Parisuhde ei ole sairaus

Toimitus

Tee juuri sitä, mitä itse haluat. Suunnilleen niin voisi tiivistää yleisimmän neuvon, jonka sain erottuani keväällä kymmenen vuoden suhteesta.

Eräs tuttavani kertoi, kuinka oli eron jälkeen laatinut listan asioista, joita voisi sinkkuna tehdä. Toinen kaveri aloitti erottuaan terapian, kolmas soittotunnit.

Ajattelutapa on ihanan myönteinen, eikä vinkissä ole varsinaisesti mitään vikaa. Siinä sen sijaan on, mitä neuvo kertoo parisuhdekäsityksistämme. Minulle puhuttiin aivan kuin olisin juuri parantunut elämää rajoittavasta sairaudesta.

Koska itsensä toteuttaminen tuntuu olevan sinkun velvollisuus, olen yrittänyt keksiä, mitä voisin vihdoin koittaneella vapaudellani tehdä. Voin mennä Tinderiin. Voin poimia baarista seuralaisen. Voin pyytää työkaveria järjestämään minulle sokkotreffit. Lista on aika yksipuolinen.

Tietenkin voisin vetää klassiset erosetit: juosta maratonin, ostaa moottoripyörän, hypätä benjihypyn, pelata liikaa Playstationia tai alkaa syödä sängyssä. En vain keksi, mikä olisi estänyt minua kokeilemasta tätä kaikkea jo suhteen aikana.

Sanoin eksälleni aikoinaan toisilla treffeillä, että aion jossain vaiheessa lähteä opiskelijavaihtoon. Jos hän olisi protestoinut, kolmansia treffejä olisi tuskin tullut. Ehdin yhteisten vuosiemme aikana aloittaa ja lopettaa erinäisiä harrastuksia, työsuhteita, ruokavalioita, ystävyyksiä ja kuntoprojekteja. Opiskelin koreaa ja espanjaa, harjoittelin käsilläseisontaa ja melontaa, mursin ranteeni ja pari pyöränlukkoa sekä matkustin yksin pitkin Aasiaa ja Väli-Amerikkaa. Eksäni puolestaan vaihtoi kaikkea ammatista pukeutumistyyliin.

Meidän ei tarvitsee kirjoittaa eron jälkeisten asioiden to do -listaa. Sillä listalla olevat asiat on tehty jo suhteen aikana.

Väitän, että aika moni parisuhde olisi onnellisempi, jos itsensä toteuttamista ei jätettäisi sinkkujen yksinoikeudeksi. 

Parisuhdemarttyyriyden resepti on yksikertainen: riittää, että jättää haaveet toteuttamatta, koska ne eivät ole samoja kuin kumppanilla. En ennusta kovin hyvää tulevaisuutta suhteelle, jossa Rooman- tai Juankosken-reissu jätetään tekemättä siksi, että puoliso ei halua mukaan.

Itsensä toteuttamisella en tarkoita sitä, etteikö rakkauden vuoksi pitäisi tehdä kompromisseja. Niitä tarvitaan etenkin suhteissa, joissa toinen on pedantti hammasharjalla siivoaja ja toisen mielestä bioroskis on ”juuri äsken tyhjennetty”, kun se on muhinut vain kaksi viikkoa. En kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi kompromisseja pitäisi tehdä asioista, jotka tapahtuvat yhteisen kodin tai kahdenkeskisen rakkausajan ulkopuolella. Miksi pariskunnan pitäisi lähteä baarista samaan aikaan kotiin tai miksi mökille ei voisi mennä yksin? Yleensä suhteessa on kuitenkin kaksi erillistä ihmistä eikä siamilaiset kaksoset.

”Kyllä minä vähän ihmettelinkin, miten teidän suhteenne kestää noita sinun reissujasi”, äitini totesi eron jälkeen. Hän ei ollut ainoa, jonka mielestä yksin matkusteleminen oli merkki siitä, että ero olisi vain ajan kysymys.

Minä taas ajattelen, että ilman omia matkojamme ja jatkojamme olisimme saattaneet erota jo paljon aikaisemmin. Ainakin ero olisi ollut kivuliaampi. Saattaisin juuri nyt potea katkeruutta kaikista eksäni vuoksi tekemistäni uhrauksista. Saattaisin olla hukassa ja etsiä itseäni eron jälkeinen to do -lista kädessä.

Kyllä, olen noudattanut saamaani neuvoa ja teen juuri niitä asioita, joita itse haluan. Ne ovat samoja, joita tein myös viime kesänä.

Sinua kiinnostaa varmasti myös: Pariskunnat menkää itseenne
Lisää luettavaa fiksuilta naisilta? Tilaa Lilyn & Trendin uutiskirje.

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Kyllä. Näin!

Laura T.
M O L

A A M E N.

Pax
Liikehdintää

Komppaan ylläolevia kommentoijia ja kirjoittajaa täysin.

maitokahvi
Päivän ajatus

Aamen! Ihana kirjoitus! Parhaimmillaanhan parisuhde on sellainen, missä molemmat osapuolet nimenomaan kannustavat toisiaan toteuttamaan unelmiaan, yhdessä tai erillään. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Totta! En koe kymmenen vuoden suhteeni aikana jättäneeni mitään tekemättä, tai tehnyt erilailla, siksi että olen suhteessa. Totta kai varmasti olen, mutta ne ovat olleet merkityksettömiä asioita, joissa tehtyjä kompromisseja ei edes huomaa. Sen sijaan olen myöskin asunut ulkomailla, matkustellut, juhlinut jne niin kuin olen halunnut, ja sama on koskenut miestäni. Ehdottoman tärkeää suhteen säilymisen kannalta! Nyt olemmekin uudessa tilanteessa, kun pikkuinen vauva vähän rajoittaa valinnanvapautta, mutta ensinnäkin olen iloinen, että nautimme vapaudesta silloin kun sitä oli enemmän, ja toisekseen pyrimme löytämään keinon toteuttaa itseämme edelleen pitäen silti lapsen onnellisena. En usko tämänkään yhtälön olevan mahdoton!

ILEH (Ei varmistettu)

Aivan mahdottoman hyvä kirjoitus. Pysähdyin miettimään, että näinhän se muuten on. Sinun tyylisi tallata tällä maapallolla on täysin sama kuin minulla, mutta en muistanutkaan että niin monen ihmisen tapa ajatella asioita on tosiaan toisenlainen. En mustanut miten joidenkin mielestä on oikein unohtaa reissuhaaveet kun toista ei kiinnosta tai lähteä ravintolasta kotiin juuri kun hauskuus alkoi, koska toista väsyttää. Myös minun äitini on ollut varma eronmerkeistä ja hän jopa opetti minulle että näin se vain menee: "parisuhteeseen ryhtyessä elämä muuttuu, ja sinun on Ida hyväksyttävä että sinun ystävilläsi on nyt uusi vaihe elämässä. Se on normaalia. Kyllä sinä sitten ymmärrät kun olet itse samassa tilanteessa."

Itse tukehtuisin edellisenkaltaisessa suhteessa ja odotan ihmeissäni koska alan "ymmärtää". Olen avioliitossa ja toivottavasti saamme joskus myös lapsia. Ymmärrän että suhteen alussa rakastaa toisen seuraa niin valtavasti että haluaa viettää yhdessä jokaisen sekunnin. En ole itse ilmeisesti löytänyt sitä oikeaa koska minulla tuo aikakausi suhteessa meni jo, ja nyt mieheni on osa elämää - ei elämä. Ehkä valaistun lasten myötä?

Toimitus
Toimitus

"Mieheni on osa elämää - ei elämä." Sinäpä sen sanoit!

Lisssu (Ei varmistettu)

Moikka! Hyvä ja kiinnostava teksti. Mun on kuitenkin myönnettävä, että vaikka mun eksä oli (ja on edelleen) erittäin kannustava tyyppi joka tuki kaikkia mun tekemisiä, mun ei vaan tullut tehtyä niin paljon juttuja ollessani parisuhteessa. Tein toki monenlaista, reissasin yksin ja aloitin ja lopetin harrastuksia mutta en ollut niin spontaani kuin nykyisin. En oikein tiedä miksi. Ehkä se vaikuttaa kun nyt ei "tarvitse" ottaa ketään toista huomioon suunnitelmia tehdessään. Se vapauttaa tekemään tosi nopeita päätöksiä ja menemään todella fiiliksen mukana. Jännä juttu tää on, varmasti lähinnä kiinni mun omasta ajattelusta. Kovin kiinnostava ilmiö!

Helmi K
sivulauseita

Super! 

Taannoin oli hesarissa iso juttu otsikolla tyyliin Pariskuntien ei ole pakko lomailla yhdessä, ja tosi monelle tämä oli oikeasti uutinen, että siis voinko mä ihan oikeasti lähteä itekseni reissuun tai rannalle. Oudointa onkin se että kyse ei edes ole mistään ulkopuolisesta paineesta vaan ihan pariskunnista itsestään, että kaikki vaan kuuluu tehdä yhdessä. 

Ja sekin, että kun usein ja monelle on toisen perhe/suku pieni tai suuri ongelma, niin miksi sinne äidin mökille on molempien aina mentävä jos toinen ei viihdy? Ts. Miksi tehdä asioista turhaan monimutkaisia?

Carla

Aamen ! Lämmöllä muistelen omasta entisestä suhteesta kaiholla sitä yhdessä erikseen -vaihetta, en niinkään alkuhuumaa.

Neiti C (Ei varmistettu)

Hieno kirjoitus!! Juuri näin meilläkin oli! Joku "ystäväni" vain epäili että minulla on suhde New Yorkissa kun siellä useamman kerran kävin ilman miestäni, jota matkustaminen ei kiinnostanut.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Reissumiehen vaimo täälläkin nyökyttelee hyväksyvästi.

ohikulkija (Ei varmistettu)

Komppaan. Vaikka kyllä on tehnyt myös tiukkaa kun lasten myötä omat suunnitelmat on väistämättä aina yhteisiä suunnitelmia. Jos haluaa mennä ja tehdä, tarkoittaa se että toinen on lasten kanssa kotona. Pitää yrittää olla reilu ettei kumpikaan aivan väsy. Eikä lastenhoitajaa viitsi ottaa molempien omaa aikaa varten, koska sen harvinaisen mahdollisuuden haluaa käyttää johonkin yhteiseen, koska vaikka on ikävä omaa aikaa, on myös kova ikävä toista ja yhteisiä juttuja. Mutta pikkulapsivaihe kestää vain aikansa. Ja on ihanaa. Erilaista vaan itsenäisiin ratkaisuihin tottuneelle.

annakarin
Anna Karin

Hitsi, olisin halunnut jakaa tän Facebookissa, mut jostakin syystä tulee vain "pääsy kielletty". No mut siis, samaa mieltä! Meinaa välillä itselläkin unohtua. 

Toimitus
Toimitus

Kokeilepa mennä Lilyn FB-sivulle ja jaa teksti sieltä - me julkaistiin se siellä aamulla. :)

ikkiam
LUOMA

K Y L L Ä

K I I T O S

Roosa
Mangomalen

Absolut!

KaHeVi
Life Time Story

Voi jehna, miten hyvä kirjoitus! Olen parisuhteessa ja teen juuri sitä mitä haluan, toki ottaen toisen tiukasti huomioon, mutta se onkin ihan eri asia. 

Höpsänköpsä (Ei varmistettu)

"Niitä tarvitaan etenkin suhteissa, joissa toinen on pedantti hammasharjalla siivoaja ja toisen mielestä bioroskis on ”juuri äsken tyhjennetty”, kun se on muhinut vain kaksi viikkoa."

Osuit ongelman ytimeen tässä. Ei, ei tässäkään mitään sen kummempia kompromisseja tarvitä. Jos toiselle siivous ja sisustus on intohimo, niin siinäpä siivoaa ja sisustaa, kunhan jättää kotiteatterin ja tietokoneen rauhaan.

Parisuhteessa ei voi poimia rusinoita toisten pullista. Kannattaa selvittää siivouskäytännötkin etukäteen, ettei tule yllätyksiä siinä vaiheessa, kun rahat on keskellä pöytää. Asia ei eroa mitenkään siitä opiskelijavaihtoon lähtemisestä.

Ero on vain siinä, että pidät omia asioitasi toisten asioita tärkeämpinä, mikä on väärin.

HMS (Ei varmistettu)

Toimii niin kauan, kun ei ole lapsia ja talouden rahat eivät ole tiukilla. Sitten kun lapsi sairastuu, tai jompikumpi jää työttömäksi, niin itsensä toteuttaminen loppuu nopsaan. Tai sitten loppuu se parisuhde.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei kai itsensä toteuttaminen aina kysy rahaa? Meidän parisuhteessa voidaan paljon paremmin, kun jätän puolison "suosiolla" sunnuntaina pelaamaan pleikkaria enkä ruinaa häntä mukaani metsälenkille loputtomasti. Vaikka minulla paljon kivempaa metsässä olisikin hänen kanssaan.

M36 (Ei varmistettu)

Itse olen kokenut myös kolikon toisen puolen. Suhteet ovat loppuneet just sen takia, että ei tehty enää mitään yhdessä, loppui yhteen kuuluvuuden tunne ja kumpikin alkoi elää omaa elämää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mietin ihan tätä samaa juttua, että kyllähän parisuhteessa on kuitenkin tärkeintä se halu olla yhdessä ja kokea asioita yhdessä, eihän muuten koko jutussa ole järkeä. Ehkä sellainen välimuoto olisi paras, jossa molemmat voi ilman rajoittamisia yms tehdä omia juttujaan, mutta pohjalla on kuitenkin ykkösenä halu olla yhdessä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Opiskelijavaihtoa ja ulkomaita eikä siihen miehellä mitään sanomista. Tätähän se on. Suomalainen nainen on päästettävä maailmalle seksiä harrastamaan niin monen kansallisuuden kanssa kuin mahdollista oman poikaystävän tyytyessä aisankannattajan rooliin.
Ranskalainen, italialainen, jne. nainen ei ikinä olisi niin tavarastaan huolimaton kuin mitä suomalainen on.

Essiy (Ei varmistettu)

Trollimaasta päivää...

Siteeraatko mulle alkuperäisestä postauksestam sen kohdan, jossa puhuttiin sekstaamisesta yhtään mitään? Myös, suosittelen vierailijaa hankkimaan ranskalaisen tai italialaisen tyttöystävän, jos joku heistä huolii asiattomia trollauksia harrastavan anonyymin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sekstaaminen on suutelua, ei seksin harrastamista. On nähty se, että suomalainen nainen lähtee muka opiskelijavaihtoon mutta päätyy siellä lähinnä harrastamaan seksiä eksoottisten miesten kanssa.

On ollut sellaisia tytsyjä, heille ei tarvitse huomautella tällaisesta koska osaavat käyttäytyä.

Essiy (Ei varmistettu)

Kah, niinpäs onkin, olen aina käyttänyt sitä seksin harrastamisesta, eikä kukaan ole koskaan aiemmin korjannut :D.

Minusta on silti asiatonta ja turhaa tulla yleistämään havaintojasi alkuperäiseen tekstiin ja tehdä siitä kaiken lisäksi kansalaisuuskysymys.

Minulla on sellainen käsitys, että ihminen lähtee opiskelijavaihtoon oppiaakseen uusista kulttuureista ja laajentaakseen sivistystään. On mielestäni tympeää tulla huutelemaan, kuinka suomalainen nainen lähtee sekst... anteeksi siis panemaan, kun alkuperäinen teksti puhuu luottamuksesta ja siitä, kuinka parisuhteen sisälläkin on oikeus henkiseen kasvuun.

