Pohjamähmä ja 4 muuta salaattivalituksen aihetta (sekä 5 ihanaa salaattiohjetta)

vilmansalaatti.jpg

Olen päättänyt, että elämässä ei kannata valittaa turhasta.

Mutta huonosta salaatista valitan, ja hyvin usein. Enkä valita syyttä, sillä hyvin tehtynä salaatti on maailman parasta ruokaa, mutta aika monessa ravintolassa salaatin tilaaminen on erittäin riskialtis valinta. Eteensä saa aivan liian usein annoksen, jossa on haljunmakuisia, raakoja ja nuhjaantuneita kasviksia.

Ja koska oikeanlaisen salaatin tekeminen ei ole mielipideasia, päätimme julistaa viisi asiaa, jotka ovat salaatissa yksinkertaisesti väärin. (Ja vastapainoksi myös viisi asiaa, jotka ovat oikein.)

Väärin

1. Jäävuorisalaatti. Kuka on keksinyt jäävuorisalaatin? Salaatin, joka ei maistu miltään ja jossa ei ole juuri ollenkaan ravintoaineita? Ja jota suositaan noin 90 prosentissa suomalaisista lounaspaikoista. Salaatin olennaisin ainesosa on jo nimensä mukaisesti salaatti. Ei ruuan pääraaka-aineena kuulu olla jotakin, joka näyttää valjulta ja maistuu vedeltä.

2. Mähmäisyys ja vetisyys. Salaatin voi toki sotkea kulhossa mähmäiseksi mössöksi. Tai sitten siitä voi rakentaa houkuttavan ja kauniin kokonaisuuden lautaselle tai laakealle tarjoiluastialle. Ja onko mitään ällöttävämpää kuin kulhon pohjalla nesteessä uivat salaatinjämät? Salaatti on kuivana noin 100 prosenttia houkuttavampaa.

3. Huijausainekset. Värjätyt mustat oliivit ovat kunnianloukkaus alkuperäistä raaka-ainetta kohtaan. Sama pätee lehmänmaidosta tehtyyn wannabe-fetaan.

4. Väärin käytetyt raaka-aineet. Marinoimaton punasipuli. (Maailmassa on ehkä kaksi ihmistä, joiden vatsa kestää ilman oireita raakaa punasipulia.) Kova avokado. (Ellei satu pitämään saippuasta.) Kalvakka tomaatti kivikovina jääkaappikylminä siivuina.

5. Käsittämättömät kombot. Kaaliraaste, jossa lilluu yksinäisiä puolukoita. Porkkana- tai punakaaliraaste, johon on sotkettu ananasta. Mitä ajatteli ihminen, joka innovoi nämä laitosruokaloiden ikiklassikot?

Oikein

1. Jännittävät yhdistelmät. Täydellinen salaatti on kuin hääpuku: siinä on jotain uutta, vanhaa ja lainattua. (Sinisen kanssa on vähän niin ja näin.) Toisin sanottuna jotain hapanta, suolaista ja makeaa tasapainottamassa ja tukemassa toisiaan. Vilma  yhdistää mansikan ja fenkolin.

2. Yksinkertaisuus. Salaattiin ei tarvitse sotkea kaikkea, vaan parasta. Kysykää vaikka Virpiltä.

3. Hyvä kastike. Maistuvassa salaatissa on maistuva kastike. Saran salaatti maistuu loma-aikaan sopivasti Aasialta.

4. Sesonkien hyödyntäminen. Salaatti on juuri niin hyvää kuin sen sisältämät raaka-aineet. Siksi perunasalaatti on erityisen hyvää kesällä. (Okei, suurin piirtein kaikki on hyvää kesällä.)

5. Yllättävyys. Kuka sanoo, että salaatissa pitäisi olla kurkkua tai edes sitä salaattia? Coco ei käytä s-sanaa, mutta salaatiltahan tämä sushihimon taltuttaja vaikuttaa. (Ainakin se on kylmää ja siinä on kypsentämättömiä kasviksia.)

Mitkä ovat teidän salaattisääntönne? Mikä on mielestäsi ehdoton no no? Entä mikä on sinun suosikkisalaattisi salaisuus?

Teksti: Heini, joka ehkä vielä jonain päivänä vakuuttaa myös äitinsä siitä, että salaatin voi syödä pääruuaksi jäämättä nälkäiseksi

Kuva: Vilma.P

Kommentit (16)
  1. Minua inhottaa lounassalaatin tilatessa, että pelkkää salaatinlehteä tai jäävuorisalaattia on noin 90% koko annoksesta. se kun sattuu olemaan ainoa ainesosa, jonka voisi minun puolestani jättää kokonaankin pois. 😀

  2. Heini Maksimainen
    18.7.2013, 07:57

    O-ou, mikä mahtava punasipulikeskustelu! Okei, joudun perääntymään:  kai se on uskottava, että maailmassa on sittenkin paljon teräsvatsoja, jotka pystyvät syömään punasipulia muodossa kuin muodossa. Ja täsmennyksenä todettakoon vielä, että mieto punasipuli ohuina siivuina on eri asia kuin väkevä punasipuli suurina lohkoina.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *