Rauha sinun selluliitillesi

Toimitus

 

Miksi selluliitista halutaan eroon, vaikka sitä on lähes kaikilla naisilla? Muhkuroitaan hävennyt kauneustuottaja päätti selvittää, kannattaako lopettaa taistelu selluliitin kanssa.

Aloitimme myös #MuhkuraManifesti-kampanjan, joka kannustaa oman selluliitin hyväksymiseen.

Makaan selälläni nizzalaisella uima­rannalla. Asennossa on vaikea lukea, mutta en voi kierähtää vatsalleni. En halua paljastaa selluliitti­peppuani koko Rivieralle.

Nyt heti pylly kohti taivasta, huutaa feministinen ääni päässäni. Et anna typerien kauneus­ihanteiden rajoittaa makoiluasi. Tiedäthän, että 80–90 prosentilla naisista on selluliittia. Se on täysin normaalia! Tiedän, mutta silti hävettää, sopertaa epävarma puoleni.

Selluliitin salaliittoteoriat

”Selluliitti tarkoittaa rasvakudosta, jossa on kuoppia ja kohoumia”, plastiikkakirurgian ja kirurgian erikoislääkäri Pentscho Popov Eiran sairaalasta sanoo.

Nämä kuopat johtuvat ihon rakenteessa olevista muutoksista. Sen ymmärtääkseen on hyvä tietää ihon kolme kerrosta: ensin on ihon pinta, sitten rasvakudos ja sen jälkeen syvä lihaskudos.

Ihon pinnasta kulkee ohuista ­säikeistä koostuva tukirakenne, joka kiinnittää pintakerroksen lihas­kudokseen. Näitä säikeitä kutsutaan septoiksi. Muhkurainen iho johtuu Popovin mukaan siitä, että septat lyhenevät iän myötä. Silloin ne vetävät ihon pintaa alaspäin kohti rasvakudosta.

Vaikka lääketieteellä on selkeä vastaus selluliitille, vielä ei olla täysin varmoja, miksi ihon rakenne alkaa muuttua ja mitä sille voi tehdä. Ainakaan ylipaino tai liiallinen rasva ei selitä selluliittia.

Tukkeutuiko kehon jätteenpoisto?

Eri alojen ammattilaisilla on toisenlaisia näkemyksiä selluliitista.

”Selluliitti on solujen väliin, pehmytkudoksiin, jäänyttä jätettä eli kuona-ainetta, jonka olisi pitänyt poistua kehosta lymfajärjestelmän kautta”, sanoo selluliitti­hoitoja tekevän Terveysklinikka Pisaran perustaja Teresa Sepponen.

Lymfajärjestelmän kuntoon kannattaa Sepposen mukaan kiinnittää huomiota. Jos jätteenhuoltojärjestelmä tökkii, kuona-aineita jää myös sisäelinten ja suoliston seinämiin.

Selluliitti sinänsä ei ole ongelma, se vain viestii siitä, ettei kaikki toimi kehossa niin kuin pitäisi.

Ristiriitaisia tuloksia

Lääketieteen mukaan ei ole todisteita, että pelkkä muhkurainen iho viittaisi terveyshaittaan. Lymfajärjestelmän toimintahäiriö tunnetaan, mutta siihen liittyy paljon muutakin kuin selluliittia, kuten raajojen voimakasta turvotusta.

Pentscho Popov sanoo silti, ettei lymfajärjestelmän aktivoimisesta, kuten lymfahieronnasta, kuiva­harjauksesta tai putkirullailusta ole ainakaan mitään haittaa.

Huomaan nyt olevani kiinnostuneempi toimivasta lymfa­järjestelmästä kuin täysin sileästä pepusta. Miten sitä voisi aktivoida kotona?

”Juo kahdesta kolmeen litraa vettä päivässä ja pidä säännöllinen ruoka­rytmi eli syö pieniä annoksia prosessoimatonta ruokaa kahden kolmen tunnin välein. Muista venyttely”, Teresa Sepponen listaa.

”Monet asiakkaani ovat urheilullisia naisia, jotka ovat pudottaneet painoa. Silti selluliitti ei häviä. Urheilu on nykyään suorituskeskeistä eikä kehonhuoltoon käytetä aikaa. Jumittuneet lihakset saattavat painaa lymfajärjestelmää.”

1930 – häpeän vuosikymmen

Voimme syyttää ranskalaisia siitä, että selluliitista tuli ongelma. Selluliitin historiaa tutkineen Bolognan yliopiston apulaisprofessori Rossella Ghigin mukaan ranskalaiset naistenlehdet alkoivat 1930-luvulla kirjoittaa uudesta esteettisestä ongelmasta, selluliitista. Tämä johti siihen, että naiset alkoivat yhtäkkiä tarkkailla reisiään ja takapuoltaan, ja kappas, aika moni huomasi, että heilläkin oli tätä lehdissä mainittua muhkuraa.

Kauneus­hoitolat alkoivat markkinoida ensimmäisiä selluliitti­hoitoja, ja muhkuroiden vastaisesta sodasta tuli bisnestä. Miksi selluliitista alettiin puhua Ranskassa juuri 1930-luvulla? Yksi selitys on se, että muodista tuli paljastavampaa. Hameen helmat lyhenivät, ja naiset vaihtoivat kokovartalouikkarit paljastaviin ver­sioihin. Naisen keho oli näkyvämmin esillä, ja sen arvostelusta tuli entistä yleisempää.

 

Saako feministi hävetä selluliittia?

Olenko huono feministi, jos haluan eroon selluliitista? Kysymys on ulkonäkönormeja ja kauneusihanteita kritisoivan keskustelun ytimessä. Sama pulma on ihokarvoissa ja rypyissä. Niistäkin halutaan eroon, vaikka ne ovat täysin luonnollisia asioita.

”Yksittäisten ihmisten valintoja on hirveän moralistista lähteä tuomitsemaan”, Katariina Kyrölä sanoo.

Kauneusnormien voimaa on silti hänen mukaansa typerä kieltää. Ne vaikuttavat meihin, vaikka tiedostaisimme, mistä ne tulevat. Normeja on tietenkin hyvä aktiivisesti kyseenalaistaa, mutta liikoja ei kannata vaatia itseltään.

Kauneusihanteet ovat onneksi muuttumassa: muoti­kuvissa, mainoksissa ja televisiossa näkee jo ryppyjä ja kainalokarvoja. Selluliitti photoshopataan vielä piiloon. Viimeksi kun näin selluliittia telkkarissa, kyseessä oli Lena Dunhamin takapuoli Girls-sarjassa.

Tehokkain selluliittihoito on halpa

Selluliitti ei venyttelemällä tai vedenjuonnilla häviä, mutta liikunta, lihashuolto, puhdas ruoka ja riittävä vesimäärä ovat tärkeitä terveellisessä elämässä. Kiireessä venyttely unohtuu ja veden sijaan ryystän kahvia. Jos turhamainen haluni häivyttää selluliittia patistaa minut kehonhuollon pariin ja muistuttaa juomaan vettä, sehän on vain hyvä asia.

Teksti: Mia Frilander

Kuvat: Sanna Lehto

Teksti on lyhennelmä samannimisestä jutusta, joka ilmestyi Trendin numerossa 8/2017.

Taistellaan yhdessä selluliittihäpeää vastaan! Osallistu Trendin #MuhkuraManifesti-kampanjaan. Osallistumisohjeet löydät Toimituksen blogista

Kommentit

Today I learned a lot from your website. thank you
Thank you for sharing the information very useful. It is very pleasant to read this article from your website.
waiting for next article, so interesting.http://obatasamurat.agaricpro.org/

Kommentoi