Eksotiikkaa kotimaassakin (Ei varmistettu)

Eiköhän niitä pettämismahdollisuuksia olisi ihan kotimaassakin, jos sitä olisi hakemassa. Taitaa tämä trolliveikko itse olla jakamassa melaansa heti kun rajan taakse pääsee, sitten täällä suominaisia syyttää samasta asiasta mikä omassa päässään on.
Mustasukkaiset tyypit kannattaa muutenkin kiertää kaukaa, ovat paitsi väkivaltaisia ja tylsiä, niin usein itse alttiita pettämään "jos tilaisuus sattuu kohdilleen", eivätkä tietystikään käytä kumia saati ole sen verran edes miestä heissä, että katuisivat ja kertoisivat tautiriskistä, jonka partnerilleen ovat aiheuttaneen.

Mutta kuitenkin, blogisti ei puhunut mitään sekstailusta tai seksistä ulkomailla ja kyllä varmasti tuon näköiselle misulle ja vaatimattomammallekin myös kotimaassa on munaa ja seuraa tarjolla, että sitä ei todellakaan mennä opiskelumatkoilta hakemaan varsinkaan jos kotimaassa odottaa ihana poikaystävä, joka ymmärtää, että nainen ei ole oman peniksen jatke.

Vierailija (Ei varmistettu)

Harva kai sitä suoraan sanookaan, että tässä ollaan menossa miestä ottamaan vaan se pitää naamioida "opiskeluksi"
Sillä ei ole mitään merkitystä onko tuolla misulla kotimaassa munaa vaiko ei, pääasia on, että saa ulkomaalaista miestä.
Sen verran on tällaisia "opiskelijoita" ja "kulttuuriin" tutustujia nähty.

Essiy (Ei varmistettu)

Toivon jokaiselle ihmiselle kumppania ja kavereita, jotka eivät lyttää toisen opiskeluhaaveita sanoen, että ne ovat salajuonia pettämiselle tai kiertoilmaus seksikumppanin metsästämiselle kotimaan ulkopuolelta. Tällainen lyttääminen on minusta aika karmivaa ja epähumaania.

Panna voi missä vaan ja pettää voi missä vaan, mutta se, että näin jossakin paikassa X tapahtuu, ei tarkoita, että paikkaan X on menty seksin tai miehen perässä. Jos joku pani jotain ulkomailla opiskelijavaihdossa, on todella halventavaa tulla sanomaan, että negatiiviset kokemuksesi olisivat suorilta käsin yleistettävissä esimerkiksi blogitekstin kirjoittajaan tai kehenkään muuhunkaan naiseen.

Toivon, että saat positiivisempia kokemuksia, mutta jos et saa, niin en ole siitä naissukupuolen edeustajana pahoillani, koska olen yksilö, enkä edelleenkään pidä yleistyksestäsi, joka minusta näyttäytyy vain aggressiona naisten itsenäistä elämää ja henkistä kasvua kohtaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Karmivaa ja epähumaania, silti totta. Tunnen suomalaispoikia jotka ovat olleet vaihdossa jossain päin Keski-Eurooppaa. Ei ole ollut seksiä koska sitä ei niin vain siellä saa. Suomalaiset naiset ovat pitäneet Suomen mainetta helpon seksin maana sitäkin korkeammalla. Koeta siinä sitten arvostaa sellaista naista.
Usea suomalainen nainen opiskelee yliopistossa, mutta jää Ranskaan tai Hollantiin paikallisen raksamiehen perässä. Suomalainen raksamies ei niin kiehdokaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Käyn kaksi kertaa vuodessa ulkomailla. Ainakin. Toisen reissun teen mieheni kanssa johonkin (ainakin hänelle) uuteen paikkaan jossa katsellaan nähtävyyksiä ja sen sellaista. Toinen on shoppailureissu (yleensä Lontooseen) kaverin kanssa. Saan harrastaa ja mennä ja tulla sen myötä miten tarvii. Ja mieheni saa ihan saman. En tajua sellaista, että nysvätään vain toisen kainalossa koko ajan.

Onnellinen parisuhteessa (Ei varmistettu)

Lähes 20 vuoden avioliiton aikana olemme asuneet useampaan kertaan eri maissa opiskelujen ja työn takia myös pienten lasten vanhempina. Se ei ole ollut tavoite, vaan olosuhteiden pakko. Kumpikaan meistä ei koskaan olisi valmis uhraamaan omia tavoitteitaan pelkästään toisen vuoksi.

Onnistunut parisuhde perustuu kykyyn tehdä kompromisseja. Joskus yhteinen aika on korvaamatonta, mutta myös niitä ihan omia juttuja tarvitaan. Siksi minä olen juossut maratonin yksin. Mies oli mukana lasten kanssa kannustamassa, kun oma fysiikka ei juoksua kestä. Minulla on myös hevonen, vaikka mieheni on niille erittäin allerginen. Asiat järjestyvät, kun niiden halutaan järjestyvän.

Se on tietenkin surullista, että kirjoitat tämän vasta kariutuneen parisuhteen jälkeen. Toivon, että jokainen saisi omat ahaaelämyksensä jo parisuhteen aikana. Sillä todellisuudessa parisuhde on paljon enemmän kuin kahden ihmisen solmima yhteys.

Sijaisäiti (Ei varmistettu)

KIITOS!
Meillä mies urheilee joko itse tai katsoo sitä telkkarista,tai on töissä.
Minua ei urheilu kiinnosta ei kummassakaan muodossa (pitäis kyllä ;) )
Minä tykkään mökkeillä ja joskus kavereiden kanssa ottaa muutaman huurteisien mieheni ei...
Siispä minä pääsen tuulettumaan omalla tavallani ja hän hoitaa silloin lapset!
Ollaan oltu naimisissa 13v. ja meille tämä järjestely sopii,molempien entiset suhteet ovat loppuneet toisen osapuolen pettämiseen ja kummankaan omien menojen tarkoitus ei suinkaan ole pettäminen tai toisten kanssa flirttailu!
Tiedän,että pienellä paikkakunnalla meitä ihmetellään ja puhutaan,mutta siitä vaan jos ei muusta puhetta piisaa!
Otan usein omat lapset mukaan esim.mökkeilemään tai vaikkapa laivareissulle,silloin ei huurteisia nautiskella,mutta muuten saadaan edes pientä irtiottoa kotoa,jota toisinaan tarvitsee niin minä kuin lapsetkin,kun kotona kuitenkin on monta sijaislasta arkea jakamassa!

Länsirannan Kiiski (Ei varmistettu) http://katuvalohoitoa.blogspot.fi

Hyvin kirjoitettu blogiteksti. Kahden ihmisen yhteiselon ei tarvitse tarkoittaa, että he olisivat asenteiltaan, mielipiteiltään ja mielenkiinnon kohteiltaan toistensa kopioita - ja aina kiinni toisissaan. Yhdessäkin olemme yksilöitä.

Rahaton (Ei varmistettu)

Ihmisenä, jonka veri ei vedä reissamaan tämä kirjoitus kiehtoo. Ymmärrän toki pointin, ja mies saisi mennä miten tykkäisi jos tahtoisi, olenhan toki itsekin käynyt joskus matkalla ulkomailla ilman puolisoani. Itse rakastan kotiani ja introverttina koteloidun sinne onnellisena usein, myös usein yksin, koska oma seuranihan on luonnollisesti parasta :D

Enemmän kyse on rahasta ja yhteistaloudesta. Tällä hetkellä taloustilanne estää kaikki maksulliset harrastukset joten ihan kauhean kauas ei tule kotoa lähdettyä. Tekisi kyllä hyvää jos tulisi.

Solo (Ei varmistettu)

Nautin lukemisesta todella paljon! Itselläni juurikin tuollainen yksin, mutta yhdessä suhde, enkä voisi minkään sopivan paremmin itselle sekä kumppanilleni. Molemmat olemme onnellisempia kuin edeltävissä parisuhteissa. Ihmetystähän se aiheuttaa, mutta suurin osa ihmisistä ymmärtää kun selittää. Välillä vain se tuntuukin hassulta: miksi minun täytyy selittää, millä tavoin olemme "erilaisia" kuin muut, sillä en koe suhdettamme yhtään erilaiseksi. No, toivottavasti siitä ainakin on hyötyä, että muutkin oppisivat näkemään laatikon ulkopuolelle.

Ihanaa kesän jatkoa sinulle! :)

Erilainen (Ei varmistettu)

Vuosia sinkkuelämää eläneenä ja muutamassa pitkässä parisuhteessa, kuten tälläkin hetkellä, näen asiat hieman toisin. Parisuhteessa olen sen vuoksi että haluan tehdä ja kokea asioita rakastamani ihmisen kanssa. Sinkkuna, yksin tehdessäni minulla oli aina vahva tunne, että olisipa joku kenen kanssa jakaa nämä kokemukset, joku kenen kanssa reissata, joku kenen kanssa harrastaa. Olen kokenut parisuhteen kariutumiseen juurikin sen vuoksi, että haluttiin tehdä eri asioita. Tehtiin eri asioita. Lopulta nämä asiat vei meidät erilleen, aina vain kauemmaksi toisistamme. Nykyisessä suhteessa on onni että meitä kiinnostaa samanlaiset asiat. Matkustellaan yhdessä ja harrastetaan yhdessä. Toki molemmilla on omat menonsakkin, omat harrastuksensakkin. Mutta pääasiassa nautimme toistemme seurasta ja yhdessä tekemisestä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Toistaiseksi menee vielä hyvin,mutta olisipa ihana jos toinen osapuolikin osaisi toimia ilman että on kokoajan ohjailemassa. Miehellä ja minulla aika liukuvat työajat -itsellä joka päivä jonkun verran -miehellä joka kuukausi jonkun verran ja siellä se vapaapäivät nyhvertää ja odottelee koska tuun kotiin. Mitään ei ole tapahtunut kun on vain pitänyt odotella koska tulen. Sitten kun itsellä on vapaata niin olisipa ihana huilata vaan,mutta sitten pitäisi tulla ja mennä ja tehdä ja touhuta. Yhdessä. 7 vuotta ja sairastun kohta oikeasti -väsymykseen.

S.
40 hours and counting

LOIS-TA-VA kirjoitus. Ei mitään lisättävää,

Naattori (Ei varmistettu)

Jossain määrin hupaisaa, että kommenttiosiossa aamenensa asialle antaa pääasiassa naiset - tuo sukupuoli, jolla tuntuu olevan enemmän vaikeuksia tajuta kirjoituksen asiaa ja elää sen mukaan. Omalle kohdalle ei ole juurikaan osunut naisia, jotka ajattelevat asiasta kuten blogitekstin kirjoittaja...

nannannan (Ei varmistettu)

Toivon kovasti että löydät vielä sellaisen naisen ja kumppanin, jonka kanssa löytyy tasapaino yhdessä ja erikseen olemisessa. Sellaisia kyllä on olemassa, vaikka kohdallesi ei vielä ole osunut.

Totuus (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus, samaistuttavaa löytyy ja ohjattuani oman yli kymmenvuotisen parisuhteeni karille, on näitä yhdessä/erikseen kysymyksiä tullut pohdittua päivittäin eron jälkeen. Oma suhteeni päättyi tunteiden vaietessa pikkuhiljaa ja uuden kuristavan tunteen ottaessa vallan: minulla ei ole mitään ilman häntä, en ole itsenäinen yksilö suhteessa. Kaikki piti aina tehdä yhdessä, vaikka ei olisi tehnytkään mieli.

Jakaminen on suurin onnellisten hetkien ja kokemusten tuottaja, mitä tiedän. Silti, vaikka parisuhde tarjoaisikin yhteisiä kiinnostuksenkohteita, on joitain niistä hyvä päästä toteuttamaan yksin, aina silloin tällöin. Syy tähän lienee omalla kohdallani tarve tiedostaa pärjäävänsä, aivan rationaalisesti ajateltuna, myös yksin. Voi tulla se päivä, kun jokin ennaltamäärämätön tulee suhteen väliin ja lopettaa sen. Silloin ei voi olla liian kiinni, liian riippuvainen, ettei oma elämä mene suhteen mukana mahdottomaan jamaan. Kuten Vierailija kirjoitti, väsymys suhteeseen tulee jos kokee, että on jatkuvasti viihdyttämässä toista tai viihdytettävänä - onko omalla elämällä silloin suuntaa ja pitääkö toista siinä vain varmuuden vuoksi. Eikä suhteeseen kannata lähteä, jos omalta elämältä puuttuu edes alkeellinen suunta. Se alkaa varmasti tuntua toisesta osapuolesta pahalta ja liian suurelta taakalta olla toisen päämäärä elämässä.

Toivon pitkää, rehellistä suhdetta jatkossakin. Ajan kanssa yhteys toiseen kehittyy ja avoimessa ja vapaalta tuntuvassa suhteessa on helppo toteuttaa itseään, jos muut olosuhteet ovat kunnossa. Olisi hienoa nähdä, että kumppanin etsimällä etsiminen jäisi ihmisillä sinänsä vähemmälle, varsinkin Tinderin kaltaisten palveluiden avulla. Kun ihmisistä tehdään vaihdon välineitä ja heitä kilpailutetaan ristiin, ei kenenkään ole hyvä olla. Varsinkin jos ajattelee minkä kokoisista heimo/kyläyhteisöstä ihminen on lähtenyt liikkeelle: valinnanvara on ollut pieni, mutta jotenkin luonto on voittanut.

Tällä hetkellä ajattelen, että seuraava kumppanini löytyy sattumalta, silloin kun olen tekemässä jotain itselleni merkityksellistä. Ehkä tällöin arvomaailmatkin kohtaavat helpommin, kun jokin yhdistävä tekijä on siinä ikään kuin valmiina.

Kevät toi sinkun ... myös minut (Ei varmistettu)

Aivan totta. Aamen.

Yhteenkuuluvuuden tunne (Ei varmistettu)

Itsekkyys ei sovi parisuhteeseen sen paremmin kuin mihinkään muihinkaan ihmissuhteisiin. Jos on vaikea sovittaa askeleita toisen vauhtiin, ehkä on liian kypsymätön ja itsekäs edes aloittamaan suhdetta toisen kanssa. Parempi kun ei huijaa toista naimisiin hetken huvin vuoksi, meille kaikille kun avioliittokaan ei tunnu merkitsevän samaa asiaa. Lapsetkin ovat toisille kuin nukkeja, jotka on saatava koska ikätovereillakin on, ja vielä sellaisilla joiden elämäntyyliä tai hiusleikkausta tai kesähuvilaa ihailee.
Yksinliikkumisissakin on eroja, perheellisillä vanhemmilla ei aina osu lomat täysin samaan aikaan tms. Jos on olemassa perhe, niin aina on parempi olla yhdessä kuin erillään. Tämän voi moni lapsi kertoa aikuisille tai aikuistuville ikinuorille.

cerppu (Ei varmistettu)

Niiin totta! Erosin juuri keväällä seitsenvuotisesta suhteesta ja kovasti tyypit tykkää kysellä, että mitäs nyt teen kun voin, ja että alanko juhlimaan vielä aiempaa enemmän, minä kun tykkäsin suhteen aikanakin ulkoilla kavereiden kanssa melko paljon :D Monet myös uskoo että minun laaja kaveripiiri ja aikaavievä sosiaalinen elämä oli tärkein syy erolle.
Olen sitten sanonut, että yksi asia on minkä teen nyt kun voin, ja se on se että ryhdyn takaisin täysipäiväiseksi kasvissyöjäksi. Parisuhteessa kun tulin vähän vastaan, ja söin kanaa ja kalaa ehkä muutaman kerran vuodessa. Tinderiin liittyminen on harkinnassa.

Kommentoi