Raha ratkaisee

Toimitus

Muutama vuosi sitten istuin silloisen pomoni työhuoneessa. Suuni oli puhumisesta kuiva ja kainaloideni märät läntit laajenivat hiljalleen. Olin juuri onnistunut tiukoin perusteluin neuvottelemaan itselleni palkankorotuksen.

Tunsin itseni voittajaksi – kunnes viikkoa myöhemmin minua nuorempi ja kokemattomampi mieskollega avautui baarissa palkastaan, joka oli omaani selvästi isompi.

Marssin uudestaan pomoni pakeille ja valitin epä­reilusta asetelmasta. Kun kysyin palkkaeromme syytä, pomoni ­totesi vain, että minun olisi pitänyt osata pyytää enemmän. Pienempi palkkani oli hänen mielestään yksin minun vikani.

Palkkaneuvotteluissa pärjää paremmin, jos on perillä siitä, mitä muille maksetaan vastaavista hommista. Yksi syy sille, etten osannut vaatia enempää, oli se, etten tiennyt, mitä voisin pyytää. 

Siinä missä moni ankeasti pihtaa tietoa omasta palkastaan, on onneksi myös niitä, jotka tajuavat, että palkka-asioissa avoimuus hyödyttää kaikkia. Oma hyvä palkka ei ­katoa mihinkään, vaikka neuvoisi kollegaa pyytämään samaa ­palkkaa samasta työstä.

Toinen syy sille, että palkkavaatimukseni jäi mieskollegaani alhaisemmaksi, on rakenteellinen. Viimeistään noustuani itse pomoksi tajusin, että naiset ovat usein miehiä vaatimattomampia ja kiltimpiä, kun puhutaan työtehtävistä, vaatimuksista ja palkkioista.

Naiset pyytävät suoraan kohtuullista palkkaa – summaa, ­jonka moni mies omassa palkkatoiveessaan härskisti tuplaa. Miehet sanovat ääneen mitä haluavat, naiset odottavat, että heidän ajatuksensa luetaan. Miehet ovat rohkeita: he ovat heti valmiita hommiin, joista heillä ei ole minkäänlaista kokemusta. ­Naiset pienentävät itsensä varmuuden vuoksi ja varovat lupailemasta liikaa osaamisestaan kertoessaan.

On ihan saatanan ärsyttävää, että elämme yhteis­kunnassa, jossa näin on.

Minäkin olen pelännyt, että jos hinnoittelen itseni ­liian kalliiksi, minua pidetään ylimielisenä ja jään vaille duunia. Kokemus on opettanut, ettei se mene niin. En aina välttämättä saa työstä itse ehdottamaani korvausta, ­mutta korkea palkkatoive ei ole ikinä pudottanut minua pois ­hakijoiden joukosta. Kaikesta voi aina neuvotella ja omia asemiaan vahvistaa, jos pystyy selkeästi osoittamaan, että tuo omalla työpanoksellaan lisää rahaa taloon.

Kun itse palkkaan uusia työntekijöitä, kehotan heitä olemaan palkkansa arvoisia ja tekemään työnsä niin hyvin, ettei firmallamme ole enää varaa luopua heistä. Kukaan ei ole korvaamaton, mutta siihen on hyvä pyrkiä.

Tasa-arvoinen palkkaus hyödyttää myös työnantajaa. Jos työntekijä suhtautuu työnantajaansa epätasa-arvoisena riistäjänä, hänen työpanoksensa jää luultavasti täydestä mitastaan.

Tämän sanoin myös entiselle pomolleni sen jälkeen, kun olin saanut kuulla palkkakuilusta minun ja mieskollegani välillä. Pomo murahteli ja lupasi nostaa palkkaani vielä ­vähän. Seuraavissa pikkujouluissa hän kertoi ­arvostavansa minua tapahtuman vuoksi entistä enemmän.
 

Tämä Maria Veitolan kolumni on julkaistu kesäkuun 2015 Trendissä.
 

Lue Maria Veitolan aiempia kolumneja:

Hiljaiset illat
Kriisistä kriisiin
Kurin alle piiloon
Toista ei voi omistaa
Avun kääntöpuoli

 

Kommentit

ACat Heini (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen Aihe ja Kolumni.

TASA-ARVO. Raha.
Suomessa on....Maailman Kehittyneimpiä Naisten ja perheen, äitiysloma jne. Naisten Tasa-arvon kehitys asekeleita otettu ja otetaan ja yritetään edelleen. Parannettavaa ja kehitettävää silti riittää meilläkin...

Tosi asia. TOTUUS. Maailma on Miesten.

Mielestäni RAHA ei pitäisi ratkaista.
Samasta työstä pitäisi saada sama palkka, olkoon sitten sukupuoli Nainen tai Mies.

Arvostan ja Kunnioitan TYÖTÄ.
Minusta TYÖ pitää aina tehdä hyvin ja tehden ja yrittäen aina parhaansa.
Samalla pitäsi Arvostaa omaa Työtään, Nauttia ja tykätä Työstä mitä tekee.
On aina kiva tulla töihin on Tärkeää.

Minun mielestä. Jokaisella pitäsi olla OIKEUS TEHDÄ TYÖTÄ ja saada tehdä työtä, mistä itse tykkää ja nauttii. Raha ei ole tärkein syy Tehdä työtä, se ei pelkästää motivoi.

ELÄMÄSSÄ on kyse....ARVOISTA....Mitä Sinä ARVOSTAT?
KAIKKI Työ ja ammattit ovat yhtä arvokkaita. Kaikkia tarvitaan Suomessa ja Maailmalla.
Naisia Miehiä, siivoojia, johtajia, työntekijöitä, muusikoita, toimittajia, jne.

Maija_T (Ei varmistettu) http://stiplu.blogspot.fi/

"Minäkin olen pelännyt, että jos hinnoittelen itseni ­liian kalliiksi, minua pidetään ylimielisenä ja jään vaille duunia."

Täällä ilmoittautuu yksi samasta pelosta kärsinyt ja joka kärsii siitä edelleen. Joka ikinen kerta, kun hinnoittelen työni, nousee pinnalle kysymys - Olenko liian kallis? Tekeekö joku muu halvemmalla ja saa keikan? Inhoan juuriki sitä, että palkoista ei puhuta avoimesti (ei tosin monesta muustakaan asiasta). Itse yritän seurata liiton suosituksia ja udella muiden saamia palkkoja. Suositukset ovat kuitenkin vain suosituksia, harvemmin niiden mukaan maksetaan. Ja kuten todettu, palkat/palkkiot työntekijöiden keskuudessa vaihtelee.
Pyhällä hengellä ei kuitenkaan voi maksaa laskuja. Työni ei ole minulle harrastus, jota teen tienatakseni vain hieman taskurahaa. Omaa osaamistaan on myös arvostettava hinnoitellessaan työnsä. Ja se neuvotteluvara on aina hyvä pitää mielessä.

annn (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! Itsekin olen kuullut samaa. Firmassamme oli viime vuonna pari nuorta, mies ja nainen, samanlaisissa määräaikaisissa tehtävissä. Jossain vaiheessa naiselle oli selvinnyt miehen palkka, joka oli huomattavasti suurempi kuin naisella. Ihan vain siksi, että tämä mies oli pyytänyt enemmän.

Itse kävin hiljattain työhaastattelussa. Ennen haastattelua selvittelin liitosta, mitä kannattaisi pyytää palkkaa, mutta sain vastaukseksi vain jotain keskiarvoja alan töistä. Pyysin lopulta reilusti enemmän palkkaa kuin saan nykyisessä työssäni. Uusi työ olisi tosin seudulla, jossa on yleisesti korkeampi palkkataso. En tiedä yhtään oliko pyyntö sopiva, liikaa vai naurettavan alhainen. Mieltä kaihertaa, että pyysinkö liian vähän! Ei ole vielä selvinnyt saanko paikan...

Ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijana heti harjoittelupaikkani saatuani selvisi, että tulen tienaamaan noin 500e vähemmän, kuin vastaavassa työssä oleva ikätoverini, jolla ei ole mitään aiempaa työkokemusta, vain koska en pyytänyt enempää. Ainakin opin läksyni ajoissa!

Kommentoi