Puuttuva pala

TuutiPiippo.jpg

Joka toinen internetin käyttäjä on nainen, mutta teknologia-ala on toistaiseksi vahvasti miesten käsissä. Se on ongelma, sillä maailma olisi parempi paikka, jos useammat naiset suunnittelisivat ja rakentaisivat verkkopalveluita. Alalla työskentelevät naiset kertovat, miksi.

Mitä teit ensimmäiseksi tänä aamuna? Todennäköisesti vilkaisit puhelinta ja avasit jonkin sovelluksen ennen kuin nousit sängystä. Verkko ei ole enää pitkään aikaan ollut rinnakkaistodellisuus, joka on erillään oikeasta elämästä. Muodostamme ystävyyssuhteita Facebookissa, mittaamme urheilusuoritukset Sports Trackerilla, haemme töitä LinkedInissä ja löydämme perille reitti-opassovellusten avulla.

Ohjelmoinnin sanansaattaja  Linda Liukkaan sanoin: YouTuben, Spotifyn, Amazonin ja Facebookin kaltaiset palvelut muuttavat kokemustamme ystävyydestä, tiedonhausta ja kulttuurista – siis ympäröivästä maailmasta ja yhteiskunnasta.

Ikävä vain, että tämän todellisuuden luojat eivät edusta yhtä monipuolista ihmisten kirjoa kuin palvelujen käyttäjät. Yli puolet verkon käyttäjistä on naisia. Tutkimusten mukaan naiset tekevät miehiä enemmän hankintoja verkossa ja ovat perheessä niitä, jotka enimmäkseen päättävät, mitä elektroniikkaa ostetaan. Silti, karkeasti sanottuna, netti ja verkkopalvelut ovat miesten rakentamia. Jos ollaan vielä karkeampia: 25-vuotiaiden Yhdysvaltojen Piilaaksossa asuvien miesten.

Pienenä ajatusleikkinä voit käydä katsomassa Suomen Piilaaksossa eli Espoon Otaniemessä parikymppisiä teekkareita ja miettiä, haluaisitko, että elinympäristösi olisi vain heidän käsissään.

Suomessa ainoastaan 22 prosenttia teknologia-alan työntekijöistä, kuten projektipäälliköistä, ohjelmoijista tai elektroniikkasuunnittelijoista, on naisia. Yhdysvalloissa naisopiskelijoiden osuus it-alalla on laskenut vuodesta 1985 lähtien. Googlella, jota pidetään teknologiapiireissä naisystävällisenä työpaikkana firman stipendiohjelmien vuoksi, työntekijöistä naisia on 30 prosenttia.

Näillä luvuilla on jatkossa vielä suurempi merkitys kuin nyt. Jos internet tuntuu tällä hetkellä olevan melkein joka paikassa, tulevaisuudessa se on läsnä kirjaimellisesti elämämme kaikilla osa-alueilla. Kun niin sanottu asioiden internet etenee, myös jääkaappimme, automme ja juoksuhousumme ovat yhteydessä nettiin.

Olisiko naistenkin korkea aika kiinnostua teknologia-alan töistä?

Näyttääkö vieraalta?

Yleisössä yhdellä on sylissä vauva, toisella läppäri. Seitsemänsataa naista istuu Helsingin messukeskuksessa lokakuisena keskiviikkoaamuna ja kuuntelee innostuneena, kun teknologiapiireissä ihailtu puhuja Stephanie Keller-Bottom  julistaa: ”Älkää olko kuin miehet, olkaa reilusti naisia.”

Women In Tech 15 -seminaari on koonnut jo toista kertaa teknologiasta kiinnostuneita naisia yhteen ja verkostoitumaan. Tavoitteena on saada lisää naisia töihin teknologian pariin. Tarve on huutava.

”En sano, että naiset olisivat vaikkapa parempia koodaamaan kuin miehet, vaan että molempien työpanosta tarvitaan. Jos tasapaino puuttuu, se sulkee pois monet netin käyttäjistä”, sanoo teknologiaan erikoistunut tietokirjailija Tuuti Piippo viikko seminaarin jälkeen.

Useimpien ihmisten mielestä on ongelmallista ajatella, että miehet olisivat kategorisesti verkkopalvelujen rakentajina tietynlaisia ja naiset toisenlaisia. Silti samalla tavalla kuin nykyään on itsestään selvää, että politiikka kaipaa naisia ja miehiä tai että firmoissa on hyvä olla johtajina myös naisia, ollaan heräämässä siihen, että teknologia-alakin tarvitsee monipuolista ajattelua ja kokemuksia.

Yksi syistä, jonka vuoksi naisia tarvitaan alalle lisää, on hyvin käytännöllinen. Ihmiset kehittävät ratkaisuja sellaisiin ongelmiin ja tilanteisiin, jotka koskettavat heitä itseään. Nainen esimerkiksi ymmärtää jo oman kokemuksen kautta, että kehitysmaissa tyttöjen koulunkäyntiä edesauttaa niinkin yksinkertainen asia kuin vessojen rakentaminen: silloin tytöt pääsevät turvallisesti pissalle tai vaihtamaan kuukautissuojan kesken koulupäivän. Erilaiset ihmiset ratkaisevat erilaisia, omasta arkikokemuksestaan nousevia tilanteita myös teknologia-alalla.

”Jos suurempi joukko naisia olisi pohtimassa smart home -konsepteja, eli älyjärjestelmiä, jotka helpottavat esimerkiksi siivoamista tai ruuanlaittoa, ne olisi kaikki varmaankin jo kehitetty”, Tiedon bisneskonsultti Fanny Vakkila sanoo ja pyöräyttää samalla silmiään stereotyyppiselle kotitöidenjaolle.

Myös monet tutut, ympäri maailmaa suositut sovellukset voisivat olla hyvin erilaisia, jos ne olisivat naisten ideoimia ja rakentamia.

”Jos minä tekisin uuden Tinderin tai muun deittisovelluksen, siellä olisi ihan erilaisia kysymyksiä kuin ihmisen harrastukset tai lempiurheilujoukkue. Kysyttäisiin vaikka suurinta oppimiskokemusta tai mikä on villeintä, mitä olet tehnyt. Jotain, mikä oikeasti avaa toisesta ihmisestä uusia puolia”, Tuuti Piippo pohtii.

Jos naisten vaikutus olisi suurempi, internet saattaisi myös näyttää erilaiselta. ”Miksi suurimpien someyhteisöjen, kuten Facebookin, Twitterin ja LinkedInin logot ovat sinisiä?” Fanny Vakkila kysyy.

Kun Vakkila kirjoitti Googlen hakukenttään kysymyksen ”mitä jos naiset olisivat kehittäneet enemmän internetiä”, suurin osa hakutuloksista käsitteli seksuaalista häirintää tai deittailua. ”Oletusarvoisesti naisten nettiin liittyvä toiminta  yhdustetään siis kumppanin löytämiseen ja seksiin. Toisaalta tulos kertoo ihmisten hakukäyttäytymisestä, mutta myös jotain siitä, että palvelun taustalla olevat algoritmit, jotka nostavat esiin hakutuloksia, eivät todennäköisesti ole naisten tekemiä”, Vakkila naurahtaa.

Jos naiset olisivat vaikuttaneet verkon syntyyn nykyistä enemmän, siellä saattaisi myös olla vähemmän miehille suunnattua pornoa, jota joidenkin arvioiden mukaan on neljä prosenttia internetin sisällöstä.

Tekisimmekö hyvää?

Palvelujen monipuolisuuden varmistaminen on yksi syy haluta lisää naisia verkkopalvelujen luojiksi. Toinen on koko teknologia-alan yleinen kehitys. Jos puolet potentiaalisista visionääreistä puuttuu, ala ei kehity sellaiseksi kuin se parhaimmillaan voisi muuttua.

Teknologiavaikuttaja Stephanie Keller-Bottomin mukaan etenkin alan johtotehtävissä on perinteisesti arvostettu miehisiksi miellettyjä piirteitä, kuten aggressiivisuutta, itsenäisyyttä ja päättäväisyyttä. Tutkimusten mukaan trendi on nyt muuttumassa. Teknologiabisneksessäkin aletaan ymmärtää, että parhaat tulokset syntyvät, kun päättävissä asemissa on ihmisiä, joilla on muitakin vahvuuksia, kuten empatiaa, herkkyyttä, intohimoa ja intuitiivisuutta – olivat he sitten miehiä tai naisia.

Tuuti Piipon mukaan tällä hetkellä netin parissa työskentelee suuri joukko ihmisiä, joiden tehtävä on keksiä mahdollisimman hyviä tapoja koukuttaa käyttäjät nettisivuihin tai sovelluksiin, kuten pelaamiseen. Teknologiaa ei silloin välttämättä käytetä tekemään ihmisten elämästä parempaa. Se on harmi.

”Voisiko meillä olla enemmän teknologiaa, joka herättää kasvamaan ihmisenä tai tutustumaan toisiimme syvemmin? Tai auttamaan hädässä olevia? Mahdollisuudet ovat rajattomat”, Piippo sanoo.

Bisneskonsultti Fanny Vakkila nostaa esiin naisten osuuden koulutuksen ja hyvinvoinnin ympärille syntyvissä kiinnostavissa palveluissa.
”Monet viime vuosina Suomessa ja maailmalla perustetut  koodauskoulut  ovat naisten käsialaa. Lisäksi on ollut upeaa huomata, että usean suomalaisen hyvinvointiin keskittyvän start up -yrityksen taustalla on nainen”, hän huomauttaa.

Alan asiantuntijoiden mukaan naisten vahvuudeksi voi laskea myös kyvyn luoda yhteisöjä. Tällä taidolla on tutkitusti taloudellista merkitystä, sillä ihmisten intohimoisella sitoutumisella tuotteeseen, palveluun tai toimintaan voi tehdä rahaa. Yksi maailman arvostetummista verkkoyhteisöjen rakentajista onkin nainen, Flickr-kuvapalvelun perustaja  Caterina Fake. Hän on sanonut, että yhteisöt rakennetaan pienillä, lämpimillä yksityiskohdilla.

”Yksi lempijutuistani internetissä kautta aikojen on se, kun Flickrissä aloitussivu sanoo ’Päivää Tuuti’ aina eri kielellä, ja sitten alla kerrotaan, mikä kieli on kyseessä. Ihana pieni juttu, kädenojennus, joka näyttää, että sivun taustalla on ihmisiä eikä vain kasvoton firma tai palveluntarjoaja”, Piippo sanoo.

Monet teknologia-alan työt liittyvätkin nykyään uu-sien palvelujen keksimiseen tai yhteisöjen rakentamiseen. Enemmän kuin koodista tai raudasta kyse on ihmisten tarpeiden ymmärtämisestä ja niihin vastaamisesta. Empatia ja toiseen samastuminen auttavat käyttäjälähtöisten sivujen ja sovellusten suunnittelemisessa.

”Maskuliinisessa teknologiabisneksessä on totuttu esittämään tuloksia erilaisilla mitatuilla luvuilla. Nettisivujen ja sovellusten suunnittelu menee helposti numeroiden palvonnaksi, eikä siinä välttämättä nähdä ihmistä”, Piippo toteaa.

Sovelluksia kuitenkin käyttävät ihmiset, ja siksi vahvoilla ovat ne yritykset, jotka osaavat rakentaa palveluita, joiden käyttäminen on helppoa ja miellyttävää.

Teknologiayritys Fingertipin johtaja ja Women In Tech -aktiivi Pia Erkinheimo kertoo esimerkin suuresta kuluttajaelektroniikkayrityksestä, joka teki tietoisen päätöksen valita UAT-tiimiinsä pelkästään naisia. User Acceptance Testingissä keskitytään käytettävyyden yksityiskohtaiseen hiomiseen, ennen kuin tuote menee markkinoille. Yhtiön tulos nousi.

Kun eräs toinen valmistaja toi markkinoille erityisesti naisille suunnatun aktiivisuusrannekkeen, firmalta kysyttiin, onko rannekkeessa vähemmän ominaisuuksia, kun se kerran on naisille suunnattu. ”No ei ollut. Sen sijaan käytettävyyttä oli parannettu, sillä naiset vaativat oikeasti toimivia palveluja. Heitä eivät kiinnosta laitteet laitteiden takia”, Erkinheimo sanoo.

On tosin yksi ongelma.

Huippunaisia on vaikea palkata minkäänlaisiin teknologia-alan tehtäviin, jos he eivät hae kehittäjien, koodaajien ja johtajien tehtäviä. ”Kun haluamme palkata ohjelmoijan, 80–90 prosenttia hakijoista on miehiä”, tuskaili verkkohuutokauppa DealDashin toimitusjohtaja William Wolfram Women In Tech 15 -seminaarissa.

Löytyisikö vastaus seuraavista sukupolvista?

Opi perusasiat

Parikymmentä yläkouluikäistä tyttöä istuu helsinkiläisessä luokassa läppäreiden kanssa. Tuuti Piippo seisoo luokan edessä ja kertoo, millaisiin töihin voi päästä, jos opettelee koodaamaan. On tyttöjen syysloma, ja he ovat päättäneet käyttää vapaansa neljän päivän koodausleiriin. Esityksen jälkeen Piippo jakaa kuulijoille teknologia-alalla työskentelevistä naisista kertovan Futuremakers-kirjansa. Tytöt muodostavat jonon, sillä jokainen haluaa Piipon omistuskirjoituksen.

”Koodaaminen kiinnostaa tyttöjä, jos heille vain annetaan siihen mahdollisuus”, Piippo sanoo.

Silti ohjelmointi on pitkään mielletty poikien jutuksi, ja tv-sarjat ja elokuvat vahvistavat stereotypiaa miespuolisesta datanörtistä. Voisiko koulutus auttaa tämän harhaluulon murtamisessa?

Women in Tech 15 -viikolla järjestettiin tilaisuus, jossa opettajaopiskelijoille kerrottiin, miten myös tyttöjä pitäisi rohkaista luonnontieteellisille aloille tai opettelemaan koodaamista. Moni nuori opettaja onkin jo tajunnut tämän, mutta varsinkin vanhemmilla kollegoilla saattaa olla syvälle juurtuneita asenteita eri sukupuolien taipumuksista ja vahvuuksista.

Ensi syksynä suomalaisissa peruskouluissa aletaan opettaa ohjelmointia, ja tämän jälkeen sitä on entistä vaikeampi rajata vain poikien jutuksi.
Pelkkä koodaaminen ei tietenkään tee autuaaksi. Ohjelmointikielen ymmärtäminen kuitenkin riisuu koodaamisesta mystiikkaa, tuo ohjelmien rakentamisen lähelle arkea ja auttaa ymmärtämään, kuinka suuri rooli ohjelmoinnilla on yhteiskunnassa.

Tuuti Piippo on esimerkiksi harjoitellut koodaamista sen verran, että ymmärtää, millaisista palikoista nettisivut ja sovellukset rakentuvat ja voi korjailla niiden koodia. Hän kävi naisille suunnatussa Rails Girls -työpajassa, mutta opetella voi myös itsekseen. Netti on täynnä ilmaisia  tutoriaaleja .
”Olen myös huomannut, että koodaajat ovat enemmän kuin mielissään, jos heiltä kysyy apua johonkin pulmaan”, Piippo sanoo.

Haussa: esikuvat ja työrauha

Ennen Women In Tech 15 -seminaaria Pia Erkinheimo toteutti kyselytutkimuksen. Sen avulla Erkinheimo tahtoi selvittää teknologia-alalla työskentelevien naisten näkemyksiä siitä, miten heidän rinnalleen alan hommiin saataisiin lisää naisia. Vastauksista selvisi, että ensinnäkin alalle kaivataan enemmän naisia  roolimalleiksi, jotka murtavat stereotypioita siitä, millaisia ihmisiä teknologiayrityksissä työskentelee. Lisäksi mentorointiohjelmat kouluissa ja yrityksissä voisivat kannustaa naisia teknologian pariin. Myös miesjohtajien pitäisi tietoisesti luoda kaikille ystävällisiä työpaikkoja.

Verkkoympäristö itsessään ei suoranaisesti houkuttele naisia: Naisviha kukoistaa monilla nettisivuilla ja keskustelukanavilla, kuten Redditissä, josta puhutaan ”internetin etusivuna” ja joka on saanut julkisuutta naisia halventavista käyttäjäkeskusteluista. Viime vuonna pelialaa ravisutteli Gamergate, jossa peliteollisuudessa työskenteleviä naisia häirittiin ja mustamaalattiin järjestelmällisesti. Naiset kokevat verkossa usein vähättelyä, syrjintää ja seksuaalista häirintää.

Erkinheimo kävi syksyllä San Franciscossa Girly Geeks -kokoontumisajoissa. Siellä hän huomasi, että naisten kohtelu teknologiamaailmassa alkaa usein kummasti kiinnostaa miehiä siinä vaiheessa, kun heistä tulee tyttölasten isiä. ”Miehet heräävät silloin siihen, että heidän alansa kulttuuri on rakentunut yhden sukupuolen tapojen ja perinteisten käyttäytymismallien mukaiseksi eikä ole kutsuva muille. Parhaimmillaan nämä isät lähtevät aktiivisti kehittämään työyhteisöään sukupuolia  laajemmin huomiovaksi.”

Olet pätevä

Entä jos teknologia-alalla työskentely kiinnostaisi, mutta on valmistunut ihan jostain muualta kuin Teknillisestä korkeakoulusta? Erkinheimon mielestä pätevyyteen voi asennoitua monin tavoin: Anglosaksisissa maissa voi opiskella englantilaista filologiaa ja ryhtyä silti pörssimeklariksi.
Suomessa taas uskotaan yhä tiukasti siihen, että tietty koulutus johtaa tiettyyn ammattiin. Ihan turhaan. Tärkeintä on kyetä soveltamaan osaamistaan työelämään.

”Sehän on vain plussaa, jos on opiskellut vaikkapa kulttuuriantropologiaa, sosiologiaa tai psykologiaa. Kun yhdistää ihmisten, kulttuurin ja yhteiskunnan tuntemuksen teknologiaan, voi syntyä jotain tosi mageeta”, bisneskonsultti Fanny Vakkila sanoo.

Erkinheimo on samaa mieltä. Hän itse on alun perin käyttäytymistieteilijä. ”Sanotaan, että kun kaikki ajattelevat samalla tavalla, kukaan ei ajattele kovin paljon.”

Juuri siksi on tärkeää saada lisää naisia kehittämään seuraavia Facebookeja, Snapchateja, palvelualustoja, terveyssovelluksia ja älyautoja. Todellisuuden luomiseen tarvitaan monenlaisia ajatuksia.
 

Teksti Julia Thurén
Kuva Timo Villanen

Lisää tästä aiheesta: Tuuti Piippo: Futuremakers (2015); Proprietary Study J. Gerzema M. DeAntonio (2013); Teknologiateollisuuden henkilöstön
sukupuolijakaumat, ikäjakaumat ja keski-iät –selvitys vuodelta 2014; The Athena Doctrine: How Women (and the Men Who Think Like Them)
Will Rule the Future (2013); Lastminute.comin perustajan Martha Lane Foxin haastattelu The Guardianissa 18.10.2015; Entertainment Software Associationin tutkimus Essential Facts About the Computer and Video Games Industry (2015); Parks Associatesin tutkimus Women Buy More Tech, but Men Upgrade More (2012).

 

Haluatko lukea lisää tällaisia juttuja? Tilaa Trendi tästä. Lilyn ja Trendin uutiskirjeen voit tilata meiliisi tästä.

 

Kommentit (16)
  1. Hieno juttu tärkeästä asiasta! Ympäröivillä asenteilla ja yleisillä mielikuvilla esim teknologia-alasta on suuri vaikutus mihin alalle nuoret naiset hakeutuvat. Ei kyse ole vain siitä että oma vika, kuka estää.

  2. Pauli Sumanen
    7.12.2015, 14:43

    Jotenkin jutussa annetaan ymmärtää, että koodaaminen olisi tärkein ja rahaa tuottavin juttu IT-maailmassa. Eihän se ihan niinkään mene. Itse puhuisin tässäkin mieluummin suomea ja puhuisin ohjelmoinnista. Koodarit tekevät yleensä vain sitä, mitä jotkut muut käskevät heidän tekemään. Toki alalla on myös huippukoodareita, mutta heitä ei voi tehdä, sillä he ovat koodareita syntyperältään. Hyvälle koodarille maksetaan tuottavuuden mukaan ja silloin hänellä voi olla paras palkka koko firmassa. Valtaosa koodareista on renkiä, ja tavalliselle rengille maksetaan rengin palkka. Ei siellä Otaniemessäkään opetuksen päätarkoitus ole koodaamisen opettaminen. Jonkun pitää kyetä ajattelemaan ja näkemään kokonaisuuksia, siihen ei tavallisen koodarin tarvitse kyetä.
    Olin itse IT-alalla 40 vuotta ja opettelin sinä aikana erilaisia tietokonekieliä liki 20. Jo siitä näkee, että maailma muuttuu. Koodaamisella ansaitsin elantoni ensimmäiset pari vuotta, sen jälkeen siirryin uralla eteenpäin, vaikka koodasinkin harrastusmielessä loput 38 vuotta. Onhan esimiestenkin osattava arvioida, onko ohjelma vaikea vai helppo ja kuinka paljon aikaa menee koodarilta sen koodaamiseen. Kaikki koodarit eivät kykene vaikeimpien ongelmien koodaamiseen ja nopeuserot virheettömän koodin tuottamisessa ovat moninkertaisia.
    Peruskoulussa opetettua tietokonekieltä ei ehkä ole olemassakaan silloin kun tämä 7-vuotias astuu työelämään. Ohjelmointikielten logiikan opettaminen on tärkeämpää ja sen pitäisi kuulua perustaitoihin. Logiikan ymmärtäminen taas ei kuulu kaikkien aivojen perusominaisuuksiin ja logiikan pakkotunkeminen kaikkiin aivoihin taitaa olla pedagogisesti vaikeaa. Onneksi kaikkien ei tarvitse tulevaisuudessakaan osata koodata, muidenkin alojen ammattilaisia tarvitaan.

    1. Kiitos kommentista! Nimenomaan, kaikkien ei tarvitse osata koodata, ja teknologia-alalla on muitakin kuin koodaamiseen liittyviä töitä. Meistä olisi mahtavaa, jos näissä kaikissa asemissa olisi nykyistä enemmän naisia.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *