaan hurahtanut kaveri viimein kuukausi sitten perusteli uskottavasti, miksi kirjoihin kannattaa tarttua. Hän oli oikeassa: Sarjan avausosa Loistava ystäväni on sujuvasti soljuva, psykologisesti uskottava kehitysromaani. Kirja ei taiteile kielellä, rakenteella tai kerronnan koukuilla vaan nojaa vahvaan tarinaan. Se vie 1950-luvun värikkääseen ja väkivaltaiseen Napoliin, kahden tytön nuoruusvuosiin.”

Toimituspäällikkö Kati

 

Laatu-chick-litiä

Jennifer Weiner: All Fall Down

Jennifer Weiner tekee kirjoja, joita kutsun termillä laatu-chick-lit. Hän yhdistää rakastettavat päähenkilöt, vauhdikkaan kerronnan ja viiltävän viisaat huomiot sellaisella tavalla, että lukijan tehtäväksi jää vain nauttia. Tuoreimman romaanin asetelma on pelottavan herkullinen: toimittajan työssään stressaantunut, avioliitossaan hämmentynyt aikuinen nainen, jonka haastava viisivuotias tytär ja vanhempien terveysongelmat suistavat todella ovelaan päihdekierteeseen. Kuten sanoin, laatukamaa.”

Päätoimittaja Jenni

 

Kirja ihmisyyden ytimestä ja ruoasta

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

”Aion lukea kesällä Leena Parkkisen uusimman romaanin. Olen lukenut hänen kaksi aiempaa teostaan ja ihastunut kirjailijan rikkaaseen kieleen ja elävään kerrontatapaan. Hän kuvailee hahmonsa tarkkuudella, joka osuu ihmisyyden ytimeen: Parkkisen kirjojen ihmisissä on piirteitä, jotka jokainen lukija tunnistaa helposti joko itsestään tai läheisistään.

Säädyllinen ainesosa sijoittuu 1950-luvun Töölöön. Se kertoo paitsi kahden naisen suhteesta, myös yhteiskunnasta, jossa heidän rakkautensa oli kiellettyä. Ja ai niin, se on samalla myös vakoojatarina, jonka isona teemana on ruoka. Yhdistelmä on niin mehukas, että olen jo nyt myyty. Tiedän myös, että Parkkinen on kaltaiseni intohimoinen ruoanlaittaja, ja siksi odotan kirjalta erityisesti herkullisia ruokakohtauksia. Uskon, että Säädyllinen ainesosa on täydellistä kesäluettavaa.”

AD Hanna

 

Mikä on sinun suosikkikesäkirjasi tai minkä kirjan luit viimeksi? Suosittele sitä kommenteissa tai kerro siitä blogissasi ja käytä #kesäkirja-tunnistetta.



Lue myös, mitä kirjoja Näyttelijä Pamela Tola suosittelee

 

 

Kommentit

Taina – Maaginen realismi

I'm in!

Kirjoitin juuri blogiin omista kesäkirjoistani, ja niitä kertyikin ihan liian paljon. :P

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Tästä taannoisesta postauksesta lisää lukuvinkkejä jännityksestä tykkääville: http://www.lily.fi/blogit/kahvia-kiitos/jannittavaa

Ja kiitos näistä vinkeistä, aion seuraavaksi tutustua tuohon Napoli-sarjaan, sellainen on mennyt multa kokonaan ohi!

 

Hölöttävin Pöllö

Viimeeksi luin Chimamanda Ngozi Adichien novellikokoelman Huominen on liian kaukana. Novellit kertoivat Afrikasta ja afrikkalaisista omassa maassaan tai USA:ssa ja olivat sellaisia mukavan hitaita ja viipyileviä. Juuri sopivaa kesälukemista. 

Karooooo (Ei varmistettu)

Erlend Loen L jaksaa ihastuttaa fiiliksellään kesä toisensa jälkeen. Symppis!

annisavolainen

Kirja joka tänä keväänä minua suuresti ihastutti sekä myös lopuksi vihastutti oli Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon. Kertoo riipivän rakkauden tarinan, mutta ei tosiaankaan ole mikään perinteinen hunajaa valuva rakkauskirja.

Toinen ihmissuhteisiin erilailla pureutuva kirja on Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää. Tätä luen tällä hetkellä ja vaikuttaa erittäin hyvältä. :)

Vierailija (Ei varmistettu) https://mylittlecolumnblog.wordpress.com/

Jennifer Weiner: All Fall Down

Nerokas toimittajista kertova hömppä on aina tervetullutta!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.