Puumanainen himoitsee Justin Bieberiä – kuinka väärin se on?

bieber3_peter_yang.jpg

Minun on aika tehdä todella nolo ja melko riskialtis tunnustus. Se saa sinut todennäköisesti katsomaan minua paheksuvasti, tuomitsemaan minut irstaaksi, kaksinaismoralistiseksi ja väistämättä myös epäfeministiseksi. Ei voi mitään, tässä tulee: katselen mielelläni Justin Bieberiä ilman paitaa.

Olen neljääkymppiä lähestyvä nainen, ja mielestäni on ihan hauska katsella nuoria miehiä. Olen nähnyt kaikki Twilight-elokuvat, eikä syynä ollut juoni. Muotiviikoilla äitinsä ja isänsä kanssa hengaillut Brooklyn Beckham on minusta tätä nykyä sen perheen kuumis. Brooklyn on 17-vuotias.

En ole ainoa, joka katselee nuoria miehiä intohimoisesti: kaksi kaveriani, ikätovereitani, riehaantui täysin Robinin keikalla, johon he virallisesti menivät paimentamaan tarhaikäisiä lapsiaan, mutta löysivät itsensä tuijottamasta juuri täysi-ikäistynyttä, salilla viihtynyttä Robia silmät pullistuen.

Itsekin tunsin tiedostamatonta himoa ja heti perään karseaa syyllisyyttä siitä, miten kovasti ”ilahduin”, kun törmäsin tähän Insta-kuvaan. Jos todistaisin, miten nelikymppinen mies kuolaa 20-vuotiaan Kylie Jennerin vähäpukeisia kuvia, pulauttaisin luultavasti vähän suuhuni. Tämän takia se, millä silmällä itse tuijotan Kylien ikätovereita, häiritsee minua perinpohjaisesti.

Korostan, ettei kuolausreaktiollani ole mitään tekemistä irl-elämän kanssa. Livenä en ole koskaan edes flirttaillut itseäni reippaasti nuorempien miesten kanssa. Jos parikymmentä juuri täyttänyt poikanen yrittäisi lähestyä minua baarissa, todennäköisesti myhähtäisin äidillisesti ja kääntyisin kannoillani. Ja jos ne nuoret, treenatut vatsalihakset killuisivat oikeasti silmieni edessä, alkaisin varmasti hihittää hermostuneesti ja pinkaisisin pakoon. Tiedän, etteivät nuoret miehet sytytä minua ”oikeasti”.

Mutta miksi sitten hymyilen typerästi puhelimeni näytölle? Ehkä se on biologiaa. (Niin, tässä se virallinen tekosyy, jolla moni keski-ikäinen mieskin varmaan perustelee nuorten naisten vilkuilun itselleen…) Itse uskon, että sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että tiedän, että minulla on kaksikymppiseen miehenalkuun jonkinsorttinen ylilyöntiasema – todennäköisesti olisin meistä kahdesta se, jolla on useimmissa tilanteissa enemmän elämänkokemusta, tietoa ja viisautta. Toisin sanoen kaksikymppinen poika ei ole minulle millään lailla uhka.

Justin Bieber on yhä Helsingissä. En ole menossa tämäniltaiselle keikalle, tietenkään. Justin Bieber -ihmisolennon elämä, teot ja musiikki eivät erityisesti kiinnosta minua. Tykkään vain joskus katsella Justin Bieber -nimistä kroppaa, ja nimenomaan ei-livenä.

Näinhän ei saisi ajatella. On väärin kuolata ajatuksissaan jonkun kroppaa ja olla välittämättä siitä kuka hän on ihmisenä, oli hän sitten mies tai nainen, eikö? Ja kaikki, jotka kävivät katsomassa Magic Mike -elokuvat yksi ja kaksi, halusivat vain nähdä ne hienot tanssikoreografiat?

Me tiedostamme, että ihmisen ajatteleminen pelkkänä sixpackinä, tisseinä tai pyllyinä on ällöttävää, esineellistävää ja väärin. Mutta jos ei loukkaa ketään ja ihailee niitä omaksi huvikseen ja nautinnokseen, aiheuttamatta kellekään vahinkoa – niin esineellistäminen, onko se ihan ok?
 

Teksti: Jenni Lieto, joka ei kehtaisi sanoa Justin Bieberille I believe in your abs
Kuva: Peter Yang / Universal Music

 

Kommentit (9)
  1. Kuusikymppinen äitini googlasi Anna Kareninan komean Vronskyn näyttelijän , ja järkyttyi kun tajusi Aaron Taylor-Johnsonin syntyneen vuonna 1990 😀 mutta ko. mies on sattumalta yhdessä itseään 23 vuotta vanhemman naisen kanssa! Että ei se nyt ihan maailmanloppu välttämättä ole 🙂

  2. Mulla tuli semmoinen ”proud tear” just silmäkulmaan. ;D

    1. Hahaa, ei yllätä meitä ;D

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *