Puhu rasistille

header_maria.jpg

Kuulin 21-vuotiaana yhden parhaista saamistani elämänohjeista. Olin aloittanut oppisopimuskoulutuksen radiotoimittajaksi ja ensimmäisenä työpäivänäni puhuin pomoni kanssa: ”Tästä hetkestä lähtien tärkein tehtäväsi on oman persoonasi kehittäminen”, hän sanoi.

Se tapahtuisi niin, että keskustelisin rohkeasti kaikenlaisten ihmisten kanssa: mahdollisimman eri-ikäisten ja erilaisista lähtökohdista tulevien. Erityisen tärkeää oli pomoni mukaan hakeutua juttusille sellaisten ihmisten kanssa, joita vierastin. Varsinkin keskustelut, joissa oloni oli epämukava ja epävarma, olivat kehittymiseni kannalta tärkeitä. Kun ymmärtäisin, miksi jotkut ihmiset ajattelevat asioista toisin kuin minä, ymmärtäisin paremmin myös sen, miksi itse olen sitä mieltä kuin olen, ja osaisin tarkastella omia kantojani – myös kriittisesti.

Neuvon oli tarkoitus tehdä minusta hyvä, loputtoman utelias toimittaja, mutta väitän, että se teki minusta myös avarakatseisemman ihmisen.

Pidän neuvosta kiinni orjallisesti varsinkin nykyään, kun tuntuu, että yhä useampi meistä viihtyy liian hyvin omassa kuplassaan. Minun on usein vaikeaa kestää tyyppejä, jotka julistavat oikeita mielipiteitään kanssaan samaa mieltä oleville ihmisille.

Toki ymmärrän, että motiivina on ihmisen halu tuntea olevansa pidetty omassa viiteryhmässään, mutta on aika turhaa huutaa esimerkiksi ”rasismi on hanurista” vain sellaisille ihmisille, joiden mielestä rasismi on hanurista. Paljon tärkeämpää on mielestäni ymmärtää, miksi rasisti on rasisti, ja miettiä, miten voisi omalta osaltaan asiaan vaikuttaa.

Pitää puhua rasistin kanssa, pyytää häneltä perusteita toimintaansa, kertoa, miksi rasismi on väärin ja tyhmää, ja yrittää saada hänet muuttamaan ajatusmalliaan – vaikka se tuntuisi miten vaivalloiselta. Keskustella täytyy, sillä se, mikä pätee minuun, pätee myös rasisteihin: jos viettää aikaa vain omanikäisten ja samanmielisten ihmisten kanssa, tyhmentyy.

Toinen entisen pomoni viisaista opeista minulle oli se, etten olisi mielipiteineni koskaan valmis. Siksi hän kannusti minua voittamaan epävarmuuteni, keskustelemaan itseäni viisaampien kanssa ja olemaan valmis muuttamaan kantojani, jos joku saa minut argumenteillaan toisiin aatoksiin.
Mielensä muuttaminen vaatii rohkeutta, mutta ilman sitä ihmismielen kehitys tyssää – ja itse ainakin olen onnellinen, että ajattelen asioista nyt eri tavalla kuin 21-vuotiaana.

Kolumni on julkaistu syyskuun 2015 Trendissä.

Lue Maria Veitolan aiempia kolumneja:

Turpa auki
Ota omaa lomaa
Raha ratkaisee

Hiljaiset illat

 

Kommentit (10)
  1. Joo! Puhukaa erilaisille ihmisille. Saatatte oppia jotain uutta heistä. Saatatte oppia jotain uutta eri kulttuureista. Esimerkiksi jos puhutte historian opettajalle, voitte oppia jotain uutta historiasta tai jos puhutte matematiikan opettajalle, voitte oppia jotain uutta matematiikasta tai geometriasta. Puhu vaikka hindulle niin voit oppia kaikki hindulaisuuden jumalat tai puhukaa Buddhalle niin voit saada tietoon vaikka jopa elämäntarkoituksen. Jos keksit aikakoneen niin mene muinaiseen Egyptiin niin opit varmasti aika paljon uutta. Älä pelkää tutustua vaan tutustu uusiin ihmisiin. Saatat saada uusia ystäviä tai saatat jopa löytää elämäsi rakkauden. Puhu ihmiselle vaikka hän olisi lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas tai vaikka hän olisi kumarreksituteskenteleentuvaisehkollaismaisekkuudellisenneskenteluttelemattomammuuksissansakaankopahan.

  2. jou mään

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *